Alakuloa

 Nyt on Hannilla huolia ja murheita, ei ole huvittanut kirjoittaa eikä edes lukea postauksia. 

Mulla on sentään taito olla lamaantumatta, mulle käy vähän toisinpäin: kun huolet painaa, alan touhuta, ja saan muuta ajateltavaa. Kun jokin kriisitilanne on päällä ja hermoilen, sisko aina kysyy: onko joku kuollut? Vastaan, että ei ole. Sisko sanoo: no sitten ei ole hätää, kaikki muu selviää kyllä. Kuten kyllä selviääkin ajan myötä taas. 

Sain yhtenä päivänä viimein aikaan keittää paholaisenhilloa muutaman purkillisen. Mun herkkua on halloumihamppari, johon laitan omatekoista paholaisenhilloa. Teen hillon Marttojen ohjeella 

 

Kokeilin myös helppoja raejuustorieskoja, tuli hyviä. Ja pakastin osan, ihan hyvän makuisina säilyivät. 

Raejuustoa, kananmunaa, kaurajauhoja ja leivinjauhetta. 

 

Sämpylöitäkin leivoin, käytin tattarihiutaleita ja -jauhoja. Vein lapsenvahtikeikalla keliaakikko-miniälle osan. Itse voin syödä kauraakin kyllä.

 

Tänään sain viimein aikaan käydä läpi loputkin vaatehuoneen hyllyt. Homma jämähti koronaan, nyt sain vedettyä tavarat hyllyiltä alas, pyyhittyä pölyt ja lattiallekin tuli vähän paljasta pintaa näkyviin. Ei ole ennen-kuvaa, mutta vaatehuone oli ylösalaisin, lattiallakin vaikka mitä sälää. Ei se mitenkään ylisiistiltä näytä, mutta onpahan pölytön ja tiedän, mitä on missäkin laatikossa / kasassa. 

 

Mun vanhimmissa vaatteissa lukee: Anttila 😂 Vaatteet on muutenkin mallia kirppari ja kavereiden vanhat vaatteet. 

Löysin yhtenä päivänä kauppakeskus Veturista Finstones-kiven. Mun kolmas löytö. Poimin sen talteen, ja vein viime viikolla Valkealan kirkolle uuteen piiloon. Perjantaina menen kirkolle syömään ystävän luo. Tarkistan samalla, onko kivi kadonnut.

 Loppukevennyksenä: tytär voitti ravintolan halloween-pukukilpailun. Seuraavalla viikolla eräs nainen, jonka kanssa tytär jutteli silloin illalla pitkän aikaa, käveli vastaan kadulla. Tytär ihmetteli, että nainen ei moikannut.

Olisiko syy ollut, se, että hän oli nähnyt likan tämän näköisenä ainoastaan.