Ålle on ollut hoidossa jo puolitoista viikkoa. Alunperin sen piti olla täällä pojan ja miniän Varsovan reissun ajan, mutta sitten poika kysyi, että kestänkö kissaa vielä tämänkin viikonlopun. He ovan häissä lauantaina, ja he yöpyvät siellä. Sopihan se hyvin, turha Ållea on välillä rahdata kotiin. Tänään sanoin, että toipukaa rauhassa tämä päivä, ja Ålle haetaan vasta huomenna. Se on helppo hoidokki.
Ålle ei tykkää olla sylissä. Siispä huvitti, kun se yhtenä päivänä otti keittiöstä vauhtia ja hyppäsi suoraan syliini ja jäi siihen.
Kokeilin myös harjata sitä, hyvin onnistui. Siitä lähtee karvaa ihan jatkuvasti.
Mustikkaan olen raahautunut pari kertaa. Sananmukaissesti raahautunut (tosin autolla alkumatka), koska mulla on tällä hetkellä haastetta särkyjen kanssa. Hankalaa liikkuakin, kun joka paikkaa särkee, jopa ihon pinta on hipaisuarka. Vahva epäilykseni on, että mulla on nivelrikon ja osteoporoosin lisäksi fibromyalgia. Olen kuitenkin saanut kuutisen litraa pakkaseen, vielä pari kertaa ajattelin käydä keräämässä mustikoita. Tytär lupasi jonain päivänä lähteä mukaan. Mulla on tapana ottaa metsään mukaan putsausritilä, ja istua kannolla putsaamassa marjat sitä mukaa kun poimin. Selkä kiittää, ja tuon kotiin putsatut marjat.
Laitan aina marjat minigrip-pusseihin, vie vähemmän tilaa.
Sain myös pojalta kirsikoita, heidän puut on tehneet hyvän sadon. Poika keitti eilen ison määrän kirsikkahilloa, jota myy, kun itse eivät tarvitse niin paljoa. Maistoin hilloa, tosi hyvää! Sain itsellekin pari purkkia, voisin kuvitella, että juustojen kanssa hillo on loistava yhdistelmä.Itselle sain rasiallisen kirsikoita. Ainoa hankaluus kirsikoissa on se kivien poisto. Tällä keinolla homma sujui: grillitikun tylsällä päällä painoin kiven pois sieltä "navan" puolelta. Sotkuista hommaa, mutta aika helposti sujui.
Kiehautin paksun sokeriliemen, jonka maustoin sitruunamehulla ja vaniljasokerilla. Annoin kirsikoiden maustua liemessä. Sitten laitoin rasioihin liemineen, ja jääkaapin kautta pakkaseen.
Ensi viikolla pitäisi saada säryt kuriin. Loput mustikat aion poimia, ja jos saan jonkun kaveriksi auttamaan, käyn tuossa 500 metrin päässä järven rannalla matonpesupaikalla pesemässä mattoja. Sellaisia kesäpuuhia. Ensi viikolla käydään myös lapsenlasten kanssa lähellä olevalla eläinpihalla Onnenkaviossa. Lauantaina oli tarkoitus mennä sinne, mutta sadesään vuoksi vaihdettiin suunnitelmaa. Lapset tulivat mummulaan, eläinpiharetki siirrettiin ensi viikkoon.
Ensi viikolla on luvattu vähän parempia säitä. Ystävät, ne Naisluolan näyttelijät ovat pyydelleet mukaan pariksi päiväksi seikkailemaan heidän asuntoautolla jonnekinpäin Suomea. Saa nähdä, riittääkö ensi viikon päivät kaikkeen, mitä pitäisi ehtiä.








Ei kiva noitten kipujen kanssa!! :( Mutta paljon olet ehtinyt ja aikaansaanut! <3 Minä en uskaltaudu enää metsiin, vaikka mitään kipuja ei NYT olekaan. Niin iso riski ruusun uusiutumisesta kuitenkin pelottaa tosissaan, kun lääkärit pelottelivat, että eka ruusu meni jo kuolioon, niin jokainen lisäruusu tulee olemaan aina vain vaikeampia ja vaikeampia... Eikä olla saatu nyt hankittua ostomarjojakaan, kun rahat on menneet maaleihin, vanerilevyihin, palkkeihin ja lautoihin. Vielä pitäisi jäädä rahaa betonimiehille, että saatais syksymmällä se saunan lattia vielä teetettyä ennen talven tuloa. Jotta (ehkä) ensi vuonna? =P
VastaaPoistaJa sinne vain seikkailuun mukaan, vielä kun ON kesää jäljellä! <3
Muistan sen sun ruusun, ei todellakaan kannata ottaa riskiä! Marjoja saa kaupasta sitä mukaa kuin tarvii, ja sen mukaan miten varat sallii. Teillä tulee omavaraisesti paljon satoa omasta puutarhasta 🙂
PoistaYstävät poikkesivat juuri täällä, sovittiin alustavasti ensi viikosta, tehdään jotain yhdessä.
Ålle lähti, ja lähetin miniälle mansikkapipon. Vannotin kertomaan, jos pipo ei oo hyvä, kudon uuden. Äsken sain viestin: ei hitto! Nyt kyllä kuljen pipo päässä koko ajan! Eli ei taida tarvita tehdä uutta 😅
Siteerasin miniää vähän omin sanoin. Tarkalleen hän sanoi: ei hitto! Aion elää tää pipo päässä 😀
Poista