Mistähän sitä repisi jutun juurta..
Ystävät, hoitokoirieni Jasun ja Remun isäntäväki pakkasivat taas viime viikolla matkailuauton täyteen tavaraa, ja he lähtivät kohti Espanjaa, kuin muuttolinnut syksyllä. Samanlainen haikea mieli jää, kuin kurkiauraa katsellessa, vaikka tiedän että he palaavat taas keväällä. Tänään soiteltiin, he ovat edenneet reissussaan jo Ranskaan.
Kävin heidän mökillään yhden yön reissun ennenkuin he lähtivät. Ei oltu nähty hetkeen, ja voi että koirat olivat innoissaan. Istuivat vieressä sohvalla kuin liimattuna, ja yöllä oli vähän ahdasta nukkua, kun Jasu ja Remu välttämättä halusivat viereeni.
Kun ystäväni puhuvat minusta koirien kuullen, mun nimeä ei voi mainita, vaan he puhuvat minusta salanimellä 😄 Jos koirat kuulevat mun nimen, ne sekoavat, alkavat rynnätä ulko-ovelle tai keittiön ikkunaan. Jee, rakas on tulossa!
Viime viikolla mulla olikin täällä vieras koko viikon. Helsingin siskon kerrostaloasunnossa tehtiin remontti, koko talon asunnot rempataan, ja sisko oli täällä evakossa oman asuntonsa remontin ajan.. Valmistauduin etukäteen suunnittelemalla ruokia. Sisko syö kasvisruokaa, sekä kalaa ja maitotuotteita, muttei lihaa. Tein pakkaseen kaalilaatikoita, osa ilman lihaa. Lihattomasta tuli parempaa.
Kokkasin myös mm erityisen hyvää parsakaalirisottoa, lohikiusausta kylmäsavulohesta, tomaatti-feta sosekeittoa. Yhtenä päivänä käytiin siskon tarjoamalla lounaalla Pancho Villassa. Jälkkäreitäkin loihdin, oli kivaa kokata, kun oli joku jolle sai laittaa ruokaa (no, mulla on aika usein kyllä).
Sisko teki etätöitä, ehdittiin silti käydä lenkillä, saunoa, ja yhtenä päivänä käytiin uimahallissa vesijuoksemassa siskon pyynnöstä. Hän ei ollut koskaan vesijuoksua kokeillut. Nyt on.
Ja tietenkin kaunistauduttiin saunan jälkeen.
Sisko toi myös tullessaan lankaa, joka loppui kesken yhdestä puserosta, jonka kanssa olen taistellut varmaan kaksi kuukautta! Pistänyt neuleen välillä pois näkyvistä ja taas taistellut.
Ohje näyttää tältä:
Ja kaavio, joka on eri sivulla, näyttää tältä 😖:
Ja lanka, jolla kudoin paidan (ohjeessa ollut lanka) näytti tältä. Kerissä oli myös solmuja.
Ihan kamalaa tappelua, ja mie sentään olen kokenut neuloja. Tein virheitä, ja lopulta en enää edes purkanut, jatkoin vaan virheistä huolimatta. Yksi vaikeus oli sovittaa kuvio raglankavennukseen, etenkin kun takakappale oli korotettu. Lanka meni koko ajan sääpuoleen, ja kun lopulta sain puseron tehtyä kaula-aukkoon saakka, totesin että työssä on 35 ylimääräistä silmukkaa. Sitten tein kaula-aukkoon joustinneuleen, ja kylmästi kavensin kutoessani ylimääräiset silmukat pois.
Siitä tuli pusero. Virheet huomaa, jos tietää, mistä niitä etsii, mutta so what. Päin persettä kudottu, mutta kaula-aukkokin jopa istuu täydellisesti.
Loppuun laitan kuvan entisen mökkini Rauhalan portaista ja ovesta, piti kaivella vanhat kuvat esiin.. Jos Terhi osuu näkemään, huomaat varmaan jotain samaa Touhulan sisäänkäynnin kanssa.
