Vetkuttelua

 Olen maailman paras keksimään kaikenlaista oheistoimintaa, kun pitäisi tehdä jotain sellaista, joka ei kauheasti innostaisi. Sellaisia asioita on kuulkaa paljon, mm kaikki kotityöt. Yksi oheistoiminta on puhelin. Kun ei huvittaisi mennä siivoamaan jälkiään keittiössä, ottaa imuria esille, siivota kylppäriä jnejne, voi tarkistaa puhelimesta, onko sinne tullut jotain tärkeää. Yleensä ei ole. Sitten se puhelin liimaantuu kouraan, alan selata kaikkea turhaa, kelata samat jutut, jotka kelasin jo edellisen kerran, kun plarasin puhelinta. Eikä siellä oli mitään tärkeää, ei yhtään mitään!

Uutiset luen puhelimella, sitten on pakko (?) ratkaista pari peliä, YLEn Sanapyramidi, Ilta-Sanomien Neloset ja Sanavelho, päivän Sanuli, sekä 10 kysymystä. Niihin menee viitisen minuuttia aamulla, ei paha. 

 

Olen tarkoituksella jättänyt kaikki mahdolliset tiktokit ja jodelit pois puhelimesta, viimeisimmäksi poistin Threadsin, jossa tuli pääsääntöisesti paha olo selatessa ihmisten postauksia ja kommentointia. Lehtien kommenttipalstoja en lue ikinä, kamalia! Ainoa tärkeä taitaa olla mobiilipankki ja mobilepay, whatsapp ja messenger, muu kaikki on turhaa. Sitten kauhistun, kun illalla tarkistan ruutuaikani. 

Viisas tyttäreni antoi sysäyksen mullekin. Hän poisti puhelimesta kaikki somealustat (vai miksi niitä sanotaan?) Instagramin, TikTokin, kaikki sellaisetkin, joita nuoremmat käyttää, joista en edes tiedä mitä ne on. Facebookin hän jätti, jotta näkee äidin päivitykset 😀 Fb taitaa nykyään ollakin aika out nuorempien keskuudessa. Puhelimen näytön hän muutti harmaaksi, eli mahdollisimman vähän houkuttelevaksi. Sinne jäi whatsapp, messenger viestintävälineiksi.

Tyttö askarteli itse pieniä vihkosia, jonne hän merkkaa mm googletettavat asiat, sitten hän googlettaa ne kaikki kerralla. Hän siirtyi käyttämään kameraa, ei puhelinta siihenkään. Edes herätykseen hän ei käytä puhelinta, vaan herätyskelloa. 

Mulla on bujossa itseni kiusaamiseksi tehty taulukko, johon merkkaan värikoodeilla päivittäin, montako tuntia on ruutuaika. Oranssi on yli 6 tuntia. On muuten komeeta oranssia palkkia siellä, jee! Ja aivan turhaa suurin osa. Juuri se, että googlaan vaikkapa jonkin asian, saa mut jäämään selaamaan puhelinta, teen siis suunnilleen kaiken puhelimella. 

 Jei!

Tosin mulla saattaa mennä viestittelyyn paljon ruutuaikaa, käytän melkein pelkästään viestejä esim kavereiden ja perheen kanssa, harvemmin soittelen, koska olen kuulovammainen. Kuuntelen myös päivittäin esim meditaationauhoja, musiikkiakin, niistä kertyy helposti parikin tuntia päivässä ruutuaikaa. Mutta silti. 

Nyt mulla on kolmatta päivää käytössä pieni vihko, jonka ostin tätä varten. Merkkaan siihen tukkimiehen kirjanpidolla kerrat, jolloin otan puhelimen käteen selatakseni tai tarkistaakseni jonkin asian. Merkkaan sinne myös asiat, jotka pitää tarkistaa, mutta en ota joka kerran puhelinta esiin jne. Huomaan, että tämä vähentää sitä turhaa puhelimen esiin ottamista. Käsi hamuaa puhelinta tavan vuoksi vaikkapa mainoskatkolla, sitten muistan, että enpä otakaan, joudun merkkaamaan sen.

 Kun olen joskus kavereille manannut puhelinriippuvuuttani, saatan kuulla hurskastelua, että ei mulla ole puhelin kuin soittamista ja viestejä varten. Sitten kysyn, paljonko roikut läppärillä tai koneella päivittäin, usein kaveri jää miettimään, ai niin joo... Sama asia, puhelin vaan tarttuu helpommin käteen.

Kun tietoisesti jätän turhan plaraamisen, olen huomannut, että otankin kirjan käteen, tai ratkon muutaman sudokun tai krypton, ihan kynällä ja paperilla. Kotityöt ei kyllä ole sen enempää maittaneet, kumma kyllä 😆

Yksi, johon uppoudun aloittaessani on bujo. Kohta alan tehdä kesäkuun sivuja. Toukokuun viimeinen sivu ennen merkintöjä näyttää tältä

 Poikettiin tyttären kanssa uudella kirpparilla pari päivää sitten. Olipa siisti, avara, valoisa kirppari, varmaan käydään toistekin. Tytär ei tällä kertaa löytänyt mitään, mun mukaan tarttui aivan ihana pellavatunika, 5.75€

 Ja lisäksi tämä, olihan tämä ihan pakko ostaa hintaan 1.50€! Kokoa 104cm

 Parvekkeen siivousurakan jälkeen olen pessyt ikkunoita ja vaihtanut osaan verhot. Keittiöön vaihdoin taas pitsiverhot, yli 30 vuotta palvelleet ja aina vain ehjät

 Nyt on koneessa vierashuoneen ohuet verhot. Aion ripustaa ne suoraan ikkunaan kuivumaan. Kukas pesisi tuon ikkunan, viimeinen pesemättä. 

Lenkkeillytkin olen jonkin verran, nyt on niin kaunista, eikä hyttysiä vielä

 Tarkistaisin tähän astisen ruutuaikani tänään, muuten voi, koska pitäisi vetää viiva kirjanpitoon 😅

Tähän on tultu, pakko alkaa rajoittaa itse itseäni, jotta en koukutu aivan täysin. Menen ottamaan pyykit koneesta. Täten. 

 

Keskustelinko robotin kanssa?

 Meidän hyvinvointialueella voi kuulovammainen asioida useimmissa asioissa tekstiviestinä, näin olen tehnyt niin kauan kuin tuo palvelu on ollut käytössä, vuosia. Saan sieltä labralähetteet vuosikontrolleihin. lääkärin vastaukset labratuloksiin, jatkohoito-ohjeet jne. Pyysin siis päästä kilpirauhaskokeisiin, koska talvella usein vajaatoiminta lisääntyy, ja arvot on tarkistettu puolen vuoden välein. Hoitaja toisessa päässä teki pari tarkentavaa kysymystä, sitten ilmoitti, että lääkäri on laittanut lähetteen. Eli toisessa päässä oli hoitaja, jonka nimenkin näin vastauksissa.

Kävin labrassa, ja samalla varasin lääkärin soitto- tai tekstiviestiajan. Vastausten piti tulla 5.2. tekstiviestinä, tai jos tuloksissa on jotain hämminkiä, lääkäri soittaa. Kumpaakaan ei kuulunut, ei soittoa eikä viestiä. 

Seuraavana päivänä laitoin viestin samaan numeroon, jossa aina asioin. Näen myös viestihistorian, joten numero oli sama. Vastaus vähän hämmensi 😀

No juu, en siis ollut varannut mitään aikaa, jota olisin perumassa, joten laitoin uuden viestin. Sain vastauksen, että asioita ei voi hoitaa tekstiviestinä. Daa!

Luovutin, kiitti vaan, robotti. Lähdin kauppaan.

Kun tulin kaupasta, päätin vielä ennen terveyskeskukseen soittamista kokeilla digihoitajan chattia. Siellä ainakin on oikea ihminen toisessa päässä. Voin hoitaa asioita puhelimitsekin, pärjään kyllä useinmiten kuulon kanssa, mutta en jaksa jonottaa, ja takaisinsoitto joskus pelaa, joskus ei. 

Digihoitaja Hanna tuli nopeasti linjoille ja tarkisti asiani. Hän näki, että lääkäri oli sovitusti laittanut viestin, joka siis ei tullut perille. Hoitaja laittoi mulle kuvan lääkärin viestistä: kilppari toimii pitkästä aikaa kokeiden mukaan hienosti. arvot on tasapainossa, lääkitys pidetään ennallaan. Kiitin hoitajaa, ja sanoin että tämä riittää, kun sain sen viestin nähdä edes tätä kautta. Hoitaja sanoi, että joskus viestit on menneet puhelimen roskakoriin. Sieltähän se löytyi, ei vaan tullut edes mieleen tarkistaa.

No, loppu hyvin, parista edellisestä vuodesta poiketen kilpirauhanen ei ole heittänyt vajaatoiminnalle. En edes muista, koska mulla olisi ollut näin hienot arvot. 
 

Alakuloa

 Nyt on Hannilla huolia ja murheita, ei ole huvittanut kirjoittaa eikä edes lukea postauksia. 

Mulla on sentään taito olla lamaantumatta, mulle käy vähän toisinpäin: kun huolet painaa, alan touhuta, ja saan muuta ajateltavaa. Kun jokin kriisitilanne on päällä ja hermoilen, sisko aina kysyy: onko joku kuollut? Vastaan, että ei ole. Sisko sanoo: no sitten ei ole hätää, kaikki muu selviää kyllä. Kuten kyllä selviääkin ajan myötä taas. 

Sain yhtenä päivänä viimein aikaan keittää paholaisenhilloa muutaman purkillisen. Mun herkkua on halloumihamppari, johon laitan omatekoista paholaisenhilloa. Teen hillon Marttojen ohjeella 

 

Kokeilin myös helppoja raejuustorieskoja, tuli hyviä. Ja pakastin osan, ihan hyvän makuisina säilyivät. 

Raejuustoa, kananmunaa, kaurajauhoja ja leivinjauhetta. 

 

Sämpylöitäkin leivoin, käytin tattarihiutaleita ja -jauhoja. Vein lapsenvahtikeikalla keliaakikko-miniälle osan. Itse voin syödä kauraakin kyllä.

 

Tänään sain viimein aikaan käydä läpi loputkin vaatehuoneen hyllyt. Homma jämähti koronaan, nyt sain vedettyä tavarat hyllyiltä alas, pyyhittyä pölyt ja lattiallekin tuli vähän paljasta pintaa näkyviin. Ei ole ennen-kuvaa, mutta vaatehuone oli ylösalaisin, lattiallakin vaikka mitä sälää. Ei se mitenkään ylisiistiltä näytä, mutta onpahan pölytön ja tiedän, mitä on missäkin laatikossa / kasassa. 

 

Mun vanhimmissa vaatteissa lukee: Anttila 😂 Vaatteet on muutenkin mallia kirppari ja kavereiden vanhat vaatteet. 

Löysin yhtenä päivänä kauppakeskus Veturista Finstones-kiven. Mun kolmas löytö. Poimin sen talteen, ja vein viime viikolla Valkealan kirkolle uuteen piiloon. Perjantaina menen kirkolle syömään ystävän luo. Tarkistan samalla, onko kivi kadonnut.

 Loppukevennyksenä: tytär voitti ravintolan halloween-pukukilpailun. Seuraavalla viikolla eräs nainen, jonka kanssa tytär jutteli silloin illalla pitkän aikaa, käveli vastaan kadulla. Tytär ihmetteli, että nainen ei moikannut.

Olisiko syy ollut, se, että hän oli nähnyt likan tämän näköisenä ainoastaan.

 

Vähän ollut haipakkaa

 ..tai sitten ei, mutta olen tullut sen verran vanhaksi, että kaikki käy hitaammin, eikä oikeastaan saa juuri mitään aikaan, vaikka niin kuvittelee. Mutta laiskasti olen ainakin blogia päivittänyt. Korjaamme laiminlyönnin.

Kaikenlaista tässä on tapahtunut. Nuorin poika muutti maalle, vuokralle vanhaan omakotitaloon, pois kaupungin keskustasta. Sopii hänelle tämä asumismuoto, etenkin kun saa puuhata leivinuunin, puuhellan, takan ja puukiukaan kanssa, tehdä vähän remonttia vuokraisännän luvalla. Talon yläkerrassa on pojan ja kavereiden bändin treenikämppä, siellä saavat soittaa vuokraisännän luvalla. Kuuntelijoina kai lähinnä viereisen laitumen hevoset.

Muutossa minusta ei ollut muuta apua kuin loppusiivouksissa lähtöpäässä. Olen puoliammattilainen muuttosiivooja, se on aina mun tehtävä. Tykkään siitä, siivota tyhjää kämppää, tyhjää kylppäriä, tyhjiä kaappeja. En tosin tehnyt sitä yksin, poika auttoi ja jouduin toteamaan, että poika siivosi tarkemmin kuin minä. Missä vaiheessa se näinpäin kääntyi?

Pari viikkoa sitten vietettiin läksiäisiä. Haikeaa, mutta toisaalta olen iloinen ystävien puolesta, pääsevät seikkailemaan matkailuautollaan Euroopan halki Espanjaan ja sieltä palaavat vasta huhtikuussa. Mun hoitokoirat Jasu ja Remu lähtivät mukaan, mua ei enää tarvita koirahoitajaksi 😢  Onneksi mut on pestattu yhdeksi mökkitalkkariksi, eli käyn tarkistamassa, että heidän mökillään, jossa he käytännössä asuvat, on kaikki kunnossa. 

Läksiäisissä mökillä meitä oli koolla 9 lähipiirin ystävää. Vein isäntäparille tuliaiset matkalle mukaan otettavaksi.

Kuivamuonaa, koirille herkkuja, ilmanraikastin, koska he tulevat kaikki piereksimään pienessä asuntoautossa. Suklaata, jääkaappimagneetti ja kahvia. 

 

 

Oli kyllä kivaa, ainahan meillä.. Ekat vieraat oli paikalla jo aamulla, meidän rosvopaistiasiantuntija saapui vaimoineen tekemään rosvopaistille nuotion, illalla oli valmista. Oli muuten hyvää. Päivällä oli keittolounas, kahvin kanssa juustokakkua, virvokkeita sitten runsain mitoin pitkin päivää 😏

Kuvia on paljonkin, mutta en viitsi julkaista kysymättä lupaa. Tämän voin julkaista- Meillä oli nuotiolla tietovisa, ja savu välillä haittasi keskittymistä ja näkyvyyttä.

Rosvopaistista tuli muuten mahtavaa, kolmea eri lihaa ja kuopassa kypsennettyjä juureksia. Nuotiota poltettiin ensin pitkään. Koiratkin tykkäs.

 

 

Ja tietenkin voitin parini kanssa tietovisan. Ja ai-van mah-ta-va pal-kin-to!!

 Illalla kävi niin nolosti, että minä joka hillun aina viimeisimpien joukossa bileissa, nukahdin jo ennen puoltayötä. Eipä ollut aamulla huono olo, kun pomppasin pystyyn kahdeksalta.

 Viime viikon keskiviikkona he lähtivät matkaan. Ihania kuvia on tullut matkan varrella meidän wa-ryhmään. Päästään kaikki vähän mukaan reissuun.

Maanantaina tytär aloitti opinnot. Hän pääsi vuosi sitten opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta sairastui niin että opintoja piti siirtää. Pääsykokeisiinkin piti mennä uudelleen, mutta pääsihän hän sinne taas. Koska meillä on perheessä kolmasluokkalainen, joka on koulutarvikkeiden erikoisasiantuntija, lähdimme kolmestaan koulutarvikeostoksille viime viikolla. Käytiin vielä mäkkärissä syömässä roskaruokaa, ja sitten tultiin mummulaan tarkastelemaan, millaisia ostoksia tehtiin. Ei ole ainakaan  välineistä kiinni, jollei opinnot suju! 

Tytär ei ole vielä ihan terve, kilpirauhasarvot paukkuu välillä hurjia lukemia, mutta parempaan suuntaan menossa ja lääkärien valvonnassa. Lopun hän hoitaa kovalla sisulla. 

Vähän käsitöitäkin olen tehnyt. Kaverin ystävän vauvalle tein talvella tossut, ja nyt tuli hätäviesti: toinen tossu oli kadonnut, ja multa kysyttiin, voisinko millään tehdä uuden, murhe on suuri kadonneesta tossusta. Piti tehdä molemmat uusiksi, koska en ollut varma, mitä lankaa ja millaisia silmukkalukuja olin käyttänyt. Tein vähän reilumman kokoiset tossut.

 

Olen parempi kutomaan kuin kuvaamaan 😀

Tyttären ystävän perheeseen syntyy vauva ihan näinä aikoina. Sain tilauksen kutoa isälle, äidille, kahdelle isosiskolle ja vauvalle siilisukat. Tulevan isän ilme kuulemma oli näkemisen arvoinen. Kun hän kaivoi sukkia pari kerrallaan pussista, ilme muuttui aina vaan aurinkoisemmaksi. Kun viimeisenä pussista löytyi pikkuruiset siilit, oli isän naama yhtä leveää hymyä.  

 Nyt menen kokeilmaan, miten onnistun kokkaamaan myskikurpitsaa. Mun elämäni eka myskikurpitsa. Sain sen halki ja paahdoin uunissa. Nyt menen kokeilemaan, saisiko siitä tehtyä linssi-kurpitsakeittoa.

 

Uusi matto ja muuta sälää

 Ostin ja maksoin kesäkuussa Sotkasta olohuoneeseen uuden maton. Ovh 99.95€ ja  alennuksen jälkeen maksoin siitä 29.95€. En ihan usko noita huonekaluliikkeiden tarjouksia, mutta olen tyytyväinen hintaan ja mattoon. Mattoja ei ollut liikkeessä, tilasin sen, toimitus myöhästyi kuukaudella ja sain sen elokuun lopulla. Nyt menee sohvatyynyt uusiksi, ihan väärän väriset.

Älkää välittäkö noista rojukasoista sohvapöydän alahyllyllä 😐

Vanhan, siis ikivanhan nukkamaton kuivapesin ja vein varastoon. Olen ennen pessyt maton tuossa lähellä olevalla matonpesupaikalla, mutta en saa sitä yksin nosteltua märkänä, se painaa paljon, joten oikaisin tällä kertaa. 

 

Stansta oli käynyt mausteostoksilla. Itse suosin myös maustepusseja, eikä läheskään kaikki mausteet mahdu purkkeihin. Luin jostain nettijutusta vinkin, että maustepussit sopivat viinirypäleistä tulleisiin muovirasioihin. Siispä pöllin idean, ja mun kuiva-ainekaapissa on kolme rasiallista maustepusseja. Jos olisin tarpeeksi viitseliäs, järjestäisin ne aakkosjärjestykseen, mutta en ole. Pitää ne kuitenkin penkoa läpi, kun etsii tiettyä maustetta.

 

Ja tästä muistui mieleeni, että sain idean kokeilla olisiko bujossa käyttämilleni washiteipeille pienet sushirasiat sopivia. Oli, täsmälleen sopivia. Syötiin tyttären kanssa jokin aika sitten sushia, pesin rasiat ja kannet ja otin rasiat uusiokäyttöön.

Syyskuun bujo on vielä vähän vaiheessa.. sain viime viikolla kylässä olleelta ystävältäni mieleiset tuliaiset: kahvia, oman puun omenia, sekä kaksi viimeistä Daphne's Diary-lehden numeroa. Tuo lehti on varsinainen runsauden lähde askartelijalle ja bujoilijalle. 

 Iso pussillinen ihania, mehukkaita omenoita. Söin ne kaikki 😀

 

Tämän kuukauden bujon teema on postikortit, kirjeet jne. Ensimmäisen viikon aukeaman koristelin teipeillä ja Daphne's Diary lehden materiaaleilla. Huom! Siellä lukee maanantai, ei maantai 😉

Mitäs muuta olen saanut aikaan..

Elokuun lopussa juhlittiin nuoremman lapsenlapseni 1-vuotissynttäreitä. Lahjatoiveena oli potkupyörä, ja tilasin sen netistä. Päätettiin tyttären kanssa koota se, jotta muksu pääsee heti sillä potkuttelemaan. Koottiin se ihan päin persettä 😂. Ohjaustankoa ei saatu paikalleen ollenkaan, ja satula asennettiin väärinpäin, eikä me enää saatu ruuveja irti, jotta oltaisiin voitu kääntää se. 

 

 

 

 

 

 Laitoin pojalle, lapsen isälle viestin, että varaa työkalut esille. Pojan suupieliä nyki hieman, kun hän näki meidän tuotoksemme. Onneksi siitä ei kauaa mennyt, kun meidän kämmäykset oli korjattu ja tyttö 

jo vähän osasi kruisailla pyörällään. Kävelemään hän muuten oppi kaksi päivää ennenkuin täytti vuoden. Siis voi sanoa, että oppi kävelemään alle 1-vuotiaana 😊

 

Luurankosukka valmistuu hitaasti, noin 2 mm kerroksella. Oli pakko laittaa se hetkeksi syrjään, koska olen luvannut tehdä yhdelle perheelle siilisukat. Yhdet kokoa 43, sitten kokoja vauva, 34, 35 ja 38, viidet sukat ja ne on paljon hitaampia tehdä kuin normisukat.Valmista pitäisi olla, kun se vauva syntyy, luultavasti syyskuun lopulla. Saas nähdä, kuinka mun käy, vasta yksi sukka valmis. Aloitin siitä isoimmasta.  

 

Luurankosukasta on yksi varsi suunnilleen valmis. Ehkä haukkasin nyt liian ison palan.

 

 

 

 

Yökkäysherkkä Hanni

 Lyhyt postaus:

Sain jokunen aika sitten kutsun suolistosyövän seulontaan, suomeksi kakkanäytteen lähettämiseen tutkittavaksi.

Sama kutsu tuli ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten. Ette halua kuulla yksityiskohtia, mutta siinä kävi niin, että ensimmäisestä näytteestä ei saatu tulosta (😂) ja jouduin ottamaan näytteen uusiksi. Se sentään onnistui, ja tuloskin oli ihan positiivinen: ei mitään syöpään viittaavaa.

Mutta voitte vain kuvitella, millaista on yökkäysherkällä Hannilla häärätä vessassa kakkatikun kanssa, kun pelkkä ohjeiden lukeminen aiheutti niin kovat yökkäykset, että piti rynnätä vessaan 😆

 Eipä tässä muuta asiaa tällä kertaa. Hyvää ruokahalua, jos satuit juuri olemaan syömässä tätä lukiessasi.

 

Koirakaksikko Jasu & Remu

 Viime viikko meni kavereiden mökillä. Kaverit olivat toisen pariskunnan kanssa Virossa asuntoautolla, ja annoin heille koiravapaan viikon; menin hoitamaan kaksikkoa mökille, jossa he käytännössä asuvat ympäri vuoden.

Remu on The Kaunispoika. Voittaa joka näyttelyssä parhaat palkinnot. On Suomen, Pohjoismaiden. Baltian ja kansainvälinen muotovalio. Tietää itsekin olevansa ihana ja kaunis. Luttana, joka tulee halaamaan, mutta koiraveikalle useinmiten paskapää. Pöllii yhteiset lelut, vie metsästä veikan löytämät parhaat kepit suusta, juoksee hakemaan Jasulle heitetyn pallon ja hyökkää ohimennen kimppuun. Silti rakastettava kaikin puolin.

Sitten on Jasu, kaksi vuotta vanhempi, The Älykäs. Jos yhtään pelkää koiria, Jasun lähellä saattaa pelottaa. Se murisee, katsoo epäluuloisesti altakulmain. Jos yrität rapsuttaa, se yleensä kääntää pyllyn sinuun päin ja ärähtää: no rapsuta persepuolelta, jos on pakko rapsuttaa. Mutta minua Jasu jumaloi. Ei päästä minua silmistään, ajaa Remua pois läheltäni. Pari vuotta sitten mun oli pakko tunkea sille kolme kertaa päivässä isoa lääkekapselia väkisin suuhun. Oli käynyt pieni haaveri, ja hoito jäi minulle, kun isäntäväki lähti reissuun. Siitä alkaen Jasu on tajunnut, että minä olen Boss. Kuulemma minun nimi pitää mainita jotenkin salanimellä. Jos Jasu kuulee mun nimeni, se ryntää ovelle odottamaan, että nyt se rakas tulee!

 Walesinspringerspanieleita ovat he. Jasu on ollut nuorena näyttelyssä, mutta osittain sen luonteen takia ajatus ei kantanut kovin pitkälle. Sittemmin Jasu menetti pallinsa, ei olisi senkään vuoksi enää näyttelykelpoinen. Remu sensijaan nauttii kehässä täysillä.

Maanantaina menin mökille. Oli ihan hemmetin tukalaa ja kuumaa, onneksi mökissä ilmalämpöpumppu. Metsäänkin lähdettiin, mutta jo seitsemän jälkeen aamulla, oli vähän viileämpää.

 

Tiistaina sitten alkoi tapahtua. Mun kohtaloni on eläinvahtina, että eläimet sairastuu, tai käy jokin haaveri. Remu alkoi oksentaa iltapäivällä. Oksensi KAIKEN päivän mittaan syömänsä. Sain annettua hieman maitohappobakteeria jauheen muodossa ja paastotin sitä lopun päivää.Jasu on muutenkin huono syömään, nirso, joten se ei syönyt iltaruokaansa.. 

.. mutta hyppäsi yöllä yhden aikaan mun sänkyyn ja oksensi mun pään viereen. 😆Siinä sitten tuli pientä säpinää, että saisin mahdollisimman nopeasti lakanan pois, ennenkuin yrjöt imeytyy patjaan. Kyllä sitä vanhempikin ihminen toimii ketterästi pakon edessä. En edes yrittänyt vaihtaa uutta aluslakanaa. Levitin pussilakanat sänkyyn, pyyhkeitä niiden alle. Laskin, että pussilakana on nopeampi vetäistä pois, jos yrjö lentää. 

Siinäpä se yö meni rattoisasti: pojat oksensi ja minä siivosin. Onneksi yrjöäminen loppui aamulla, koirat eivät ehtineet mennä huonoon kuntoon. Iltapäivällä ne tulivat sanomaan, että saako täällä ikinä ruokaa. Annoin niille iltaruoasta puolet, odotin kuinka käy, ja kun ei käynyt kuinkaan, illalla loput. Tilanne ohi!

Ne kyllä turvasivat minuun kipeänä. Tunkivat viereen, minä lohdutin ja rapsuttelin ja lupasin, että kyllä he paranee mun hoidossa 

 

 

 

Seuraavana aamuna oltiinkin jo metsässä, pojat terveitä. Remu pölli tietenkin Jasun löytämän megakepin. Tietysti vei sen! 

 

 Aina toinen saa kärsiä vääryyttä! 

Yhdellä metsälenkillä löytyi kantarelleja. Poimin isoimmat, pienet jätin kasvamaan. Tuli niin hyvä kastike. Ainoa mikä sai nikottelemaan, oli kastikkeen ulkonäkö. Muistutti niitä siivoamiani oksennusläjiä 😂 Söin silti. Ruoasta en ottanut kuvaa.

Perjantai-iltana palasin kotiin. Tuliaisina sain pullon Aramis-brandya (hyvää!), lonkeroita, ihanan posliinisen kahvipannun, sekä setelin, jota en olisi millään ottanut vastaan, mutta ei auttanut. Olin syönyt talon ruokia, saunonut, uinut, viettänyt mökkielämää, ja sain siitä rahaa. Hieno logiikka kavereilla 😀

Lauantaina oli tylsää herätä yksin sängystä. Ei tullut kukaan herättämään karvaisella pusulla 😰

 
 Tänään pääsen kampaajalle. Aion vääntää Roosan kanssa siitä, kuinka lyhyeksi mun hiukset leikataan. Haluan TOSI lyhyet ja kevyet hiukset! 

Terveisin hikipäänne