Tykkään leipomisesta. Meidän suvun naiset on kautta aikojen hoitaneet itseään, perhettään, surujaan ja ilojaan leipomalla. Sinä kamalana erokeväänä, kun tajusin jääväni lasteni kanssa totaaliyksinhuoltajaksi, leivoin. Leivoin. Leivoin. Onneksi mun leipomukset tekivät kauppansa, ja koska sinä keväänä oli esikoiseni yo-juhlat, vieraat saivat pelkästään itse leivottuja tarjoiluja.
Mutta en minäkään aina onnistu. Tein jo toisen kerran epäonnistuneita kauraleipäsiä Kinuskikissan ohjeella. Koska ensimmäinen yritys meni pieleen joskus aiemmin, ostin tuorehiivaa, jospa se saisi taikinan nousemaan. Ei saanut. Ei auttanut pitkä nostatusaika, saati aineksien tarkka mittaaminen. Pieleen meni.
Biojätteisiin päätyi leipästen tie. Enää en edes yritä. Onneksi mulla on melkein samanlainen ohje, johon tulee hiukan gluteenittomia jauhoja. Ohje on Himoleipurin, sillä saan hyviä ja onnistuneita leipäsiä.
Leivoin samalla kertaa myös onnistuneita gluteenittomia sämpylöitä ja tein uunissa paistosta, johon tuli kesäkurpitsaa, tomaattia, punasipulia, fetajuustoa, mausteita ja vähän öljyä pintaan, sekä juustoraastetta. Tuli muuten hyvää uunituoreen sämpylän kera.
Menossa on ruokien syönti pakkasesta, ja kun löysin juhannukselta jääneen vajaan pussin katkarapuja, tein sitruunaista katkarapupastaa. Teen toistekin
Mun ruokakuvat ei ole mitään ruokahaluja herättäviä, mutta vakuutan, että maku oli hyvä 😅
Kerroin Stanstan blogissa kommentoiden, että meidän perheessä on eletty jo pidempään haastavia aikoja, mutta kivaakin on tiedossa, ja muutenkin on hyviä asioita alkanut tapahtua. Yksi iloinen asia on, että esikoinen ja miniäKOKELAS menevät naimisiin. ( Ållen ja Riekun isäntäväki). Miniä on kokelas, kunnes anoppi toisin sanoo, mutta viimeistään kun pappi on aamenen sanonut.
Poika ja miniäkokelas ovat ilmoittaneet, että koska heillä on pari vuotta sitten yhdistetty kahden aikuisen taloudet, heiltä ei puutu mitään, päinvastoin, tavaraa on vähän liikaakin. Joten jos heitä halutaan muistaa, voi tehdä lahjoituksen häälahjarahastoon. Mulla on kolehdinkeruu meneillään..
Mutta koska olin jo aiemmin katsonut yhtä sukkamallia sillä silmällä, päätin kutoa heille sukat. Annan sitten hääjuhlassa, tai myöhemmin. Aika alkuvaiheessa tajusin, että taitaa tulla kiire, ehkä annankin sukat jouluahjaksi. Väänsin jo melkein porua, mutta sitten homma alkoi pelittää. Yksi sukka valmistui viidessä päivässä, joten taidan ehtiä. Ainoa, mikä hieman sai pähkimään ja haromaan hiuksia oli tuon päivämäärän vaihtaminen oikeaksi. Toinen Mrs. sukka on kuvion alussa tekeillä. Sitten vielä Mr. sukat.
Yksi stressiä aiheuttanut asia on ollut nuorimman pojan autoasia. Kaksi ja puoli vuotta sitten hänen reilun vuoden ajan käytössä ollut auto hajosi korjauskelvottomaksi. Autosta jäi tuhansia euroja pankkilainaa, takuu ei enää ollut voimassa. Eli poika maksaa edelleen autolainaa autosta, joka on romutettu. Siihen ja sen jälkeiseen ajanjaksoon liittyy paljon kaikkea muutakin paskaa, sieltä saakka on tuntunut, että meidän perhe on kirottu 😕
Poika keplotteli ilman autoa mm mun avulla ja kimppakyydeillä, vaikka työmatka on pitkä ja auto pakollinen. Sitten hän pari vuotta sitten sai ostettua halvan Fiatin, joka kesti viime kevääseen. Siihen ei enää kannattanut laittaa yhtään rahaa korjauksiin, joten alettiin etsiä seuraavaa halpaa koslaa. Vuoden kuluttua asiat on korjaantuneet, joten auton pitäisi kestää edes sen vuoden ajan.
Kolmisen kuukautta keploteltiin taas, minä lainasin autoa, kaverit lainasi autoa, osan työmatkaa (50 km suuntaansa) poika saattoi päästä työkaverin kyydissä. Kauheaa säätämistä ja stressiä, töihin pitää päästä. Viidakkopuhelimen kautta laitettiin tietoa, nettiauton halvat autot tarkistettiin päivíttäin.,
Sitten se viidakkopuhelin soi. Mun paras ystävä, hoitokoirieni Jasun ja Remun emäntä soitti. Hänen veljensä (jonka minäkin tunnen) harrastus on ostaa halpoja autoja, kunnostaa ne ja myydä halvalla eteenpäin. Siellä olisi yksi vanha Peugeot, joka on heinäkuussa katsastettu, jos kiinnostaa, kyselkää siitä lisätietoja. Niinpä poika otti yhteyttä tähän tuttuun mieheen, ja perjantaina lähdettiin ajamaan mun autolla Peugeotia katsomaan.
Ei mua siinä tarvittu muuten, mutta ajateltiin, että saatetaan hyvässä lykyssä tulla kahdella autolla takaisin.
Me tultiin kahdella autolla takaisin. Auto on halpa (autoksi) ja siihen on kahdet renkaat, öljyt vaihdettu, ilmastointi huollettu, kaikki nivelet, jouset, polttimot vaihdettu, katsastettu vuodeksi eteenpäin, jne. Se saattaa kestää jopa yli vuoden Melkein iski autokateus, tämä näyttää mun silmissä hienolta.
Poika asuu maalla, joten hän on ollut autottomana aika lailla jumissa siellä, tosin hän viihtyy kissansa kanssa vuokratalossaan. Mutta oli kyllä mukavaa, kun hän eilen tuli omalla autollaan syömään, ja jatkoi kaupunkiin tapaamaan muutamaa vanhaa kaveriaan. Kyllä tuo ihan toisenlaista vapautta antaa entiseen verrattuna.
Ja luulen, että ainakin seuraavat kaksi vuotta hän saa toimia niiden kavereiden juoppokuskina, jotka häntä tänä autottomana aikana avustivat.
Olohuoneen kellosta oli loppunut patterit toissayönä ja kello oli pysähtynyt. Kun vaihdoin siihen patterit, ja laitoin kellon aikaan sanoin ääneen: olkoon tämä uuden, hyvän aikakauden alku. Laajensin loitsun koskemaan myös Stanstaa 💓
