Leivontamestari.. eiku

 Tykkään leipomisesta. Meidän suvun naiset on kautta aikojen hoitaneet itseään, perhettään, surujaan ja ilojaan leipomalla. Sinä kamalana erokeväänä, kun tajusin jääväni lasteni kanssa totaaliyksinhuoltajaksi, leivoin. Leivoin. Leivoin. Onneksi mun leipomukset tekivät kauppansa, ja koska sinä keväänä oli esikoiseni yo-juhlat, vieraat saivat pelkästään itse leivottuja tarjoiluja.

Mutta en minäkään aina onnistu. Tein jo toisen kerran epäonnistuneita kauraleipäsiä Kinuskikissan ohjeella. Koska ensimmäinen yritys meni pieleen joskus aiemmin, ostin tuorehiivaa, jospa se saisi taikinan nousemaan. Ei saanut. Ei auttanut pitkä nostatusaika, saati aineksien tarkka mittaaminen. Pieleen meni.

 

 Biojätteisiin päätyi leipästen tie. Enää en edes yritä. Onneksi mulla on melkein samanlainen ohje, johon tulee hiukan gluteenittomia jauhoja. Ohje on Himoleipurin, sillä saan hyviä ja onnistuneita leipäsiä.

Leivoin samalla kertaa myös onnistuneita gluteenittomia sämpylöitä ja tein uunissa paistosta, johon tuli kesäkurpitsaa, tomaattia, punasipulia, fetajuustoa, mausteita ja vähän öljyä pintaan, sekä juustoraastetta. Tuli muuten hyvää uunituoreen sämpylän kera.

 Menossa on ruokien syönti pakkasesta, ja kun löysin juhannukselta jääneen vajaan pussin katkarapuja, tein sitruunaista katkarapupastaa. Teen toistekin

 Mun ruokakuvat ei ole mitään ruokahaluja herättäviä, mutta vakuutan, että maku oli hyvä 😅

Kerroin  Stanstan blogissa kommentoiden, että meidän perheessä on eletty jo pidempään haastavia aikoja, mutta kivaakin on tiedossa, ja muutenkin on hyviä asioita alkanut tapahtua. Yksi iloinen asia on, että esikoinen ja miniäKOKELAS menevät naimisiin. ( Ållen ja Riekun isäntäväki). Miniä on kokelas, kunnes anoppi toisin sanoo, mutta viimeistään kun pappi on aamenen sanonut. 

Poika ja miniäkokelas ovat ilmoittaneet, että koska heillä on pari vuotta sitten yhdistetty kahden aikuisen taloudet, heiltä ei puutu mitään, päinvastoin, tavaraa on vähän liikaakin. Joten jos heitä halutaan muistaa, voi tehdä lahjoituksen häälahjarahastoon. Mulla on kolehdinkeruu meneillään..

Mutta koska olin jo aiemmin katsonut yhtä sukkamallia sillä silmällä, päätin kutoa heille sukat. Annan sitten hääjuhlassa, tai myöhemmin. Aika alkuvaiheessa tajusin, että taitaa tulla kiire, ehkä annankin sukat jouluahjaksi. Väänsin jo melkein porua, mutta sitten homma alkoi pelittää. Yksi sukka valmistui viidessä päivässä, joten taidan ehtiä. Ainoa, mikä hieman sai pähkimään ja haromaan hiuksia oli tuon päivämäärän vaihtaminen oikeaksi. Toinen Mrs. sukka on kuvion alussa tekeillä.  Sitten vielä Mr. sukat. 

 

Yksi stressiä aiheuttanut asia on ollut nuorimman pojan autoasia. Kaksi ja puoli vuotta sitten hänen reilun vuoden ajan käytössä ollut auto hajosi korjauskelvottomaksi. Autosta jäi tuhansia euroja pankkilainaa, takuu ei enää ollut voimassa. Eli poika maksaa edelleen autolainaa autosta, joka on romutettu. Siihen ja sen jälkeiseen ajanjaksoon liittyy paljon kaikkea muutakin paskaa, sieltä saakka on tuntunut, että meidän perhe on kirottu 😕

Poika keplotteli ilman autoa mm mun avulla ja kimppakyydeillä, vaikka työmatka on pitkä ja auto pakollinen. Sitten hän pari vuotta sitten sai ostettua halvan Fiatin, joka kesti viime kevääseen. Siihen ei enää kannattanut laittaa yhtään rahaa korjauksiin, joten alettiin etsiä seuraavaa halpaa koslaa. Vuoden kuluttua asiat on korjaantuneet, joten auton pitäisi kestää edes sen vuoden ajan. 

Kolmisen kuukautta  keploteltiin taas, minä lainasin autoa, kaverit lainasi autoa, osan työmatkaa (50 km suuntaansa) poika saattoi päästä työkaverin kyydissä. Kauheaa säätämistä ja stressiä, töihin pitää päästä. Viidakkopuhelimen kautta laitettiin tietoa, nettiauton halvat autot tarkistettiin päivíttäin.,

Sitten se viidakkopuhelin soi. Mun paras ystävä, hoitokoirieni Jasun ja Remun emäntä soitti. Hänen veljensä (jonka minäkin tunnen)  harrastus on ostaa halpoja autoja, kunnostaa ne ja myydä halvalla eteenpäin. Siellä olisi yksi vanha Peugeot, joka on heinäkuussa katsastettu, jos kiinnostaa, kyselkää siitä lisätietoja. Niinpä poika otti yhteyttä tähän tuttuun mieheen, ja perjantaina lähdettiin ajamaan mun autolla Peugeotia katsomaan. 

 

Ei mua siinä tarvittu muuten, mutta ajateltiin, että saatetaan hyvässä lykyssä tulla kahdella autolla takaisin.

Me tultiin kahdella autolla takaisin. Auto on halpa (autoksi) ja siihen on kahdet renkaat, öljyt vaihdettu, ilmastointi huollettu, kaikki nivelet, jouset, polttimot vaihdettu, katsastettu vuodeksi eteenpäin, jne. Se saattaa kestää jopa yli vuoden Melkein iski autokateus, tämä näyttää mun silmissä hienolta. 

  Poika asuu maalla, joten hän on ollut autottomana aika lailla jumissa siellä, tosin hän viihtyy kissansa kanssa vuokratalossaan. Mutta oli kyllä mukavaa, kun hän eilen tuli omalla autollaan syömään, ja jatkoi kaupunkiin tapaamaan muutamaa vanhaa kaveriaan. Kyllä tuo ihan toisenlaista vapautta antaa entiseen verrattuna.

Ja luulen, että ainakin seuraavat kaksi vuotta hän saa toimia niiden kavereiden juoppokuskina, jotka häntä tänä autottomana aikana avustivat.

Olohuoneen kellosta oli loppunut patterit toissayönä ja kello oli pysähtynyt. Kun vaihdoin siihen patterit, ja laitoin kellon aikaan sanoin ääneen: olkoon tämä uuden, hyvän aikakauden alku. Laajensin loitsun koskemaan myös Stanstaa 💓

 

Ystävä vieraana. Kanakeittoa ja kinkkupiirakkaa

 Tiedättehän, on olemassa ystäviä, jotka ovat elämässä jonkin aikaa, sitten kadotat heidät ja yhteyden. Minä ajattelen, että he ovat ystäviä, jotka vain käväisevät elämässäsi, mutta ovat silti tavalla tai toisella merkityksellisiä. Sitten on ystäviä, jotka ovat elämässä vuosia, vuosikymmeniä. Ja sitten heitä, joihin olet yhteydessä harvemmin, mutta jotka ovat aina siellä olemassa, vaikka et tapaisi vuosiin. Tällaisen ystävän sain vieraaksi, ystävä jo kouluajoilta, lukiosta.

Hän ajeli luokseni keskiviikkona, viipyi yhden yön (olisin pitänyt vaikka viikon) ja lähti eilen, torstaina. Voi että, miten lämmin tunne tulee edelleen sisälleni, kun ajattelenkin ystävääni. Hän oli jo lukioaikana ajatusmaailmaltaan samanlainen, sielunsisar, se on vain syventynyt. Olimme perheittäin tekemisissä, he kyläilivät meillä, me heidän luonaan. Olen yhden heidän lapsensa kummi. Vaikka yhteys ei ole ollut jatkuvaa, olemme kuitenkin eläneet toistemme elämänvaiheet yhdessä, ja tähän ikään mennessä on molemmilla takanaan kaikenlaisia vaiheita, myrskyjä ja vastoinkäymisiäkin - tietysti. Mutta nyt, yli 10 vuoden tauon jälkeen tapasimme nokakkain viimein.  

Varasin hänelle vierashuoneeseen selviytymispaketin 😀

Ja tietenkin Hanni leipoo ja kokkaa vieraalleen.

Syötiin Tuure Kilpeläisen kanakeittoa

Jälkkäriksi britankakkua 

 

Iltapalaksi syötiin kinkkupiirakkaa, jonka ohjeen olen luvannut julkaista. Tämä on nimittäin hyvää. Pellillinen piirakkaa kerralla, loput voi pakastaa, jos jää tähteeksi. Usein ei jää, jos tätä vieraille tarjoaa.

150 gr margariinia

4 dl vehnäjauhoja (mulla gluteenittomia jauhoja)

1/2 tl suolaa

1 dl juustoraastetta

1 dl kylmää vettä

Nypi margariini, vehnäjauhot ja suola. Lisää juustoraaste ja kylmä vesi. Laita taikina jääkaappiin odottamaan.

Täyte:

350 gr kinkkua (käytän palvirouhetta, se on koostumukseltaan parempaa kuin esim suikaleet)

paprika

purjo

Hauduta kasvikset pehmeiksi pannulla. Lisää kinkku ja siirrä pannu levyltä odottamaan

1 prk ranskankermaa

2 dl kevytkermaa

2 munaa

1/2 tl suolaa

3 tl pippurisekoitetta (laitoin valko- ja mustapippuria, sekä hiukan chlilpippuria rouhittuina)

n. 4 dl juustoraastetta

- painele taikina tasaiseksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistele haarukalla ja esipaista 225 asteessa n. 10 minuuttia

- kaada täyte esipaistetun pohjan päälle

 

- lisää täytteen päälle juustoraastetta n. 4 dl

 

 - sekoita ranskankerma-täyte tasaiseksi ja kaada juustoraasteen päälle

 - paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

 - syö pois

 Ystävän kanssa istuttiin ja juteltiin, avattiin iloiset ja kipeät, vaikeatkin asiat, puhuttiin ja kuunneltiin, vuoron perään. Tehtiin pieniä lenkkejä, sitten vain olla möllötettiin. Ja ihan ilman alkoholia kielet lauloivat. Ystäväni ei voi sairautensa vuoksi juoda, ja mullahan ei ole mitään hinkua juoda, joten tyydyttiin vichyyn ja kraanaveteen. 

Eilen hän lähti iltapäivällä. Rutistettiin toisemme halaukseen, pitkään halaukseen ja vannottiin, että seuraavaan livetapaamiseen ei mene näin montaa vuotta.

Lupaukset on pidettävä, eikö? 

Leipää ja koirahuveja

 Vai miten se sanonta menikään?

Lähdin lauantaina illalla kavereiden mökille koiravahdiksi. Remu, the Kaunis oli Helsingissä isossa maailmannäyttelyssä, ja me vietettiin Jasun kanssa laatuaikaa sunnuntaipäivä. Saatiin retkeillä kahdestaan metsässä, nukkua päikkärit kenenkään (=Remun) häiritsemättä, leikkiä ja uida. Jasu, joka on huono syömään, palkitsi hoitotädin syömällä kuppinsa tyhjäksi.

Lauantai-iltana Remu pestiin kahdella eri shampoolla, valkoiset osat valkoisen turkin shampoolla. Sitten turkkiin suihkutettiin hoitoaine, se harjattiin ja päälle puettiin silkkitakki, jotta karva asettuu kauniisti ja kiiltää. 

 

Aamulla näyttelyyn lähtijät häipyivät jo kuuden aikaan, me Jasun kanssa käännettiin kylkeä ja jatkettiin unia. 

Ja niinhän siinä kävi, että Remu voitti maailmanvalion tittelin. Koirien maailmanmestari 

 Hoitotäti on ylpeä myös. On se kaunis. Walesinspringereitä oli monesta eri maasta, 60 yhteensä. Kaikki todella valioluokan koiria tietenkin. Mutta yksi voittaja, meidän Remppa.

Minua itseäni ei näyttelyt koskaan kiinnostaneet novascotiannoutaja Manun tai Viivi-westien kanssa. Ei edes sen vertaa, että olisin vaikka kerran käynyt kuulemassa jossain pienessä näyttelyssä, mitä omasta koirasta sanotaan. Mutta ymmärrän, että kun on tuollainen hieno yksilö, sen kanssa jaksaa näyttelyissä kulkea. Ja kasvattaja toivoo sitä myös, saa siitä mainetta omaan kenneliin.

Tänään sain aikaan leipoa tuliaisiksi saamani Kenkäveron leipäainekset leiväksi. 

 

Aineksiin lisättiin vesi, ja taikinaa nostatettiin pakkauksessa olevassa puisessa paistovuoassa. Vähän jänskätti lykätä se uuniin yli tunniksi, mutta hyvin se paistui, eikä vuoka syttynyt palamaan 😀

 

 

Maistoin äsken palan. Hyvää, vähän hapan leipä. 

Samaan uuninlämpöön tein vielä mustikkapiirakan. Tykkään tästä pohjasta: kaurahiutaleita, vain vähän gluteenittomia jauhoja. Rasvaa, sokeria, kananmunaa. Kaikki vain sekoitetaan, ei tarvitse vatkata. Päälle lirutin vähän ranskankerma-kananmuna-sokeri-seosta. Hyvää tuli

 

Tekeillä on ensimmäiset joululahjasukat. Hidasta! Vaikea malli! Ohut lanka! Luulen että jos nämä yleensäkään joskus valmistuu, Miniä H saa nämä jouluna 2026. Ensi jouluna paketista löytyy harmaat perusvillasukat.

Kuka menee valitsemaan tuollaisen mallin ja langan! Joku idiootti, joka kuvittelee osaavansa kutoa. Pah! 

Nyt iloisempiin aiheisiin

 Tänään oli sadepäivä, mutta ei sentään apokalyptinen myrsky, kuten lehden mukaan oli Helsingissä ja Uudellamaalla. Kurkistelin ulos ikkunasta, ja päätin lähteä lenkille. Tarkoitus oli kävellä läheiselle uimarannalle, tulisi noin 6 kilometrin lenkki, mutta kun olin kävellyt tienhaaraan, jossa piti valita, lähdenkö käymään rannalla, päätin että en lähde. Sieltä suunnalta alkoi nousta musta pilvi. No, kävelin toiseen suuntaan, pilveä karkuun. Ehkä kastuin hieman, ehkä en.

 Multa puuttuu häpeägeeni, olen aina sanonut. Isäni tytär.

Olen yrittänyt hävittää lankoja, huonolla menestyksellä. Päätin kutoa muutaman parin pieniä vauvan siilisukkia, niitä aina kysytään, ja on kiva jos niitä on valmiina. Ei se lankojen hävitys mennyt ihan putkeen. Ensin puuttui nätti sininen sävy, sitten loppui harmaa, ja viimeksi valkoinen lanka, joten ei auttanut kuin ostaa lisää. Kaksi kaveria jo vei yhdet puna- ja yhdet sinisävyiset sukat. Ehkä laitan näitä myyntiin.

 

 

Tänään sain siivottua. Olen oppinut, että ennen Ållen vierailua ei kannata kovin tarkasti siivota; siitä kissasta lähtee koko ajan karvaa. On sillä aina harja mukana, mutta ensinnäkin tytär on ainoa, jonka Ålle antaa harjata vapaaehtoisesti, ja toisekseen, sitä karvaa irtoaa harjaamisesta huolimatta.

 

Leivon melkein kaikki sämpylät ja leivät itse. Gluteenittomat jauhot on kalliita, mutta silti itse leivottu tulee halvemmaksi. Ja tykkään leipomisesta. Näihin tänään leivottuihin sämpylöihin laitoin  kaurahiutaleita, kaurajauhoja, tattarijauhoja ja vaaleita gluteenittomia jauhoja. Joskus teen taikinan veteen, tänään maitoon, koska päiväys oli mennyt vanhaksi, maito oli ihan hyvää silti. Tilkkanen hunajaa menee taikinaan myös. 

 Hyviä tuli, söin iltapalaksi yhden.

Laitoin uuniin vielä granolaa. Olen kokeilujen jälkeen todennut tämän parhaaksi ohjeeksi:

4 dl kaurahiutaleita

3/4 dl kaurajauhoja

1/2 dl (kookos)sokeria 

1 tl kanelia (jätän itse pois)

1/4 tl suolaa

1/2 dl oliiviöljyä (mulla oli rypsiöljyä)

1 tl vaniljasokeria

3/4 dl vettä

Itse lisään hunajaa, vähennän sokerin määrää

Sekoita kuivat ainekset. Sekoita keskenään vesi, öljy ja hunaja ja sekoita kuiviin aineksiin. Levitä granola leivinpaperille pellille.

 

Paista 175 asteessa n. 25 minuuttia välillä käännellen. Katkaise virta, jätä uunin luukku raolleen ja anna kuivua uunissa vielä 15-20 minuuttia. 

 Valmiiseen granolaan voi lisätä maun mukaan pähkinöitä, rusinoita, kuivahedelmiä jne. 

 

Nyt en tee enää mitään tänään. 

Leipomisterapiaa

 Koska olen ollut kotiarestissa, enkä saa liikkua kotoa minnekään, että en kaadu, käytin aikani hyödyksi ja leivoin eilen gluteenittomia sämpylöitä. Mulla on ohje, josta näen suunnilleen jauhojen määrän, sitten vaihtelen eri jauhoja ja hiutaleita taikinaan sen mukaan, mitä sattuu olemaan. Psylliumkuorijauhe on hyvä lisä taikinaan, josta puuttuu sitko.

Eilen onnistuin tekemään todella hyviä sämpylöitä. Jauhoina oli gluteenittomia vaaleita jauhoja, riisijauhoja (koska päiväys oli mennyt vanhaksi, käytin taikinaan vähän ja heitin loput pois), sekä tattarijauhoja. Tein tarkoituksella sämpylät ilman kauraa, koska miniä on myös keliaakikko, mutta myös kaura on kiellettyjen listalla. 

 

Sitten tein vielä kauraleipäsiä, joissa on melkein pelkkää kauraa, jauhoina ja hiutaleina. Rapsakka kuori, pehmeä sisältä, tosi hyviä. Lopuksi vielä pienensin uunin lämpötilaa ja laitoin sinne granolan tekeentymään. Tykkään, että esimerkiksi jogurtin kanssa on mysliä tai granolaa, mutta gluteenittomat myslit on kalliita ja mauttomia. Kun itse tekee, saa priimaa. 

Tänään oli pakko lähteä liikkeelle mustan silmän kanssa. Löysin vanhaa peiteainetta, meikkasin pahimmat paikat piiloon.

Kuva tosin on eiliseltä illalta, kun ajattelin karata kotiarestista ja käydä lenkillä, peitin mustan silmän peiteaineella. Menin ulos ja totesin, että vettä sataa ja käännyin ovelta ympäri. 

Tässä tämän aamun look ennen maskeerausta. Olen yöpaidassa, enkä tod suostu poseeraamaan. Mutta mustelmat on tainneet hitusen vaalentua (?)

 

Tänään kävin ensin hammaslääkärissä. Puoli tuntia putsattiin hampaita, poistettiin hammaskiveä ja lopuksi levitettiin ihanan raikas tahna hampaisiin. Jospa näillä legoilla taas hetken pärjää. Näytin kuvan mustasta silmästä hammaslääkärille, hän oli hieman kauhistunut.

Seuraavaksi optikkoliikkeeseen. Lasien toinen sanka vääntyi vituralleen kaatumisessa. Optikko laittoi sangan paikalleen ja tutki lasit. Linssissä on yläkulmassa kaksi aivan pientä naarmua, ne huomasin itsekin, mutta naarmut eivät osu näkökenttään. Lisäksi kehyksessä on yläkulmassa vähän naarmua, jota en itse huomannut. Minä meinaan huomenna soittaa vakuutusyhtiöön ja kysyä, mitäs nyt tehdään. Periaatteessa toinen linssi ja kehykset on vaihdettava. Mutta jos saan korvauksen, josta maksan omavastuun, mietin kyllä, käytänkö rahan vaikkapa lasien osamaksuun. Niin epärehellinen aion olla, nimittäin makselen isoja vakuutusmaksuja, enkä ole kotivakuutusta tarvinnut kuin kaksi kertaa; kun sairastuin Tunisiassa joskus 10 vuotta sitten, ja kolme vuotta sitten, kun tiputin puhelimen ja näyttö meni paskaksi.

Älkää käräyttäkö mua 😏

 

Saako olla gluteenitonta sämpylää?

 Edesmennyt äitini neuvoi, että kun lämmittää uunin, siinä kannattaa valmistaa enemmän ruokaa ja leivonnaista kerralla. Näin tein taas toissapäivänä. 

Leivon melkein kaikki leipäni ja sämpyläni itse. Gluteeniton ruoka tulee kalliiksi ja tuntuu eläkeläisen kukkarossa. On laskettu, että gluteeniton ruoka tulee 50-70€ kuussa kalliimmaksi kuin normaali ruoka. Kiitos Sipilän hallituksen, meiltä poistettiin noin 20 euron ruokakorvaus vuonna 2016. Päättäjät eivät ymmärtäneet, että meille ruoka on se lääke, mikä esimerkiksi diabeetikolle on insuliini. Jos syön vehnää/ohraa/ruista, seuraukset voi olla hyvinkin vakavat, eli vaihtoehtoja ei ole. 

Sain keliakiadiagnoosin v1995, eli tässä on ollut aikaa opetella leipomaan ja laittamaan ruoat gluteenittomana. Tosin lääkärit ovat arvelleet, että minulla on saattanut olla keliakia jo lapsena, mutta eihän 1960-luvun kunnan- tai koululääkärit olisi sellaista edes osanneet diagnosoida, rautalääkkeitä määrättiin kyllä jatkuvaan anemiaan. Mutta tämän 30 vuoden aikana on kehitystä tapahtunut huimasti. Suomessa keliakia tunnetaan jo hyvin, ja me saadaan jopa tuoretta leipää ja pullaa kaupasta. Ja tuotteet on parantuneet, jopa hapanleipä on aika lähellä ruisleipää, moninkertaisesti kalliimpaa vaan. Äsken tulin kaupasta ja ostin gluteenittomia vaaleita jauhoja, jotka vastaa vehnäjauhoja. Melkein 6 euroa kilo, ja ne oli halvimmasta päästä.

Mulle on kehittynyt jonkinlainen näppituntuma gluteenittomaan leivontaan. Kakut, kääretortut, piparit jne onnistuu helposti, mutta hiivataikinoiden kanssa täytyy vähän kikkailla, koska se gluteeni on yhtäkuin sitko. Onnistun kyllä leipomaan hyviä sämpylöitä, kuten eilenkin. 

Edellispäivän muusiin laitoin paistettua jauhelihaa ja kermaa, maustoin ja paistoin lihaperunasoselaatikoksi. Meillä tätä nimitetään näppylämuusiksi. Kuva ei oikein tee oikeutta ruoalle, en viitsinyt edes salaattia väsätä, koska oli niin nälkä. Oli tosi hyvää näppylämuusia kyllä.

 Viimeiseksi tein pitkästä, pitkästä aikaa kauralastuja, gluteenittomana nekin. Joku on melkein syönyt ne.. 😏

Eilen perunalaatikkoa oli jäljellä sellainen pöhkö määrä: liikaa yhdelle, liian vähän kahdelle. Tytär tuli syömään, löysin jääkaapista pätkän uunimakkaraa, jota oli syöty muusin kanssa. Pilkoin sen pannulle, lisäksi tein munakkaan ja salaatin, laatikon loppu jaettiin puoliksi. Ja taas tuli vatsat täyteen.

 

Tänään olikin sitten KAIKKI loppu kaapeista. Niitä jauhoja myöten. Ostin kolme kassillista ruokaa, eiköhän niistä taas vähän aikaa kokkaile.

Mitä teillä syödään tänään?