Mansikkaa ja kirsikkaa

 Ålle on ollut hoidossa jo puolitoista viikkoa. Alunperin sen piti olla täällä pojan ja miniän Varsovan reissun ajan, mutta sitten poika kysyi, että kestänkö kissaa vielä tämänkin viikonlopun. He ovan häissä lauantaina, ja he yöpyvät siellä. Sopihan se hyvin, turha Ållea on välillä rahdata kotiin. Tänään sanoin, että toipukaa rauhassa tämä päivä, ja Ålle haetaan vasta huomenna. Se on helppo hoidokki.

Ålle ei tykkää olla sylissä. Siispä huvitti, kun se yhtenä päivänä otti keittiöstä vauhtia ja hyppäsi suoraan syliini ja jäi siihen. 

 Kokeilin myös harjata sitä, hyvin onnistui. Siitä lähtee karvaa ihan jatkuvasti. 

 

Ålle osallistuu myös mielellään mun kutomisharrastukseen, lähinnä pöllimällä lankakerän. Tässä lähti mansikkapipojen lanka Ållen matkaan.

Miniä pyysi mua tekemään itselleen mansikkapipon. Hän lupasi pullon konjakkia palkaksi, mutta lupasin tehdä ihan ilmatteeksi 😀 Tappelin pipon kanssa (?), eikä purkamisen ja kutomisen ja purkamisen jälkeenkään lopputulos ole häävi. Mun päässä tämä on erityisen ruma, mutta se kyllä johtuu päästä. Miniän vaaleilla kutreilla tämä voi olla ihan siedettävä. Jos ei ole, kudon kokonaan uuden. Olen tehnyt mansikka- ja mustikkapipoja eri kokoisia, tämä nyt vastusti ihan huolella. 

Lankaa jäi, joten päätin tehdä vielä toisenkin pipon, mansikkapipon Neiti Kaatuilijalle (nimi johtuu siitä, että hänellä on kova uhmaikä, ja neiti on enemmän kumollaan kuin pystyssä nykyään 😅) Oli se hetken päässäkin, ennenkuin se lensi lattialle. 

 

Mummulan oravakeinu on Neiti Kaatuilijan suosikki. Keinu on mun isän tekemä, hän teki sen mun kaksosten synnyttyä v 1991. Isä oli tehnyt samanlaisen keinun mun isosiskolle 1940-luvun lopussa, se on edelleen tallessa ja kunnossa. Äitini kertoi, että olin 3-vuotiaana keinunut oravakeinussa, vedellyt kovat vauhdit ja laulanut keinumisen tahdissa: mua lemmitkö vielä oi Kustaaaaa....

Mustikkaan olen raahautunut pari kertaa. Sananmukaissesti raahautunut (tosin autolla alkumatka), koska mulla on tällä hetkellä haastetta särkyjen kanssa. Hankalaa liikkuakin, kun joka paikkaa särkee, jopa ihon pinta on hipaisuarka. Vahva epäilykseni on, että mulla on nivelrikon ja  osteoporoosin lisäksi fibromyalgia. Olen kuitenkin saanut kuutisen litraa pakkaseen, vielä pari kertaa ajattelin käydä keräämässä mustikoita. Tytär lupasi jonain päivänä lähteä mukaan. Mulla on tapana ottaa metsään mukaan putsausritilä, ja istua kannolla putsaamassa marjat sitä mukaa kun poimin. Selkä kiittää, ja tuon kotiin putsatut marjat.

 Laitan aina marjat minigrip-pusseihin, vie vähemmän tilaa.

Sain myös pojalta kirsikoita, heidän puut on tehneet hyvän sadon. Poika keitti eilen ison määrän kirsikkahilloa, jota myy, kun itse eivät tarvitse niin paljoa. Maistoin hilloa, tosi hyvää! Sain itsellekin pari purkkia, voisin kuvitella, että juustojen kanssa hillo on loistava yhdistelmä.Itselle sain rasiallisen kirsikoita. Ainoa hankaluus kirsikoissa on se kivien poisto. Tällä keinolla homma sujui: grillitikun tylsällä päällä painoin kiven pois sieltä "navan" puolelta. Sotkuista hommaa, mutta aika helposti sujui.

 Kiehautin paksun sokeriliemen, jonka maustoin sitruunamehulla ja vaniljasokerilla. Annoin kirsikoiden maustua liemessä. Sitten laitoin rasioihin liemineen, ja jääkaapin kautta pakkaseen.

 Ensi viikolla pitäisi saada säryt kuriin. Loput mustikat aion poimia, ja jos saan jonkun kaveriksi auttamaan, käyn tuossa 500 metrin päässä järven rannalla matonpesupaikalla pesemässä mattoja. Sellaisia kesäpuuhia. Ensi viikolla käydään myös lapsenlasten kanssa lähellä olevalla eläinpihalla Onnenkaviossa. Lauantaina oli tarkoitus mennä sinne, mutta sadesään vuoksi vaihdettiin suunnitelmaa. Lapset tulivat mummulaan, eläinpiharetki siirrettiin ensi viikkoon.

Ensi viikolla on luvattu vähän parempia säitä. Ystävät, ne Naisluolan näyttelijät ovat pyydelleet mukaan pariksi päiväksi seikkailemaan heidän asuntoautolla jonnekinpäin Suomea. Saa nähdä, riittääkö ensi viikon päivät kaikkeen, mitä pitäisi ehtiä.

Jatkopätkä (toivottavasti ei käy kuten viimeksi, että postauksen jatkaminen sai aikaan sen, että osa edellisistä kirjoituksista lähti huithelvettiin) :

Miniä ei tiennyt koko mansikkapiposta, selvisi eilen. Hän oli nähnyt sellaisen jonkun päässä, ja sanonut pojalle, että tarviin tuollaisen! Poika vaimon selän takana tilasi pipon multa, ja eilen sai mukaansa Ållea hakiessaan. Ja miniän kommentti: ei hitto! Alan elää tää päässä!

Kuten arvelinkin, hänelle se sopi paremmin kuin mulle, jonka päässä pipo oli kaikkea muuta kuin hyvän näköinen  

 

Uuden valmistumista, vanhan paikkausta

 Pääsiäinen meni, oli mukavaa, vaikka säät ei parhaat mahdolliset ainakaan täällä olleetkaan. Ulkoilut jäi minimiin.

Oltiin lapsenlasten kanssa Pomppumaailmassa, minä, tytär (= lasten täti) ja lapset 10 v ja 1 1/2 v. Isompi meni jo kaverin kanssa omia menojaan, täti sompaili välillä isomman, välillä pienemmän lapsen kanssa, mun päätehtäväksi jäi vahtia sitä pikkuista. Huomaa, että ikää alkaa olla, ja huomaa myös, miten ehtiväinen se pikkukääpiö onkaan. Mutta hienosti selvittiin.

 Maanantaina testattiin taaperon rohkeus, kun hän tuli muiden mukana syömään mummulaan, ja tänne tuli myös hirveän vilkas, eläväinen, kovaäänisesti haukkuva Riekku, australian terrieri.  Vähän jännitettiin ensikohtaamista, mutta ihan kuin Riekku olisi hoksannut, että nyt on pikkuinen lapsi paikalla. se ei riehunut yhtään. Antoi pienen rauhassa kosketella ja ihmetellä karvaista naamaa ja roikkuvaa kieltä. Agressiivinen Riekku ei ole, mutta nuori ja hölmö.

Riekun emäntä sai viimein jouluahjasukkansa 😄

 

  Kuvissa toiselta luurangolta puuttuu vielä hammasvälit, tein nekin kyllä.

Sain vaihtarina sukat, jotka kudoin toissajouluksi pojalle. Sain ne korjattavaksi, sukassa on reikä

 

Olen vakaasti sitä mieltä, että syyllinen reikään ei ole sukkien kutojassa, vaan toinen heistä. Kumpaa veikkaatte:

 Ålle, vai Riekku

 Maanantaina siis tuli osa pentueesta syömään. Olin varannut ruokaa taas niin, ettei ainakaan lopu kesken. Yksi suursyömäri joutuikin pitkään vuoroon töihin nuorisokotiin, mutta ei ruoat muutenkaan olisi kesken loppuneet. Kuvaa ei ole kuin tähteistä: pasta-savukalasalaattia, täytettyjä munia, vihersalaattia, Igorin kanaa, aurajuustoperunoita, riisiä (ylimitoitetusti), karjalanpiirakoita. Jälkkärinä rahkapiirakkaa, kolaruutuja, ja ruma, mutta äärimmäisen hyvän makuinen itse tehty pasha.

 

 Kaikki häipyivät, meteli taukosi, ja mulle jäi sotkuinen keittiö siivottavaksi. Onneksi sain vertaistukea Stanstalta Ja tiskasimme yhdessä toisiamme tsempaten, molemmat omassa keittiössämme

Lähtötilanne:

 Tiskattu! Astiat, jotka on pesty koneessa, laitettu kaappiin

 Ja sitten tiskatutkin laitettu paikalleen.

 Kelpaa taas porsastella!

 

 

 

Harmautta

 Elän vähän haastavia aikoja, olen vetäytynyt kuoreeni, oireilen henkisesti ja fyysisesti, vaikka taustalla häärää optimisti-Hanni kuiskimassa, että ennenkin on asiat selvinneet. Pahinta ehkä on silloin, kun ei oikein itse voi muuta kuin seurata sivusta ja olla taustalla tukena. Sen teenkin.

Tämän päivän sään ja lämpötilan näyttää tietokoneen ruutu. Harmaata, pilvistä, sataa.

 Minähän tykkään syksystä, etenkin marraskuusta. Kun aamusta iltaan on lempeä hämäryys, metsässä luonto on kyyristynyt odottamaan pakkasta ja lunta, ilma kostean helppoa hengittää. Mutta jos joulukuussa sama jatkuu, etenkin kun sataa vettä, alkaa Hanni hermostua, vaikka ei olisi ylimääräisiä huoliakaan. 

Lenkillekään ei huvita lähteä kastumaan. Tosin toissapäivänä tein yli viiden kilometrin lenkin kastumatta, kyllä se piristi. Jossain mielessä kauniit ja levolliset sävyt lenkillä ottamissani kuvissa.

Paksusammaleinen kuusimetsä on mun sielunmetsäni, muulloinkin kuin synkkinä aikoina.

Joulua alan valmistella. Lapsenlapsi pyysi säärystimiä joululahjaksi, väritoiveina pinkki tai violetti. Tein makkaramalliset, voi sitten vetää pitkiksi tai pitää makkaralla. Rusetit on merkkinä siitä, kumpi reuna tulee ylöspäin 😊
 

Mun neuleisiin tulee aina takuu, korjaan jos ei ole sopivan kokoiset. Paitsi näihin 

Miniän toinen sukka on aina vaan kesken. Kudon ja kudon, eikä se edisty yhtään! Hitainta on tuo silmukoiden jäljittely ja ruusuja on yhdeksän 😑

Ja mustalle pohjalle silmukkajäljittely on hermoja raastavaa, kun niitä silmukoita ei näe.

 

Ja oma lukunsa on ohje. Harmaalle pohjalle tehdyt ohuet mustat viivat eivät erotu kunnolla, ja virheitä en tod halua tehdä! (no on siellä niitä pari..). Vaikea myös merkata, millä rivillä menen. Ensin käytin keltaisia post it-lappuja kolme rinnakkain, mutta eihän ne pysyneet. Eilen sain idean. Mun vanha jumppakuminauha ei enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessaan, on hapertunut, mutta leikkasin siitä suikaleen ja se muotoutuu ohjesivulle ja pysyy paikallaan. 

 Jätkät (= kolme poikaani) saavat tänä vuonna kuplasukat. Yhdet on vähän vielä kesken, esikoisen sukat, joissa on musta-viininpunainen väritys. Keskimmäinen saa siniset ja nuorin poika tällaiset jämälankasukat.

 Ja pikkuruisin lapsenlapsi saa kuplasukat, kun iskälläkin on 

 Tyttären sukkia ei voi julkaista, jos se pikkupossu sattuu kurkkaamaan tänne. Hienot ne on, sen voin sanoa. 

Kauheaa valitusta ja juputusta tänään. Mutta halusin jotain kirjoittaa, tästä tuli nyt tällainen.

Joulun valmistelun aloitan tällä viikolla leipomalla tortut, sekä kaupan valmistaikinasta, että itsetehdystä rahkavoitaikinasta gluteenittomana. Teen myös piparit, ne teen pelkästään gluteenittomasta itsetehdystä taikinasta, koska ne on parempia kuin kaupan valmiista taikinasta tehdyt, ja niitä ei mene paljoa. Ässäpiparit on must. Mun lapsuuskodissa oli aina ässäpipareita, niitä teen ainakin normiversiona. 

Siitä se lähtee, ja saan muuta ajateltavaa.  

 

Uusi matto ja muuta sälää

 Ostin ja maksoin kesäkuussa Sotkasta olohuoneeseen uuden maton. Ovh 99.95€ ja  alennuksen jälkeen maksoin siitä 29.95€. En ihan usko noita huonekaluliikkeiden tarjouksia, mutta olen tyytyväinen hintaan ja mattoon. Mattoja ei ollut liikkeessä, tilasin sen, toimitus myöhästyi kuukaudella ja sain sen elokuun lopulla. Nyt menee sohvatyynyt uusiksi, ihan väärän väriset.

Älkää välittäkö noista rojukasoista sohvapöydän alahyllyllä 😐

Vanhan, siis ikivanhan nukkamaton kuivapesin ja vein varastoon. Olen ennen pessyt maton tuossa lähellä olevalla matonpesupaikalla, mutta en saa sitä yksin nosteltua märkänä, se painaa paljon, joten oikaisin tällä kertaa. 

 

Stansta oli käynyt mausteostoksilla. Itse suosin myös maustepusseja, eikä läheskään kaikki mausteet mahdu purkkeihin. Luin jostain nettijutusta vinkin, että maustepussit sopivat viinirypäleistä tulleisiin muovirasioihin. Siispä pöllin idean, ja mun kuiva-ainekaapissa on kolme rasiallista maustepusseja. Jos olisin tarpeeksi viitseliäs, järjestäisin ne aakkosjärjestykseen, mutta en ole. Pitää ne kuitenkin penkoa läpi, kun etsii tiettyä maustetta.

 

Ja tästä muistui mieleeni, että sain idean kokeilla olisiko bujossa käyttämilleni washiteipeille pienet sushirasiat sopivia. Oli, täsmälleen sopivia. Syötiin tyttären kanssa jokin aika sitten sushia, pesin rasiat ja kannet ja otin rasiat uusiokäyttöön.

Syyskuun bujo on vielä vähän vaiheessa.. sain viime viikolla kylässä olleelta ystävältäni mieleiset tuliaiset: kahvia, oman puun omenia, sekä kaksi viimeistä Daphne's Diary-lehden numeroa. Tuo lehti on varsinainen runsauden lähde askartelijalle ja bujoilijalle. 

 Iso pussillinen ihania, mehukkaita omenoita. Söin ne kaikki 😀

 

Tämän kuukauden bujon teema on postikortit, kirjeet jne. Ensimmäisen viikon aukeaman koristelin teipeillä ja Daphne's Diary lehden materiaaleilla. Huom! Siellä lukee maanantai, ei maantai 😉

Mitäs muuta olen saanut aikaan..

Elokuun lopussa juhlittiin nuoremman lapsenlapseni 1-vuotissynttäreitä. Lahjatoiveena oli potkupyörä, ja tilasin sen netistä. Päätettiin tyttären kanssa koota se, jotta muksu pääsee heti sillä potkuttelemaan. Koottiin se ihan päin persettä 😂. Ohjaustankoa ei saatu paikalleen ollenkaan, ja satula asennettiin väärinpäin, eikä me enää saatu ruuveja irti, jotta oltaisiin voitu kääntää se. 

 

 

 

 

 

 Laitoin pojalle, lapsen isälle viestin, että varaa työkalut esille. Pojan suupieliä nyki hieman, kun hän näki meidän tuotoksemme. Onneksi siitä ei kauaa mennyt, kun meidän kämmäykset oli korjattu ja tyttö 

jo vähän osasi kruisailla pyörällään. Kävelemään hän muuten oppi kaksi päivää ennenkuin täytti vuoden. Siis voi sanoa, että oppi kävelemään alle 1-vuotiaana 😊

 

Luurankosukka valmistuu hitaasti, noin 2 mm kerroksella. Oli pakko laittaa se hetkeksi syrjään, koska olen luvannut tehdä yhdelle perheelle siilisukat. Yhdet kokoa 43, sitten kokoja vauva, 34, 35 ja 38, viidet sukat ja ne on paljon hitaampia tehdä kuin normisukat.Valmista pitäisi olla, kun se vauva syntyy, luultavasti syyskuun lopulla. Saas nähdä, kuinka mun käy, vasta yksi sukka valmis. Aloitin siitä isoimmasta.  

 

Luurankosukasta on yksi varsi suunnilleen valmis. Ehkä haukkasin nyt liian ison palan.

 

 

 

 

Kotiarestissa

 Tytär on laittanut minut kotiarestiin. Ulkonaliikkumiskieltokin astui voimaan, tosin sitä olen vähän rikkonut. Kotona en saa kiipeillä - juuri kun olisi aikaa vaihtaa ikkunoihin kesäisemmät verhot. Laitoin aamulla jarrusukat jalkaan. 

Syy tähän holhoamiseen on pikkupikku kaatuminen, joka ei oikeastaan enää tunnu paljon missään. Polvi on vähän jäykkä, mutta kestää kävellä (paitsi ettei mua päästetä lenkille) Ruvet paranee vauhdilla

Lopulta eniten sattui ranteeseen. Se ei kääntynyt oikein mihinkään asentoon seuraavana päivänä kaatumisesta, sattui. Olisin kyllä käynyt sen näyttämässä ja kuvauttamassa, mutta se alkoikin parantua, nyt on jo suunnilleen ennallaan.

Tänään kyselin mun rakkaimmilta ystäviltäni, rakastatteko te minua, vaikka olisin kuinka ruma ja rupsahtanut. Vastauksena tuli vakuutus, että silloin me vasta rakastetaankin! Laitoin kuvan tältä aamulta

Vannoivat rakastavansa entistä enemmän ja lohduttivat, että tuo paranee kyllä.  Toivon sitä kyllä, joka aamu on näyttänyt hitusen kamalammalta. Ja siis kopsautin ohimoni, tässä tulos.

Tässä tylsyyksissäni voisin vähän kertoa, mitä sain aikaan ennenkuin kävi lankeemus (ylpeyden edellä).

Kudoin toiset jäätelötötterösukat, nämä mustalle pohjalle. Tytär tilasi ja sai nämä.

 

Sisko oli täällä vappua edeltävän viikonlopun. Käytiin myös kirpparilla, ja löysin aivan täydellisen kesäisen mekon, josta ei ole kuvaa mun päällä. Ihan sen vuoksi, että en saa sen oikeita värejä esiin. Pitkä, kepeä kukkamekko 4€

 Kävin samalla kirpparilla myös tyttären kanssa. Löysin kivan hihallisen ponchon, tai mikä lie onkaan. 5€

 

Onneksi ei ole tarvinnut lähteä kaupassa käymään. Kokkasin kahtena päivänä tortilloja. Laitoin tortillojen sisään texmex-maustettua jauhelihaa, tacokastiketta, sipulia. Käärin rullalle ja laitoin juustoraastetta päälle. Airfryeriin, ja kun ne oli valmiita, päälle ranskankermakastiketta ja salaattia. Oli muuten hyviä!

 

Eilen ei oikein ajatus tortilloista uponnut. Kaapissa oli ainekset kotikaupungin pojan  Tuure Kilpeläisen kanakeiton ainekset. Sisko vinkkasi ohjeen, ja olipa hyvää! Sitä riittää vielä tällekin päivälle. 

  

 Ehdin haukata leivästä ennen kuvan ottoa, oli nälkä 😄

 

Naamani rumuuden vastapainoksi olen tehnyt toukokuun kauniita bujosivuja, kukkia ja perhosia. Viimeinen viikko vielä puuttuu

 

 

 

 

Ylihuomenna on hammaslääkäri, hampaat vielä puhdistetaan. Onneksi siellä saa päähän aurinkolasit. 🙈