Kulttuurisunnuntai

 Eilen oltiin tyttären kanssa ensin konsertissa, ja vielä samassa rakennuksessa olleessa Kouvolan taideseuran kevätnäyttelyssä.

Olen siis entinen musiikin ammattilainen, kuulovammainen. Vamman takia on usein haasteellista kuunnella musiikkia, etenkin livenä: ilman kuulolaitteita en pärjää, laitteet korvissa taas äänet usein vääristyvät, särkyvät, volyymin säädöstä huolimatta muuttuvat kakofoniaksi. Sen vuoksi hyvin monesti säästän itseäni, enkä mene tilaisuuksiin. 

Tiesin, että tämä konsertti ei ehkä sovellu mun soppakorvilleni, mutta koska mun rakkain ystäväpariskunta laulaa tässä kuorossa, päätin kokeilla. Tytär lähti mukaan, mikä ilahdutti senkin vuoksi, että pitkän sairastamisjakson jälkeen hän oli jo tarpeeksi hyvässä kunnossa lähteäkseen seurakseni. Muistin konsertin alkamisajan väärin, em tarkistanut sitä ja oltiin tuntia etuajassa. No, saatiin hyvin aika kulumaan, eikä myöhästytty.

Kyseessä oli siis Kouvolan Laulun ja Ahvion soittokunnan yhteiskonsertti. Kuorolaulu ei ole ongelma korvilleni, mutta puhallinorkesteri patarumpuineen enemmän. Orkesteri oli vielä edessä, kuoro takana, joten balanssi oli mun kuulolle vähän huono. Pienensin laitteiden volyymiä, siten pystyin kuitenkin konsertissa istumaan. Elokuvasävellykset sovituksina oli kyllä taitavaa musisointia.

 Tällä lavalla olen useat kerrat itsekin esiintynyt, oletan että flyygelikin on sama. Enää se ei tuo isoja tunteita esiin, aika on parantanut haavoja näiltä osin.

Kun konsertti  väliaikoineen oli ohi, kävime vielä Kouvolan Taideseuran näyttelyssä. Kuvia hienoista tauluista ei ole montaa, tai olisi mutta valoheijastukset näkyivät kuvissa häiritseviltä, joten en julkaise niitä

 Anteeksi, taiteilijat, kuvat eivät tee oikeutta todellakaan. Taideteoksia oli paljon, todella monta sellaista, jotka huolisin itselleni.

Ja sain värittää bujon vuosibingooni uuden ruudun 

 

 

Lempiaiheeni: minä itse

Hei, olen Hanni!

Kirjoitin vuosia Vuodatukseen blogia Hannin lätinät. Sitten Vuodatus kaatui, menetin kaikki kuvat ja Vuodatuksen blogialusta muuttui vieraaksi, siihen into loppui. Nyt aloittelen uudelleen, katsotaan miten tässä käy. 

Olen sanonut äidilleni 6-vuotiaana, että minusta tulee isona joko kotitalousopettaja, tai pianonsoitonopettaja. Tuli jälkimmäinen. Musiikki ja soittaminen, myöhemmin opettaminen oli elämäni suurin sisältö ja rikkaus. Sitten kävi kehnosti; sairastin toisen lapsen syntymän jälkeen rajun kilpirauhastulehduksen, johon en saanut diagnoosia. Sen seurauksena kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja kaiken tämän seurauksena sain kuulovamman. Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 34-vuotiaana. Elämäni iso kolaus.

Sain eläkkeelle jäätyäni vielä kaksi lasta, kaksoset. Nyt neljä lastani ovat aikuisia, kaksi lapsenlastakin minulla on, elämäni valo ja ilo.  

Kuulovammani on vaikea, minulla on molemmissa korvissa kuulolaitteet, niiden avulla pärjään jotenkin. Normaaliksi eivät kojeet kuuloani korjaa, mutta auttavat huomattavasti. En piilota kuulolaitteitani, päinvastoin. Korostan niitä kuulolaitekoruilla ja lyhyella hiusmallilla.

https://www.deafmetal.store/

 

 

Informoin mielelläni, miten meihin kuulovammaisiin kannattaa suhtautua, mitä taas ei kannata tehdä / sanoa, kun on kuulovammainen paikalla. Vammastani saa laskea leikkiä, kunhan tekee sen niin, että minuakin naurattaa. 

Asun yksin, kolme lapsistani, sekä lapsenlapseni asuvat lähellä, se esikoinenkin reilun tunnin ajomatkan päässä. Perheyhteys lasten kanssa on tiivis. Erosin yli 20 vuotta sitten, ja jäin kolmen nuorimman yksinhuoltajaksi. Oikeasti yksin huoltajaksi. Jossain vaiheessa tulen palaamaan ainakin näiltä osin menneisyyteeni täälläkin. Ehkä antamaan jopa vertaistukea ja perspektiiviä muille saman kokeneille. 

Teen paljon käsitöitä, vaikka nykyään nivelrikko rajoittaa jonkin verran. Se ei kuitenkaan estä minua kutomasta tai ompelemasta.

 

Tykkään myös leipoa ja kokata, keliaakikkona gluteenitonta. Hyvin usein saan ruoka- ja kahviseuraa.

 

Yksi harrastus, joka saa elämäni pysymään suunnilleen kuosissa ja järjestyksessä on bullet journal, bujo. Siellä on samojen kansien välissä kalenteri, muistikirja, listat, kaikki. En osaa piirtää, mutta yritän olla luova bujoa rakentaessani, koristelen kirjaani tarroilla, teipeillä, lehdistä leikatuilla kuvilla jne.Tulen palaamaan aiheeseen myöhemmin.

 

Asun maaseututaajamassa. Yksi kauppa löytyy läheltä, joelle on matkaa 300 metriä, järvelle 500 metriä. Keittiön ikkunasta näkyy metsä. Kaupungissa en halua tässä elämäntilanteessa (vielä ainakaan) asua.

Näin on hyvä.