Hannin viikko

 Tällä viikolla bujossa oli vasta yksi merkintä etukäteen kirjattuna. Torstaina piti mennä tarkistuttamaan silmänpaineet. Nyt sama bujosivu on täynnä merkintöjä, ainoastaan huominen on tyhjää täynnä. Tässä alkutilanne:

 

Maanantaina kävin kirjastossa. Olin päättänyt, luettuani viimeksi mm Boynen Kuudes mies-romaanin, että nyt on lainattava jotain kepeää. Kuinka ollakaan, lainasin tositarinaan perustuvan romaanin keskitysleiristä, mutta vastapainoksi Enni Mustosen kirjan. Marika Rosenborgilta etsin toista kirjaa, mutta sitä ei ollut hyllyssä. Lainasin kuitenkin samalta kirjailijalta toisen kirjan. Minähän olen varmistelija, katastrofiajattelija, konfliktikammoinen jos joku. Olen lukenut muutaman kymmenen sivua, ja kirja tuntuu kertovan aika paljon Hannista 😊

 Maanantaina kirjastossa käytyäni hain mukaan tyttären, me molemmat ollaan päätetty löytää hääjuhlavaatteet kirpparilta. Minulta puuttui vielä kengät, jakku ja laukku. Mentiin ICare-kirpparille ( = Pelastusarmeijan kirppari) ja pääsinkin takahuoneeseen penkomaan kenkiä, joita ei oltu vielä tuotu myymälän puolelle. Löysin kengät (en voi enkä halua käyttää kapeita enkä korkokenkiä). Hinta oli suolainen kirpparihinnaksi, mutta ajattelin että menköön, hyvänlaatuiset nahkakengät, Ilves-merkkiset, 15€.

 Illalla googletin vastaavien Ilves-kenkien hintoja. Ei ne sitten niin kalliit olleetkaan.

 

Tiistaina sain tehtyä yhden ällöttävimmistä hommista: siivosin auton. Ei se lopulta kamalan iso työ ole, mutta se aloittaminen ( = imurin kantaminen parkkipaikalle) ottaa aina koville. Sekä se, että autoon on kertynyt 3 kiloa hiekkaa ja pölyä. Nyt on Karl puhdas, käytin sen pesulassakin (mikä on kammottava paikka!!) Olen kuuluisa siitä, että mulla on osapuilleen Kymenlaakson paskaisin auto sisältä ja ulkoa. 

Olen käynyt varmaan 15 vuotta kansalaisopiston vesijumpassa maanantaisin. Ohjaaja on mun ystävä, entinen naapuri, todella hyvä vetäjä, joten ryhmään halutessaan on pidettävä kiirettä, että ehtii ilmottautumaan, paikat menee parissa minuutissa. Niinpä olin etsinyt valmiiksi oikean ryhmän, ja olin valmiina sormi liipasimella, kun ilmottautuminen alkaa klo 10.00. Kello tuli 10, mutta ilmottautuminen ei auennut. Kokeilin klikata, ei auttanut, "ilmoittautuminen ei ole auki". Oli pakko palata opiston etusivulle, aloitta alusta, etsiä oikea kurssi. Sitten pääsin ilmottautumaan, ehkä klo 10.04 sain sen tehtyä. Olet varasijalla. Perse!! Mun ainoa ohjattu liikunta tänä vuonna, enpä sitten menekään.

Keskiviikkona suivaannuin itseeni. Onhan se kumma, jollen saa itseäni liikkeelle, lenkillekin turhan harvoin. Pakkasin uimakamppeet kassiin ja lähdin uimahalliin. Meillä on monitoimitalo, jossa on myös uimahalli, klooriton vesi, poreallas, 25 metrin allas. 

 Uimareita ei ollut päivällä montaa, vesijuoksin 40 minuuttia ja taputin sen jälkeen itseäni selkään. Hyvä, Hanni!! Ensi viikolla käyn kaksi kertaa vesijuoksemassa, ja SAATAN kurkata varovasti kuntosalin ovesta sisään, onko siellä kaikki ennallaan. Jospa repäisis ja kävisi sielläkin verestämässä muistia ja taitoja. Mulla on vuosikortti, jolla saan käydä halleissa ja kuntosalilla niin paljon kuin haluan. Jotain hyötyä astmasta, saan sen kortin 62 eurolla.

Torstaina oli silmänpaineen mittaus Synsamilla. Oli eri optikko, joka sanoi mulle, että ei sen paineen tarvitse vielä merkitä yhtään mitään, koska glaukooma voi olla myös ihmisillä, joilla on normaali silmänpaine, ja päinvastoin, kohonnut silmänpaine ei tarvitse tarkoittaa glaukoomaa. Paine mitattiin, se oli tullut alaspäin, mutta vähän koholla vielä. En huolestu edelleenkään, mutta  varasin silmälääkärin 14.9. Kätevää sinänsä, että lääkäri tulee optikkoliikkeeseen.

Kun pääsin optikolta, hain tyttären mukaan, hänellä oli etäpäivä koulusta, ja lähdettiin kirpparille. Löysin laukun, sekä sellaisen ehkä-jakun, mutta jätin jakun ostamatta. Laukun ostin -30%

 Ja sitten bongasin tyttärelle, jolla siis on juhlavaatteena kaunis haalari, aivan ihanan mustan juhlamekon. Se sopi niin täydellisesti, että ostettiin sitten sekin. Hän voi vaihtaa juhlassa vaatteita kolme kertaa 😁

Eilen, perjantaina sain siivottua tämän kotini vähän tarkemmin. Mulla on yleensä sellaista silmänlumesiistiä, mutta täällä ei ole imuroitu eikä mopattu, eikä pölyjä pyyhitty. Nyt on.

 

 Eilen, perjantaina hain lapsenlapsen tarhasta isosiskonsa kanssa, tytär eli lasten täti halusi mukaan hengaamaan muksujen kanssa. Oli niin ihana, kun menin pienten puolelle portin taa ja huutelin tyttöä nimeltä. Hän ilahtui selvästi ja hihkaisi: mummu! Sitten mentiin kotiin odottelemaan, koska isi pääsee töistä. Oli niin liikuttavaa, kun oltiin lähdössä tyttären kanssa, ja pikkuiselle tuli kiire laittaa sukat jalkaan. Hän oli lähdössä meidän mukaan, ja itku tuli, kun selitin, että nyt täytyy jäädä kotiin 😢 Tyttö ei myöskään vielä ymmärtänyt, kun lupasin tänään mennä uudelleen leikkimään ja hoitamaan tyttöä, jotta isosisko pääsee Tykkimäen päättäjäisiin. Eli tänään iltapäivällä suuntaan moneksi tunniksi hoitamaan lapsenlasta. Ihan parasta!

Eilen sain myös häälahjasukat viimeistelyä vaille valmiiksi. jouduin purkamaan ja kutomaan uusiksi morsiamen toisen sukan kuvion alareunasta saakka, olin vahingossa kutonut sen eri langalla. Päättely ja höyrytys vielä 

 Illalla istuin puolenyön aikaan hetken parvekkeella ja katselin kaunista yötaivasta. Kuuhulluus kai saa tuijottamaan taivaalle, ulvomaan ja valvomaan 😄 

 

Tänään lauantaina siis on lapsenhoitokeikka. Huomenna sunnuntaina bujossa ei ole yhtään merkintää. En siis tee yhtään mitään, kun ei kerta ole pakko.
 

 

Vanheneminen on perseestä

 Ensin otsikon selitys, sitten mukavempiin aiheisiin.

Minulla todettiin reilu vuosi sitten alkava kaihi, ja nyt oli korkea aika käydä optikolla tarkistuttamassa tilanne.Optikot pystyvät nykyään tutkimaan muutakin kuin näön, joten aloitin sieltä.

Hyvät uutiset oli, että näkö ei ole heikentynyt, vanhat (kalliit) lasit toimii vielä ihan hyvin. Kaihikaan ei ole vielä paha, sen tiedänkin, koska näen ajaa autoa, lukea, tehdä käsitöitä. Mutta esimerkiksi kauppakeskuksen käytävällä näen tarkasti ihmisten kasvonpiirteet vasta lähempää, ja värikontrastien puuttuessa en näe selkeästi. Maisemassa on etenkin auringonpaisteessa kauempana näkyvät varjopaikat vähän suttuisia, mutta optikon mukaan kaihitilanne voidaan tarkistaa puolen vuoden kuluttua uudelleen, jos niin haluan. Missään nimessä mulla ei ole rahaa kaihileikkaukseen yksityisellä, kuukauden eläke ei edes riitä yhden silmän laserointiin, joten on hakeuduttava julkiselle jonoon. 

Mutta sitten: silmänpaine oikeassa silmässä oli selvästi koholla. Mulla ei ole koskaan ennen ollut, eikä sen vielä tarvitse sen kummempaa tarkoittaa, mutta se mitataan uudelleen ensi viikolla ja tarkistetaan. Sain myös erittäin kuiviin silmiini tehokkaampia silmätippoja. Silmät on niin kuivat, että joskus yöllä en saa luomia auki. Silmät vuotaa, kirvelee, kutiaa, on roskan tunne silmässä. Uudet silmätipat tuntuu auttavan kyllä (kunhan saan tipan ulos pullosta ja osumaan silmään 😑) Mutta joka tapauksessa edessä on käynti silmälääkärissä. Vanheneminen ON perseestä.

Perjantaina nuorempi lapsenlapsi täytti 2 vuotta 💖 Ostettiin lahjaksi teeastiasto, ja saimmekin jo, paitsi kahvituksen ja synttärikakkua, myös taaperon tarjoamaa teetä ja mansikkakakkua. Tiesittekö, että leikkikahvia hörpätessä pitää suusta kuulua tietty hörppäämisen ääni, sekä kakkua syödessä pitää maiskuttaa suuta ja kehua leivonnaisia vuolaasti?

 Lisäksi tyttö sai pelin, jonka säännöt mummukin oppi hetkessä 😎

Lähdettiin vielä porukalla läheiseen leikkipuistoon. 10-vuotias ja kummisetänsä (kaksospoika) järjestivät kisan, kumman kenkä lentää keinusta pidemmälle. Setä voitti, mutta tyttö pölli kostoksi kengät 😅 

 Siitä seurasi taas juoksukisa, setä sukkasillaan, tytöllä kengät jalassa. En muuten muista, koska olisin nähnyt jonkun aikuisen juoksevan niin kovaa kuin kaksospoika! Oletan, että koska hän joutuu aika usein juoksemaan hatkaan lähteneen nuoren perään, kunto ja juoksunopeus on kehittynyt 😀 Näitä juoksunäytteitä on kertynyt mm pitkin peltoja, kaupungin keskustassa, asemalaiturilla, terveyskeskuksessa, kun karkaavan nuoren perään pitää lähteä viipymättä. 

Muutakin kivaa on tiedossa, parin viikon kuluttua pojan ja miniän häät. 

Olin päättänyt, että ostan uuden vaatteen (on pakkokin, kaappi on täynnä lumppuja ja ikivanhoja vaatteita), mutta vaate on löydyttävä kirpparilta. Eilen käytiin tyttären kanssa Bella-kirppiksellä. Tyttö löysi tietenkin itselleen vaikka mitä: kaksi haalaria ja mekon, joista ostettiin haalari ja se mekko, eli kaksi vaihtoehtoa hääjuhlavaatteeksi. Kun hän kävi palauttamassa paikalleen toista haalaria, hän oli bongannut yhdestä loosista mekon, jonka toi mulle. Oli hauska nähdä likan ilme, kun tulin pois sovituskopista mekko päälläni. Hän sanoi, ettei ole ikinä nähnyt vaatteen sopivan niin hyvin, kuin tuo mekko sopi mulle. 

 

Katkaisin pääni poikki, kun ilmeeni on niin pöhkö 😆

Mekko maksoi 5.75€, ja meidän vaatteet yhteensä parikymppiä.

Vielä täytyy löytää mekkoon punainen jakku ja kengät. Hääjuhlapaikassa ei ole lämmitystä, ja mulla on rumat käsivarret 😁 Eiköhän se punainen jakkukin löydy kirpparilta. Otan likan mukaan, se löytää. 

Häissä aion sulhasen äitinä pitää pienen puheen. En tajua, mitä siitä tulee! Kyllähän mie kirjoitan vaikka presidentin puheen, jos joku muu pitäisi sen, mutta en millään haluaisi puhua yleisön edessä. Siis olen pitänyt luentoja, puhunut musiikkiopiston avajaisissa, matineoissa, ne ihan ammattiin kuuluvina juttuina, mutta tämä on eri juttu. Kun kirjoitin puhetta, liikutuin jo siinä omista sanoistani niin että paperi kastui kyynelistä 😪 Nyt luen tekstiä niin monta kertaa, että en enää liikutu, enkä tarvitse paperia nenäni eteen.

Mutta uskokaa vaan, häävieraat tulevat vollottamaan, mikä olisi vähän niinkuin tarkoitus.
 

 

Vetkuttelua

 Olen maailman paras keksimään kaikenlaista oheistoimintaa, kun pitäisi tehdä jotain sellaista, joka ei kauheasti innostaisi. Sellaisia asioita on kuulkaa paljon, mm kaikki kotityöt. Yksi oheistoiminta on puhelin. Kun ei huvittaisi mennä siivoamaan jälkiään keittiössä, ottaa imuria esille, siivota kylppäriä jnejne, voi tarkistaa puhelimesta, onko sinne tullut jotain tärkeää. Yleensä ei ole. Sitten se puhelin liimaantuu kouraan, alan selata kaikkea turhaa, kelata samat jutut, jotka kelasin jo edellisen kerran, kun plarasin puhelinta. Eikä siellä oli mitään tärkeää, ei yhtään mitään!

Uutiset luen puhelimella, sitten on pakko (?) ratkaista pari peliä, YLEn Sanapyramidi, Ilta-Sanomien Neloset ja Sanavelho, päivän Sanuli, sekä 10 kysymystä. Niihin menee viitisen minuuttia aamulla, ei paha. 

 

Olen tarkoituksella jättänyt kaikki mahdolliset tiktokit ja jodelit pois puhelimesta, viimeisimmäksi poistin Threadsin, jossa tuli pääsääntöisesti paha olo selatessa ihmisten postauksia ja kommentointia. Lehtien kommenttipalstoja en lue ikinä, kamalia! Ainoa tärkeä taitaa olla mobiilipankki ja mobilepay, whatsapp ja messenger, muu kaikki on turhaa. Sitten kauhistun, kun illalla tarkistan ruutuaikani. 

Viisas tyttäreni antoi sysäyksen mullekin. Hän poisti puhelimesta kaikki somealustat (vai miksi niitä sanotaan?) Instagramin, TikTokin, kaikki sellaisetkin, joita nuoremmat käyttää, joista en edes tiedä mitä ne on. Facebookin hän jätti, jotta näkee äidin päivitykset 😀 Fb taitaa nykyään ollakin aika out nuorempien keskuudessa. Puhelimen näytön hän muutti harmaaksi, eli mahdollisimman vähän houkuttelevaksi. Sinne jäi whatsapp, messenger viestintävälineiksi.

Tyttö askarteli itse pieniä vihkosia, jonne hän merkkaa mm googletettavat asiat, sitten hän googlettaa ne kaikki kerralla. Hän siirtyi käyttämään kameraa, ei puhelinta siihenkään. Edes herätykseen hän ei käytä puhelinta, vaan herätyskelloa. 

Mulla on bujossa itseni kiusaamiseksi tehty taulukko, johon merkkaan värikoodeilla päivittäin, montako tuntia on ruutuaika. Oranssi on yli 6 tuntia. On muuten komeeta oranssia palkkia siellä, jee! Ja aivan turhaa suurin osa. Juuri se, että googlaan vaikkapa jonkin asian, saa mut jäämään selaamaan puhelinta, teen siis suunnilleen kaiken puhelimella. 

 Jei!

Tosin mulla saattaa mennä viestittelyyn paljon ruutuaikaa, käytän melkein pelkästään viestejä esim kavereiden ja perheen kanssa, harvemmin soittelen, koska olen kuulovammainen. Kuuntelen myös päivittäin esim meditaationauhoja, musiikkiakin, niistä kertyy helposti parikin tuntia päivässä ruutuaikaa. Mutta silti. 

Nyt mulla on kolmatta päivää käytössä pieni vihko, jonka ostin tätä varten. Merkkaan siihen tukkimiehen kirjanpidolla kerrat, jolloin otan puhelimen käteen selatakseni tai tarkistaakseni jonkin asian. Merkkaan sinne myös asiat, jotka pitää tarkistaa, mutta en ota joka kerran puhelinta esiin jne. Huomaan, että tämä vähentää sitä turhaa puhelimen esiin ottamista. Käsi hamuaa puhelinta tavan vuoksi vaikkapa mainoskatkolla, sitten muistan, että enpä otakaan, joudun merkkaamaan sen.

 Kun olen joskus kavereille manannut puhelinriippuvuuttani, saatan kuulla hurskastelua, että ei mulla ole puhelin kuin soittamista ja viestejä varten. Sitten kysyn, paljonko roikut läppärillä tai koneella päivittäin, usein kaveri jää miettimään, ai niin joo... Sama asia, puhelin vaan tarttuu helpommin käteen.

Kun tietoisesti jätän turhan plaraamisen, olen huomannut, että otankin kirjan käteen, tai ratkon muutaman sudokun tai krypton, ihan kynällä ja paperilla. Kotityöt ei kyllä ole sen enempää maittaneet, kumma kyllä 😆

Yksi, johon uppoudun aloittaessani on bujo. Kohta alan tehdä kesäkuun sivuja. Toukokuun viimeinen sivu ennen merkintöjä näyttää tältä

 Poikettiin tyttären kanssa uudella kirpparilla pari päivää sitten. Olipa siisti, avara, valoisa kirppari, varmaan käydään toistekin. Tytär ei tällä kertaa löytänyt mitään, mun mukaan tarttui aivan ihana pellavatunika, 5.75€

 Ja lisäksi tämä, olihan tämä ihan pakko ostaa hintaan 1.50€! Kokoa 104cm

 Parvekkeen siivousurakan jälkeen olen pessyt ikkunoita ja vaihtanut osaan verhot. Keittiöön vaihdoin taas pitsiverhot, yli 30 vuotta palvelleet ja aina vain ehjät

 Nyt on koneessa vierashuoneen ohuet verhot. Aion ripustaa ne suoraan ikkunaan kuivumaan. Kukas pesisi tuon ikkunan, viimeinen pesemättä. 

Lenkkeillytkin olen jonkin verran, nyt on niin kaunista, eikä hyttysiä vielä

 Tarkistaisin tähän astisen ruutuaikani tänään, muuten voi, koska pitäisi vetää viiva kirjanpitoon 😅

Tähän on tultu, pakko alkaa rajoittaa itse itseäni, jotta en koukutu aivan täysin. Menen ottamaan pyykit koneesta. Täten. 

 

Bujoa ja muuta sälää

 Kommentteihin ei sitten pääse vastaamaan, katsotaan kuinka kauan menee, ennenkuin homma korjaantuu.

Bujo, bullet journal on mulle elintärkeä. Ilman sitä oon aika kädetön. Ja sen parissa saan käyttää luovuutta tarvitsematta osata oikein mitään. En osaa piirtää, tai kai sitä mallista osaa jotain, mutta en tykkää piirtää, mutta osaan repiä paperia, liimata tarroja ja teippejä, sekä sommitella sivuja. Lisäksi tykkään listata asioita, ja vaikka käytän myös puhelimen kalenteria, se on toissijainen. Itse tehty kalenteri / muistikirja on paras (sanoisin parhautta, jollen inhoaisi sitä sanaa). 

Viime vuoden kalenteriin tein värikoodeilla merkinnän joka päivälle: millainen päivä oli. Joku sanoo näitä mielialamerkinnöiksi, mulla se ei varsinaisesti ole sitä, vaan merkkaan värillä, millainen päivä oli. Enkä tee tällä pikselitaulukolla mitään, en ikinä jälkeenpäin katso, että millainen päivä oli vaikkapa 21.7.2025. Tämä on vaan hauskan näköinen valmiina. Piilotin värikoodien merkitykset 😏 

 Listaan myös mm ruokavinkit, tehdyt käsityöt ja luetut kirjat. En siis kuuntele kirjoja, luen ihan kirjana. Olen hidas lukija, mutta koko ajan on kirja kesken. Tavoitteena oli vähintään 24 kirjaa viime vuonna, en ihan yltänyt siihen.

 Tälle vuodelle tein erilaisen sivun. Osaanhan mie piirtää 😄

 Merkkaan myös vuoden liikunnan ja tulee myös samanlainen pikselitaulukko siitä, millainen mun päivä oli.

Ja uutena puhelimen ruutuaika. Siis olen järkyttynyt, kun illalla katson, paljonko olen ollut puhelimella päivän aikana. Esimerkkinä eilen: tein ruokaa, leivoin, kävin asioilla ja jäteasemalla, kuskasin lapsenlasta harrastukseen ja takaisin, kudoin. Illansuussa katsoin, että ihan kohtuullinen ruutuaika, koska olin välillä vain vilkaissut puhelinta. Sitten illalla viestittelin jonkin verran, luin uutisia, mutta lähinnä puhelin oli (muka) pöydällä. Kun menin nukkumaan, lukema oli yli 7 tuntia! 

Toivon ettei tämä ole yhtä oranssia palkkia koko vuosi. Teen siis suunnilleen kaiken puhelimella, tietokoneella en ole useinkaan.

Yksi bujokirja kestää mulla aika tavalla tasan vuoden. Sitten se pullistelee kovin, mutta koskaan ei ole revennyt.

 

Tammikuun eka kokonainen viikko näyttää tältä. Tyttäreltä saadut tarrat otin vihdoin käyttöön.

 Tämän viikon sivusta tykkään itse. Tosin enää se ei ole yhtä siisti, kun on täynnä merkintöjä

 Sitten mulla on listat ruokamenoista, sekä vaatemenoista. Yhden vaatteen kerkisin jo ostaakin. Kirpparilta Skilan musta takki hintaan 12€

 Mustasta takista huonossa valaistuksessa huonosti räpsäisty kuva, mutta voin vakuuttaa että hieno on takki. Uudenveroinen mun mielestä. 

Nyt voin sitäpaitsi laittaa tyttären joululahjasukistakin kuvan. Kissanaiselle kissasukat. Kissakuvio on Lumi Karmitsan malli

Loppukevennyksenä kuva nuorimman pojan Pepe-kissasta, joka seuraa isäntäänsä joka paikkaan. Osaa avata ovet, joten tässä hän tunkee pojan perässä vessaan. 

 

No laitetaan vielä loppukevennyksen loppukevennys, kun kuva osui tulemaan vastaan. Hanni oli muuttamassa väliaikaisesti mökille myytyään asuntonsa, ja pojan varastossa oli tilaa osalle tavaroista. Sitten Hanni kantoi varastoon joulukuustaan, ja kaatui polulle. Poika ei suinkaan ensimmäisenä kysynyt, sattuiko, vaan kaivoi nopeasti puhelimen esiin ja otti kuvan.

 Kukahan tuonkin pojan on kasvattanut.

Kaverin kivat vikaostokset

 Kiva kun kaverit tekevät vikaostoksia, tai vaikkapa lihovat, eivätkä mahdu enää vaatteisiin. Tosin sattuu näitä molempia mullekin, eipä silti.

Viikko sitten oltiin Imatralla, ja talon emäntä oli koonnut eteiseen yksityisen kirpputorin porukan kahdelle naiselle. Kävi aika kivasti, nimittäin suunnilleen puolet vaatteista oli mulle mieleiset, toinen puoli kaverille. Ei tullut tappelua.

Tässä on huppu. Tosi mukava päällä, ei kiristä, purista, eikä roiku. 

 Toinen vaate oli mulla päällä diskossa. Merkki STI, käyttämätön. Aivan ihana päällä, vuorillinen, kepeä.

 Ja sitten lempimerkkini Masain vaate. 

 Vaatteiden kuvaaminen ei ole mun juttu, mutta piti silti kuvata ja esitellä. Maksoin näistä yhteensä 40€, olisin saanut tinkiä, mutta en tod tinkinyt. Kaikki uudenveroisia, laadukkaita vaatteita. 

Olen ollut vähän kipuisa (onko se sana?) viimeiset kuukaudet, ja pakko kai vääntäytyä lääkäriin. Ärsyttää. Mulla on jatkuvia särkyjä, jopa ihon pinta on hipaisuarka. Väsyttää, hikoilen öisin särkyjeni kanssa, ei huvita liikkua minnekään, mutta paikallaan olo lisää kipuja ja vitutusta. Mullahan on todettu aika paha nivelrikko, sekä osteoporoosi. Kiva kombo kaatuilevalle naiselle 😒 Reumakoe otettiin toissavuonna, ainakin silloin se näytti miinusta. Olen kyllä itse tehnyt diagnoosin: mulla on fibromyalgia. Enää lääkärin tarvitsee vahvistaa potilaan tekemä diagnoosi, helpolla pääsee 😀

Eilen hermostuin itseeni ja kipuihini, ja kävin kävelemässä kirkonkylän keskustassa olevalla harjulla muutaman kilometrin lenkin pitkin polkuja. Kun sain itseni pihalle, pystyin kyllä kävelemään ihan reipasta vauhtia, ainakin omasta mielestäni. Mun sielunmetsä on paksusammaleinen, synkkä kuusimetsä, mutta ei nämä mäntymetsätkään ole hassumpia. 

 

Olen urakoinut pieniä siilisukkia, kudon niitä muutaman parin varastoon, kun multa niitä aina välillä kysellään. Tytär on aiemmin tehnyt mulle logon, jonka laitan siilisukkien mukaan, mutta hän kielsi mua käyttämästä niitä enää, koska ne on hänen mielestään rumia. Pöh, sanon minä, mutta tänään hän näytti tekemänsä uuden siililogon. Tulostan näitä tarrapaperille, liimaan tarran ohuelle kartongille ja laitan sukkien mukaan. Minusta näistä tuli hienoja.

Aamu oli aurinkoinen, söin kesän ensimmäisen kerran aamupalan parvekkeella. Oli villasukat jalassa ja aamutakki päällä, sen verran vilpoisaa oli vielä.

 

 Lopuksi vielä kirja, jota olen lukemassa. Oletteko lukeneet Paula Nivukosken kirjoja? Tässä hänen viimeisin kirjansa, itsenäinen jatko-osa teokselle Kerran valo katoaa. (1922) Tykkään kovasti.

 Huomenna mua tullaan hakemaan aamukymmeneltä päiväretkelle 😊 

 

Kotiarestissa

 Tytär on laittanut minut kotiarestiin. Ulkonaliikkumiskieltokin astui voimaan, tosin sitä olen vähän rikkonut. Kotona en saa kiipeillä - juuri kun olisi aikaa vaihtaa ikkunoihin kesäisemmät verhot. Laitoin aamulla jarrusukat jalkaan. 

Syy tähän holhoamiseen on pikkupikku kaatuminen, joka ei oikeastaan enää tunnu paljon missään. Polvi on vähän jäykkä, mutta kestää kävellä (paitsi ettei mua päästetä lenkille) Ruvet paranee vauhdilla

Lopulta eniten sattui ranteeseen. Se ei kääntynyt oikein mihinkään asentoon seuraavana päivänä kaatumisesta, sattui. Olisin kyllä käynyt sen näyttämässä ja kuvauttamassa, mutta se alkoikin parantua, nyt on jo suunnilleen ennallaan.

Tänään kyselin mun rakkaimmilta ystäviltäni, rakastatteko te minua, vaikka olisin kuinka ruma ja rupsahtanut. Vastauksena tuli vakuutus, että silloin me vasta rakastetaankin! Laitoin kuvan tältä aamulta

Vannoivat rakastavansa entistä enemmän ja lohduttivat, että tuo paranee kyllä.  Toivon sitä kyllä, joka aamu on näyttänyt hitusen kamalammalta. Ja siis kopsautin ohimoni, tässä tulos.

Tässä tylsyyksissäni voisin vähän kertoa, mitä sain aikaan ennenkuin kävi lankeemus (ylpeyden edellä).

Kudoin toiset jäätelötötterösukat, nämä mustalle pohjalle. Tytär tilasi ja sai nämä.

 

Sisko oli täällä vappua edeltävän viikonlopun. Käytiin myös kirpparilla, ja löysin aivan täydellisen kesäisen mekon, josta ei ole kuvaa mun päällä. Ihan sen vuoksi, että en saa sen oikeita värejä esiin. Pitkä, kepeä kukkamekko 4€

 Kävin samalla kirpparilla myös tyttären kanssa. Löysin kivan hihallisen ponchon, tai mikä lie onkaan. 5€

 

Onneksi ei ole tarvinnut lähteä kaupassa käymään. Kokkasin kahtena päivänä tortilloja. Laitoin tortillojen sisään texmex-maustettua jauhelihaa, tacokastiketta, sipulia. Käärin rullalle ja laitoin juustoraastetta päälle. Airfryeriin, ja kun ne oli valmiita, päälle ranskankermakastiketta ja salaattia. Oli muuten hyviä!

 

Eilen ei oikein ajatus tortilloista uponnut. Kaapissa oli ainekset kotikaupungin pojan  Tuure Kilpeläisen kanakeiton ainekset. Sisko vinkkasi ohjeen, ja olipa hyvää! Sitä riittää vielä tällekin päivälle. 

  

 Ehdin haukata leivästä ennen kuvan ottoa, oli nälkä 😄

 

Naamani rumuuden vastapainoksi olen tehnyt toukokuun kauniita bujosivuja, kukkia ja perhosia. Viimeinen viikko vielä puuttuu

 

 

 

 

Ylihuomenna on hammaslääkäri, hampaat vielä puhdistetaan. Onneksi siellä saa päähän aurinkolasit. 🙈