Vetkuttelua

 Olen maailman paras keksimään kaikenlaista oheistoimintaa, kun pitäisi tehdä jotain sellaista, joka ei kauheasti innostaisi. Sellaisia asioita on kuulkaa paljon, mm kaikki kotityöt. Yksi oheistoiminta on puhelin. Kun ei huvittaisi mennä siivoamaan jälkiään keittiössä, ottaa imuria esille, siivota kylppäriä jnejne, voi tarkistaa puhelimesta, onko sinne tullut jotain tärkeää. Yleensä ei ole. Sitten se puhelin liimaantuu kouraan, alan selata kaikkea turhaa, kelata samat jutut, jotka kelasin jo edellisen kerran, kun plarasin puhelinta. Eikä siellä oli mitään tärkeää, ei yhtään mitään!

Uutiset luen puhelimella, sitten on pakko (?) ratkaista pari peliä, YLEn Sanapyramidi, Ilta-Sanomien Neloset ja Sanavelho, päivän Sanuli, sekä 10 kysymystä. Niihin menee viitisen minuuttia aamulla, ei paha. 

 

Olen tarkoituksella jättänyt kaikki mahdolliset tiktokit ja jodelit pois puhelimesta, viimeisimmäksi poistin Threadsin, jossa tuli pääsääntöisesti paha olo selatessa ihmisten postauksia ja kommentointia. Lehtien kommenttipalstoja en lue ikinä, kamalia! Ainoa tärkeä taitaa olla mobiilipankki ja mobilepay, whatsapp ja messenger, muu kaikki on turhaa. Sitten kauhistun, kun illalla tarkistan ruutuaikani. 

Viisas tyttäreni antoi sysäyksen mullekin. Hän poisti puhelimesta kaikki somealustat (vai miksi niitä sanotaan?) Instagramin, TikTokin, kaikki sellaisetkin, joita nuoremmat käyttää, joista en edes tiedä mitä ne on. Facebookin hän jätti, jotta näkee äidin päivitykset 😀 Fb taitaa nykyään ollakin aika out nuorempien keskuudessa. Puhelimen näytön hän muutti harmaaksi, eli mahdollisimman vähän houkuttelevaksi. Sinne jäi whatsapp, messenger viestintävälineiksi.

Tyttö askarteli itse pieniä vihkosia, jonne hän merkkaa mm googletettavat asiat, sitten hän googlettaa ne kaikki kerralla. Hän siirtyi käyttämään kameraa, ei puhelinta siihenkään. Edes herätykseen hän ei käytä puhelinta, vaan herätyskelloa. 

Mulla on bujossa itseni kiusaamiseksi tehty taulukko, johon merkkaan värikoodeilla päivittäin, montako tuntia on ruutuaika. Oranssi on yli 6 tuntia. On muuten komeeta oranssia palkkia siellä, jee! Ja aivan turhaa suurin osa. Juuri se, että googlaan vaikkapa jonkin asian, saa mut jäämään selaamaan puhelinta, teen siis suunnilleen kaiken puhelimella. 

 Jei!

Tosin mulla saattaa mennä viestittelyyn paljon ruutuaikaa, käytän melkein pelkästään viestejä esim kavereiden ja perheen kanssa, harvemmin soittelen, koska olen kuulovammainen. Kuuntelen myös päivittäin esim meditaationauhoja, musiikkiakin, niistä kertyy helposti parikin tuntia päivässä ruutuaikaa. Mutta silti. 

Nyt mulla on kolmatta päivää käytössä pieni vihko, jonka ostin tätä varten. Merkkaan siihen tukkimiehen kirjanpidolla kerrat, jolloin otan puhelimen käteen selatakseni tai tarkistaakseni jonkin asian. Merkkaan sinne myös asiat, jotka pitää tarkistaa, mutta en ota joka kerran puhelinta esiin jne. Huomaan, että tämä vähentää sitä turhaa puhelimen esiin ottamista. Käsi hamuaa puhelinta tavan vuoksi vaikkapa mainoskatkolla, sitten muistan, että enpä otakaan, joudun merkkaamaan sen.

 Kun olen joskus kavereille manannut puhelinriippuvuuttani, saatan kuulla hurskastelua, että ei mulla ole puhelin kuin soittamista ja viestejä varten. Sitten kysyn, paljonko roikut läppärillä tai koneella päivittäin, usein kaveri jää miettimään, ai niin joo... Sama asia, puhelin vaan tarttuu helpommin käteen.

Kun tietoisesti jätän turhan plaraamisen, olen huomannut, että otankin kirjan käteen, tai ratkon muutaman sudokun tai krypton, ihan kynällä ja paperilla. Kotityöt ei kyllä ole sen enempää maittaneet, kumma kyllä 😆

Yksi, johon uppoudun aloittaessani on bujo. Kohta alan tehdä kesäkuun sivuja. Toukokuun viimeinen sivu ennen merkintöjä näyttää tältä

 Poikettiin tyttären kanssa uudella kirpparilla pari päivää sitten. Olipa siisti, avara, valoisa kirppari, varmaan käydään toistekin. Tytär ei tällä kertaa löytänyt mitään, mun mukaan tarttui aivan ihana pellavatunika, 5.75€

 Ja lisäksi tämä, olihan tämä ihan pakko ostaa hintaan 1.50€! Kokoa 104cm

 Parvekkeen siivousurakan jälkeen olen pessyt ikkunoita ja vaihtanut osaan verhot. Keittiöön vaihdoin taas pitsiverhot, yli 30 vuotta palvelleet ja aina vain ehjät

 Nyt on koneessa vierashuoneen ohuet verhot. Aion ripustaa ne suoraan ikkunaan kuivumaan. Kukas pesisi tuon ikkunan, viimeinen pesemättä. 

Lenkkeillytkin olen jonkin verran, nyt on niin kaunista, eikä hyttysiä vielä

 Tarkistaisin tähän astisen ruutuaikani tänään, muuten voi, koska pitäisi vetää viiva kirjanpitoon 😅

Tähän on tultu, pakko alkaa rajoittaa itse itseäni, jotta en koukutu aivan täysin. Menen ottamaan pyykit koneesta. Täten. 

 

Lapsenvahtihommia ja puurtamista

 Otsikon aiheet ei sinällään liity toisiinsa, vaikka on sen taaperon kanssa pelaaminenkin vähän uuvuttavaa, mutta niin ihanaa! Olen nyt useampaan otteeseen ollut apuna, kun on tarvittu lapsenvahtia, olen aina NIIN innoissani, kun pääsen lapsenlasten kanssa touhuamaan. Lapset ovat nyt 10v ja 1,9v. Isompi on aivan liikuttavan ihana ja huolehtivainen isosisko 😍 Ja kärsivällinen, vaikka pikkusiskolla on alkava uhmaikä, pienestäkin syystä heitetään kumolleen lattialle, mutta samantien se menee ohi, jos jotain kiinnostavaa tapahtuu, tai kukaan ei ole huomaavinaan. Ja minä olen mestari huijaamaan lapsia, omiakin aikanaan. Olenkin sanonut, että minulla on diplomi paitsi pianonsoitossa, myös lasten huijaamisessa. 

Taas mentiin!

 Ja samantien noustiin ylös katsomaan, kun täti näytti oman koulupenaalinsa sisältöä. Kyniä jaksettiin ottaa pois penaalista ja laittaa takaisin aina uudelleen ja uudelleen.

 Puhetta, yksittäisiä sanoja on alkanut tulla koko ajan lisää. Kun viime viikolla menin käymään, kuului keittiöstä: MUMMU! Mummu oli otettu 😊

Viime viikonloppuna lapset jäivät tänne, kun olivat isänsä kanssa täällä syömässä vähän ex tempore (koska liioittelin taas ruokamäärän kanssa ja hälytin apuvoimia), isä pääsi tekemään autoon jarruremonttia. Täti, eli mun tytär ja lapsenlapset piirstivät ja askartelivat. Taaperolle mummu oli ostanut tussit. Onneksi olivat super-washable, koska lattiaankin tuli vähän piirroksia, kun lipsahti paperin ohi. 

 

Isompi lapsi ja täti askartelivat hienoja kirjanmerkkejä. Sain molemmilta yhdet hienot, otin heti käyttöön.

 Tytär on tehnyt näitä kirjanmerkkejä monenlaisia, vei niitä kouluunkin näyttääkseen kavereille. Yksi opettaja teki heti tilauksen, haluaa maksaakin niistä. Kiinni veti! Alkuperäinen idea on, ja sen tytär aikoo toteuttaakin, että hän vie kirjanmerkkejä kirjastoon, sujauttaa niitä saatetekstin kera kirjojen väliin ilahduttaakseen kirjaston asiakkaita, jotka löytävät lainakirjan välistä vaikkapa jonkin eläinhahmon.. Hieno idea!

Lapsenlapsi oli käymässä...

 

                                                    ----------------------------------------------

Mun vuoden ällöttävin homma on tehty, parvekkeen siivous. 

Joka hemmetin syksy jätän mullat kaikkiin astioihin ja ruukkuihin, osan kukistakin. Viime talven aikana vielä kolmen laatikon yrttilaatikoston keskimmäisestä laatikosta petti kannatinpuu, ja laatikko tuli alas multineen päivineen. Kaikkein kamalinta on tuon lattian pesu, se on aivan musta talven jäljiltä, ja pestessä siis lähtee mustaa kuraa, joka meinaa valua alakerran lasituksia sotkemaan. Materiaali on vielä sellaiste karheaa nystyräistä pintaa, johon kura tarttuu. Olen joskus pessyt parvekkeen harjan ja veden kanssa, parina viimeisenä vuonna mopannut vanhalla mopilla, jonka olen säästänyt tätä varten. Vettä sai muuten vaihtaa aika hemmetin monta kertaa!

Viiden tunnin urakoinnin jälkeen siellä voi jo olla (ja olenkin ollut). Pehmusteiden päälliset pesin sentään syksyllä ja säilöin pehmusteet vaatehuoneeseen.

Phuuuuuuuuh!

Kukat puuttuu, mutta saanpa edes niistä ennen-jälkeen kuvat. Ennen siivousta en kehdannut edes ottaa kuvaa, voitte uskoa että parveke oli kamalassa kunnossa. Maton käyn vielä pesemässä rannassa jossain vaiheessa, nyt vain heitin sen takaisin lattialle.

 

 Taas kelpaa porsastella!

 

Äitienpäivän iltaa

 Vatsa täynnä ja mieli kiitollinen. Taas sain elää yhden äitienpäivän, oikeasti näin seitsemänkymppisenä olen kiitollinen joka vuodesta, juhlapäivistä, läheisistä, joiden kanssa niitä juhlapäiviä viettää. Arjestakin.

Tytär muuten teki koulutehtävänä sellaisen kyselykartoituksen, joka oli määrä tehdä yli 65-vuotiaalle. Hän teki sen minulle, eli kysymykset koskivat elintapojani, mm ravintoa, liikkumista, mielialaa jne. Kun vastailin kysymyksiin tajusin taas kerran, että olen suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseni, kaikin puolin. 

Oma äitini kuoli elokuussa 2012. Olen monella tapaa äitini kaltainen, enkä vähiten ulkonäöltäni. Tiedän aika tarkkaan, miltä tulen näyttämääm 87-vuotiaana, jos sinne saakka elän. Äidin kuva on otettu kesäkuussa 2012, hoivakodin kesäjuhlassa. Äiti odottaa omaa esiintymisvuoroaan, hän lausui omia runojaan. Tämä kuva jäikin viimeiseksi äidistä otetuista kuvista 

 Hanni vertailun vuoksi

 

Vanhin poika ja miniä eivät päässeet tänään syömään, tulevat toisen kerran, mutta sain toki onnittelut aamulla whatsapin kautta.

Samainen poika kirjoitti 11-vuotiaana äidille runon äitienpäivänä. Meidän perheen Eino Leino 

 

Hyvää äitienpäivän illanjatkoa kaikille  Olkaa ihmisiksi!

Wappua ja watsahuolia

 Vappu meni, ja selvisin hengissä, vaikka jossain vaiheessa seuraavana aamuna arvelin että saatan kuolla 😅

Mulla on niin iso ilo ja onni omistaa ystäväporukka, joka pitää yhtä, ja jonka kanssa ollaan oltu yhdessä pisimmillään 37 vuotta, vuodesta 1989. Meidän Vanha Jengi. Mun paras ystävä ja hänen miehensä ovat olleet mun tuki ja turva monessa elämän vaiheessa, niissä vaikeissakin ystävyytemme alkuvaiheista saakka. Ja sama toisinpäin, näinä vuosina on meille kaikille tapahtunut hyviä ja huonoja asioita. 

Nämä kaksi porukan kantavaa jäsentä järkkäävät usein meille pippaloita. AINA löytyy syytä juhlia nyyttäriperiaatteella. He asuvat vakituisesti mökillään, se on tullut mullekin hyvin tutuksi paikaksi, koska olen pisimmillään ollut siellä kolmisen viikkoa koira- ja mökkivahtina. Win-win, saan mökkeillä, olla koirien kanssa, ja he pääsevät reissaamaan kahdestaan. Nyt he olivat talven Espanjassa matkailuautolla, koirat mukana, ja oli ihana yhteen kokoontuminen, kun he palasivat Suomeen. 

Vapunpäivänä oli yhteinen brunssi, sitten kivaa yhdessäoloa, pelattiin petankkia ja nautittiin virvokkeita 😉 Illansuussa syötiin paellaa, saunottiin, istuttiin juttelemassa. Laulettiin karaokea, tanssittiin. Voi että oli lystiä meillä. Osa lähti yöksi kotiin, osa jäi mökille. Saateltiin kaikki nukkumaan ystäväni kanssa, ja sitten jäätiin istumaan kahdestaan puoli neljään, juteltiin kipeistäkin asioista, itkettiin ja naurettiin. 

Aamulla sitten heräsin seitsemältä, oli hieman heikko olo, mutta onneksi hitaasti nieleksitty aamupala helpotti oloa. Kotiin uskalsin ajaa vasta illansuussa. Puhalsin alkometriin vielä iltapäivällä 0.17. Olen tässä asiassa ehdoton, en lähtenyt ajamaan ennenkuin oli nolla promillea. Mutta oli se sen arvoista!

Mietin ensin - ja yritinkin peittää ystävien kasvot. Mutta koska olen saanut luvan julkaista kuvan, antaa mennä. Meidän Vanha Jengi 😍

Yksi puuttuu, hänellä oli päällekkäisiä menoja vapun kunniaksi. Ja Hanni puuttuu, olen paikalla, mutta kameran takana.

Sitten vatsahuoliin.

Olen maailman huonoin hoitamaan itseäni. Lääkäriin en menisi millään, eikä lääkäriin nykyään tuosta vain mennäkään, ja silloinkin on vaara joutua jonkun suomea huonosti puhuvan puoskarin vastaanotolle. Mulla on vielä erittäin huonoja kokemuksia lääkäreistä (toki myös hyviä), ja lykkään viimeiseen asti lääkäriin menoa ajatuksella: kyllä tämä ohi menee itsestään.

Mun läheiseni sairastui viimevuonna munasarjasyöpään. Sairaus todettiin vasta, kun se oireili kipuina vatsassa, ja silloin syöpä oli ehtinyt levitä suolistoon "joka puolelle". Leikkaus oli iso, sytostaattihoidot rankkoja, siihen ehti tulla väliin yksi verenmyrkytyskin, joten tässä on eletty jännittäen uutisia. Nyt näyttää siltä, että hoidot on tepsineet, mutta koska ikääkin jo on, toipuminen tulee kestämään. Mutta paljon toivoa paranemisesta on.

Minulla on aika-ajoin tuntunut epämääräistä, lievää kipua alavatsassa oikealla puolella. Joulun aikaan kipu alkoi olla melkein päivittäistä. Ei kovaa kipua, ennemminkin sellainen paineen tunne, tai puristava tunne, ikäänkuin joku puristaisi vatsan sisällä jotain elintä sormiensa välissä. Jos nukun oikealla kyljellä, saatan herätä siihen tunteeseen. Sanoin, että jollen tietäisi, että mulla on umpilisäke leikattu 1980-luvun alussa, epäilisin umpparia. Vähän muitakin vaivoja oli, tuntuu että rakko ei tyhjene hyvin, pissalla saan juosta useammin, ja mulla on ollut aina seurapiirirakko, hyvä jos kaksi kertaa päivässä olen käynyt pissalla. Näin aikaisemmin.

Paljolti johtuen läheiseni tilanteesta, alkoi möröt liikkua päässä. Päätin varata ajan omalle gynekologille, ja olin keskiviikkona Terveystalolla. Vähän nolotti, kun gyne katsoi koneelta, että olen käynyt viimeksi vastaanotolla vuonna 2017. Myönsin, että olen sluibaillut asian kanssa, osittain rahapulan vuoksi, mutta myös, koska ei ole ollut vaivoja.

Nyt oli.

Kerroin huoleni, ja ennenkuin hän edes tutki minua, hän laittoi mulle reseptin estrogeenia sisältäviin kosteutuspuikkoihin. Sanoin myös, että eniten huolestuttaa se vatsakipu. 

Gyne sanoi, että se kohta, missä kipu tuntuu, ei ole ihan gynekologista aluetta, mutta hän ultraa ja tutkii, sekä painelee vatsan. Kun hän aloitti tutkimuksen, hän totesi, että sulla on näköjään umppari leikattu. Siihen aikaan kun oikeasti leikattiin, ei ollut tähystysleikkauksia, ja arpi jäi.

Tutkimuksen tulos oli huojentava: mitään ikään kuulumatonta ei näy, eikä myöskään siinä kipukohdassa tunnun ylimääräistä. Lääkäri sanoi olevansa melko varma, että se vanha umpperihaava vatsan sisäpuolella on muodostanut arpikudosta ja ehkä myös kiinnikkeitä. Sanoinkin, että tunnistin sen kohdan kyllä umppariksi, jota siis ei enää ole. Luotan lääkäriin, ja jos kipu lisääntyy, tai tulee muita oireita, menen yleislääkärille.

Laskukaan ei ollut pahin mahdollinen: 110 €. Ja lääke tulee reseptillä halvaksi.

Sellaisia kuulumisia. Jospa nyt terästäytyisin ja päivittelisin tätä vähän useammin. Olen hermostunut omaan puhelinriippuvuuteeni, enkä enää roiku puhelin kourassa yhtä paljon kuin ennen. Jospa korvaan osan roikkumisesta roikkumalla täällä koneella 😆

Nauttikaa auringosta, mussukat!