torstai 30. heinäkuuta 2026

Pieni hilloyrittäjä

 Lapsenlasten kodin puutarhan kirsikat tekivät ennätyssadon. 

Vanhempi lapsenlapsi (10v) ja isänsä tekivät monta päivää hommia: hakivat purkkeja kaupasta, keräsivät ja pesivät kirsikat ja poistivat niistä siemenet. Sitten he keittivät hilloa ja purkittivat steriloituihin purkkeihin. Tyttö uurasti ahkerasti monta päivää.



 


Sitten he laittoivat paikalliseen facen puskaradioon ilmoituksen hilloista, 5 € / purkki. Osa varattiin heti (mummun kautta tuli muutama varaus myös), ja loput myytiin eilen tien viereen järjestetyltä myyntipöydältä. Myynti oli ilmoituksen mukaan klo 15-17, mutta hillot myytiin loppuun alle tunnissa. Osa jäi ilman. Yksi ystäväni ehti ostaa oman hillonsa myyntipisteestä, ja kertoi mulle, että hillo on tavattoman hyvää, ja erityisen hienoa oli, että hillosta sai maistiaisen halutessaan 😊

 

Ilmoitus oli hyvin laadittu, siinä kerrottiin paitsi tuotetiedot, niin myös se, että tyttö on ahkeroinut tunteja hilloja valmistaen, ja saa tuoton lyhentämättömänä  omaan säästökassaansa. Tyttö sai pitää rahat, 150€. Minusta niin hienoa: omalla työllä tienatut ensimmäiset palkkarahat.

Eikä tässä vielä kaikki. Paikallisen hillotehtaan johtaja tilasi neljä purkkia hilloa. Hän haluaa järjestää työntekijöilleen hemmotteluillan, ja lapsenlapseni hillot ovat osa tarjoilua. Tyttö vei eilen isänsä kanssa  johtajan tilaamat hillot tehtaalle. Johtaja lupasi tytölle kesätöitä joskus tulevaisuudessa, jos vain kiinnostaa 😃

Lapsen isä kertoi johtajalle, että osa hillorahoista käytetään hillopurkkeihin, koska he aikovat kokeilla mm mustikkahillon valmistusta. Johtaja lupasi lahjoittaa lasipurkkeja.

Tänään he sitten kävivät uudelleen tehtaalla. Lapsi sai tutustua tehtaaseen ja hillon valmistukseen, ja hänelle oli tehty omat tarrat, jotka voi liimata purkkien kylkeen. En viitsi julkaista kuvaa, kun tarroissa näkyy lapsen nimi. Lasipurkit he saivat mukaansa, lisäksi lapsi sai pipon, sekä pussillisen pektiiniä, ja pektiinin käyttöohjeet.  

Ihan mielettömän hieno tyyppi tämän pienen hillotehtaan omistaja 😍


  

 



 



 

11 kommenttia:

  1. Kiitos vain Hanni - taas sait yhden pöllön Pöllön pillittämään..

    Kerta kaikkiaan mahtavan urakan on tyttö tehnyt ja todellakin ansainnut palkkansa!
    Isona plussana hillotehtaan johtajan tilaus ja kaikki siihen liittyvä; purkit, pektiini ja kaikki. Hänestäkin voisi moni yrittäjä/johtaja ottaa mallia. Tuolla tavalla nuoria kannustetaan!
    Varmasti innostaa kokeilemaan mustikkahillon tekemistä - ja mustikkametsään lähtemistäkin, kun tietää mitä oikein onkaan tiedossa.

    Koetan kuivata silmäni ja kumarran syvään, tsemppiä tytölle (ja isällekin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä yksi vuoden parhaimpia juttuja. Ja miten upea palkinto ahkeruudesta, tyttö osasi todella arvostaa sitä.
      Mummu tuli juuri mustikkametsästä.... omaan pakastimeen ei enää mahtuisikaan, talven marjat on kerätty, mutta kävin poimimassa muutaman litran tälle.pienelle yrittäjälle. Pääsevät isän kanssa testaamaan mustikkahillon tekemistä.

      Poista
  2. Positiivisuus paukkuu!!! Voi että, arvostan isosti ja olen vahvasti sitä mieltä, että karmalla oli sormensa pelissä! Hyville tapahtuu hyvää jne. ♥ Mieletön urakka, josta seurasi pelkkää hyvää. Tsemppiä hillomestareille jatkoon!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän tsemppiterveiset ❤️
      Käyn tänään viemässä poimimani mustikat neiti hilloyrittäjälle. Pääsevät testailemaan ennenkuin mustikkahillotuotanto käynnistyy 🙂

      Poista
  3. Oi, mitä ihanaa yritteliäisyyttä ja tekemisen meininkiä! Hieno vastaanotto myös hillotehtaan omistajalta! <3

    Tuli niin muistoja mieleen, kun inhosin lapsena mustikoiden poimimista (sormet mustui, eikä pesulla lähtenyt), mutta ra-kas-tin puolukoiden poimintaa. Poimin marjat aina puhtaana, en siis sillä "haukkurilla", eikä tarvinnut jälkeenpäin enää siistiä ämpärin marjoja. Pysyvät näin myös paremmin kokonaisina, kun ei tarvinnut kieritellä moneen otteeseen. ;) Ja myös pistin myyntipisteen, hah, lupia kysymättä (ei minua pois ajettu, että sillä, myöhemmin vain tajusin, että lupa olisi ollut hyvä pyytää), erään kaupan eteen, missä viltin päällä, pyörätelineen vieressä, kahden ämpärin kanssa ja kahden koon rasioilla tein kauppaa. Hintoja en enää muista, mutta muistan, että koko rahalla ostin karkkia, hah! Olin silloin toisella luokalla koulussa, että seitsemän ikäinen taisin olla, tai juuri täyttänyt kahdeksan, syksyllä kun olen syntynyt...

    Poimin lisääkin marjoja, mutta ne meni mehutehtaalle äitini ystävän kautta, ja sieltä tuli enemmän rahaa kuin kaupan edessä kyykistellessä. ;)

    Hillon tekemistä en edes miettinyt: ihan liikaa työtä mulle. Hah! Kunnioitettavaa aikaansaannosta lapsenlapseltasi! <3 Upea tyttö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hillotehtailu oli kyllä loistava idea, ja hillot tekivät niin hyvin kauppansa, että lopulta mummun jääkaapissa olleet mummun hillotkin myytiin, kaksi avaamatonta purkkia. Yksi jäi mulle, koska onneksi olin avannut sen.😄
      Mun isä oli kova marjastaja, isän kanssa kuljin jo lapsena marjametsissä, äidin kanssa kerättiin vadelmia, ja meillä oli aina hilloja kellarissa ja myöhemmin marjoja pakasteessa. Teininä keräsin mustikoita yhdelle kukkakauppiaalle, ja sain aina rahat viikonlopun rientoihin, tanssilavalle ja diskoon 😅 Sun rahat tuli käytettyä karkkiin, ei huono valinta.
      Eilen keräsin lapsenlapsen hillotehtaalle 5 litraa mustikoita, pääsevät halutessaan testaamaan mustikkahillon tekoa. Mummu osallistui hillon valmistukseenkin: hoidin sitä taaperoa hillonkeiton ajan, että hän ei tunkenut itseään keittiöön kuuman hillokattilan ääreen. Provikkaa en kyllä saanut 😄
      Mutta tehtaanjohtaja Piialle täydet pisteet pienen hilloyrittäjän huomioimisesta.

      Poista
  4. Juuri noin, kun uurastaa, on palkkaakin saatava. Upeaa yrittäjähenkeä neitosella ja hyvin teki hillot kauppansa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillot tekivät kauppansa, pihamyynnin hillot myytiin alle tunnissa. Poika laittoi tänään puskaradioon kiitokset tehtaan johtajalle ja kirjoitti asiasta pitkän postauksen. Samalla tuo pieni tehdas sai mainosta ja näkyvyyttä. Ja tykkäyksiä postauksen perässä taisi olla puskaradion ennätyksen verran, yli 400, kun viimeksi kurkkasin. Kommentoijat kehuivat sekä pientä yrittäjää, tehtaan johtajaa, sekä hilloja. Tuollaisesta tuli hyvä mieli kaikille, kiva että tapahtuu hyviäkin asioita.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  5. Johan sattuikin sopivasti että ihan oikea hillotehtailija että asiasta onkeensa. Ties minkälainen ura siitä lähtisi aukeamaan.Ensin kesätöihin ja ja ja .....
    Muutenkin kyllä mieltä lämmittää erityisesti tuon ikäisen tytön yritteliäisyys ja se että noinkin iso raha kertyi hänelle takaa varmasti jatkossakin uusia projekteja.Kyllä saat sinäkin olla tosi ylpeä tuosta tytöstä !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hieno sattuma, että tehtaan johtaja osui bongaamaan ilmoituksen paikallisesta puskaradiosta facesta, muualla hilloja ei mainostettukaan, onneksi koska joutuivat myymään ei-oota lopulta (ja mummunkin hillot 😅). Aivan ihana ihminen tuo Piia, ja tehdaskierros tytön kanssa oli ollut elämys.
      Minä oon tavattoman ylpeä tytöstä, sekä vanhemmistaan, jotka ovat tytön kasvattaneet ❤️

      Poista