Viikko sitten maanantaina hypättiin tänne Helsingistä edellisenä päivänä saapuneen siskon kanssa autooni, ja suunnattiin kohti Keski-Suomea isosiskon luo kyläilemään.
Nyt kun kaikki jo näyttää hyvältä, voin kertoa, että siskolla on takana rankka vuosi. Hänellä todettiin vajaa vuosi sitten munasarjasyöpä, joka oli levinnyt suolistoon. Iso leikkaus ja rankat sytostaattihoidot veivät minua 7 1/2 vuotta vanhemmalta siskolta voimat, ja lisäksi hän sai vakavan verenmyrkytyksen hoitojen välissä. Mutta niin vaan sisko toipuu hyvää vauhtia, ja kahdessa viimeisessä kontrollissa näkyy puhtaat kuvat, kasvain on poissa. Hiuksiakin on jo siilitukan verran. Sopii muuten hänelle niin, että kielsin häntä enää kasvattamastakaan pidempää hiusmallia.
Suunnitelmissa oli käydä entisessä kotikylässämme Längelmäen (nykyisin Jämsän) Eväjärvellä ja siellä edesmenneen kyläläisen rakentamassa bunkkerissa Joksalassa. Jouko-Joksa Sohlmanin poika Marko päätti avata paikan yleisölle, ja siellä olikin heti puolenpäivän aikaan paljon ihmisiä. Marko oli loistava opas, ja hän kertoi erikoisen, älykkään isänsä vaiheista ja aivan mielettömästä rakennusurakasta. Lehdissä ja uutisissa on ollut paljon juttuja Joksalasta, sekä Joukosta.
Keväällä Marko esitteli isänsä rakennusurakan YLEn jutussa. Kannattaa lukea juttu, siinä on myös kerrottu poliisien järjestämästä piiritystilanteesta, joka taisi lopulta koitua Joksan kohtaloksi. Hän kuoli pari vuotta myöhemmin. Alunperin poliisit saapuivat Joukon talolle naapurin tekemän huoli-ilmoituksen vuoksi, eivätkä poliisit kuunnelleet Markon pyyntöä, että mitään ei tehtäisi ennenkuin hän tulee paikalle. Muistisairas vanhus tunnisti Markon, ja hän olisi saanut tilanteen varmaan laukeamaan ilman massiivista poliisien aikaansaamaa piiritystä. Jouko piileskeli talon parvella peloissaan. Jotenkin hätkähdyttävää oli, kun Marko kertoi isänsä painaneen tuolloin 35 kiloa.
Jouko nukkui aina pistooli tyynyn alla, ja kun poliisit rynnäköivät sisään, Jouko varmaan ajatteli vihollisen hyökkäävän ja ampui. Kukaan ei haavoittunut, mutta tilanteessa oli kyllä ison tragedian ainekset. Jouko menetti yhden sormen poliisin luodista.
Jouko oli syntynyt 1946, eli minua lähes 10 vuotta vanhempi, mutta muistan hänet kyllä. Rautatieasemalla, jossa asuttiin vuodet 1959-69 kävi suunnilleen kaikki kyläläiset hakemassa asemalta junan tuomaa tavaraa tai hyppäämässä lättähattuun. Joukon isä oli kuollut jo aiemmin, ja kun hänen äitinsäkin kuoli, Jouko tuli usein juttelemaan meidän äidin kanssa. Olen ajatellut, että Jouko, joka oli nuori äitinsä kuollessa, kyseli äidiltäni äidin neuvoja moneenkin asiaan. Ja äiti neuvoi kyllä.
Otin joitain kuvia Joksalasta ja mietin, kannattaako näitä edes julkaista, paikka on vaikuttavampi kuin mitä mitkään kuvat osaavat kertoa. Jouko eli täysin omavaraisesti ja valmistautui kolmanteen maailmansotaan ja venäläisten hyökkäykseen.
Saunojakin hän rakensi neljä, ihan vain rakentamisen riemusta. Ensimmäisessä kuvassa on autotalli. Talliin pääsi talosta, eli jos joku hyökkää ovesta, talliin johtaa pitkä salatunneli talosta ja sitä kautta pääsee pakenemaan. Bunkkeriin pääsee tuon pienen kaarioven kautta, siellä käytävien päässä on huone, jonne Jouko oli rakentanut kuolinvuoteen. Huoneessa oli myös kaivo, kamina, peili ja vaaleanpunainen lamppu, antamaan tunnelmavaloa. Huoneeseen ilmeisesti tuotiin naisia, joille hän oli varannut hammasharjan ja paljon parfymeja. 😊
Mieletön määrä säilykkeitä oli myös varattuna. Kun muualla elämä loppui, Joksalassa se jatkui. Marko oli hävittänyt yli sata kiloa säilykkeitä, sekä ne vanhentuneet parfymipullotkin. Yksi Chanelin pullo oli näytillä enää.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
No daa! Yrittäessäni korjata postausta, sain puolet siitä häipymään hevon helvettiin!
Palaan ehkä jatkamaan, kunhan olen toipunut. Voi perse mun kanssa taas!
Jatkopätkä:
Joksalaan olimme tehneet treffit vanhojen koulukavereiden kanssa, olemme joidenkin kanssa pitäneet yhteyttä, ja käyneetkin heidän luonaan. Istuimme juomassa kahvia, ja muisteltiin vanhoja juttuja, mm meidän isän järjestämiä suunnistus- hiihto- ja urheilukisoja asemalla. Pöydän päähän ilmestyi nainen, oli kuunnellut meidän jutustelua hetken, ja tuli esittäytymään. Hänen isänsä oli meidän isän edeltäjä asemanhoitajana, ja muistan perheen. Heidän perhe jäi joksikin aikaa Eväjärvelle, ehkä isää opastettiin aseman hoitamiseen. Sitten he muuttivat Tampereelle, mutta muistan, että perheen yksi tytär, kaimani leikki kanssani ja opetti minulle kutituslorun "kiertelin kaartelin kaupunkia.." Olin 3-vuotias, mutta muistan lorun vieläkin, olen kutitellut sillä omat ja lapseni lapset. Yhteydenpito perheeseen taisi jäädä heidän muutettuaan, ainoa minkä tiedän, että perheen vanhin poika Jarmo Rantanen toimi Tampereen kaupunginjohtajana 1980-luvulla. Muita Rantasen perheen vaiheita sitten kuultiin tämän Johannan kertomana. Hauska sattuma.
Keskiviikkona pakattiin tavarat ja lähdettiin (minun) kotiin pienen koukkauksen kautta. Koukkaus tehtiin Jämsässä siskon vanhan lapsuus- ja nuoruuskaverin luo. Oli aika hauska tapaaminen, etenkin likoilla, kun muistelivat kaikkia vanhoja sattumuksia. Vanha albumikin kaivettiin esiin tietysti.
Torstaina sisko lähti kotiin. Käytiin uudella kirpparilla siskon toiveesta. Hän ei löytänyt mitään ostettavaa, minä sensijaan ostin mekon. Hups!
Torstai-iltana kävin katsomassa kesäteatterinäytöksen Naisluola. Parhaat ystäväni, hoitokoirien Jasun ja Remun isäntäväki näyttelee taas mukana, ja saan aina ystävälipun. Olipa hauska! Saatte vapaasti arvata, ketkä ovat mun ystävät.
Mieleen jäi yhden hoivakodin mummelin aforismi, hoivakodissa kun sai ainoastaan alkoholitonta olutta saunajuomaksi: alkoholittoman oluen juominen on sama kuin katsoisi pornoa radiosta.
Siinäs kuulitte!
Hei kiva olette olleet jo niinkin lähellä, teillä on ollut mukava kesäreissu.
VastaaPoistaJa juku mikä bunkkeri, mielenkiintoiset kuvat.
Voi siskoasi hän on kokenut kovia sairauden myötä, mutta onneksi nyt kaikki hyvin.
Maaseutumatkailu on kiva piristys, kiva kun kävitte Jämsässä.
Aurinkoista tiistaita!
Kiitoksia, aurinko ei ole vielä pilkahtanut täällä, mutta eipä ole saanutkaan.
PoistaSisko on sitkeä nainen, nyt sisukkaasti tekee monta pientä lenkkiä joka päivä, vaikka kävely reuman takia on haastavaa. Nostan kyllä hattua. Ja Suomessa saa kyllä hyvää hoitoa, siskon hoidotkin jatkuu vielä pitkään, vaikka sytostaatit on tiputettu.
Bunkkeri on todella vaikuttava, samoin sen rakentaneen Joukon tarina. Suosittelen kyllä käymään, Joksala on auki kesän ajan.
Pitäisi aina oikolukea, etenkin tällaisen nakkisormen.. tuolla pitäisi lukea, että eipä ole satanutkaan, puhelin näköjään yrittää korjata sitä väkisin. Ja nyt täällä sitten sataakin jo.
PoistaHei kiva olitte kirpparillakin käymässä. Me käydään Jämsän Taikavakka kirpparilla aikaajoin..haluan kyllä kesällä vielä käydä siellä. Kivan mekon löysitkin.
PoistaJa kesäteatteriakin pääsitte katsomaan.
Kiitti oli kiva lukea kesäreissustanne!
Kari minulle jo aikaisemmin näytti tuon Ylen jutun ja yhdessä päiviteltiin sitä miten joku pystyy tuollaisen bunkkerin rakentamaan sisulla ja mielettömällä tarmokkuudella. Mieletön suomalainen sisupussi !!!
VastaaPoistaNiinkuin siskosikin. Miten hienoa että hän on jaksanut itseään kuntouttaa . Helppoa se ei ole ja kun on jo ikää niin sekin lisää haasteita. Ja hienoa kun pääsitte häntä oikein nenäkkäin tapaamaan.
Nykyään osaa arvostaa myös sitä kun ystävät ja sukulaiset jaksavat matkustaa toistensa luo. Matkan tekokin on oma rasitteensa.
Sellaista näiden härpäkkeiden kanssa on , että hups vain jos/kun painat väärää nappulaa. Mutta älä masennu....juttuja saa jatkaa koska vain ja kuten hyvien ystävienkin kesken niin juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin :-))).
Marko kertoi, että rakennustyö oli vienyt yli 30 vuotta. Jouko arvosti suuresti luontoa, ja tontti oli ja on täysin luonnontilassa, enkä muista nähneeni niin paljoa perhosia varmaan koskaan. Joksa oli myös rakentanut lammen, johon oli tuonut kaloja kasvamaan. Ja hän oli kehunut, että jos lammessa kastautuu, vesi saa naiset muuttumaan kauniimmiksi ja miehet komeammiksi. Minun, lapsen silmiin Jouko näytti isolta mieheltä, mutta hän olikin vain 165-senttinen hintelä nuori mies. Kerran hän oli meillä joulupukkina, ja sisko ihmetteli, miten vanhalla joulupukilla voi olla niin nuoret kädet 😀
VastaaPoistaSisko on sitkeä, ja vaikka reuma tuo haastetta liikkumiseen, hän ei periksi ole siinäkään antanut. Hän sanoi, ettei koko aikana tuntenut pelkoa, vaan ajatteli, että jos on hänen aikansa lähteä, niin sitten se menee niin. Ei ollut onneksi vielä.
Kirjoitan ne loputkin lätinät, kunhan toivun.
Kiitos vaikuttavasta kirjoituksestasi!
VastaaPoistaVoimia sisarellesi ❤️
Kiitos, Susanna.
PoistaTodella iloinen olen voidessani kertoa siskon toipumisesta. Se ei ollut itsestään selvää, etenkin kun tuli vielä verenmyrkytys, ja yö- ja viikonloppupäivystys Jämsässä on lakkautettu näissä terveydenhuollon viimeisissä leikkauksissa. Piti mennä Jyväskylään, yli 100 kilometrin päähän. Sisko tilasi tutun kelataksin, kun olo tuntui kehnolta, eikä arvannut, että mikä olon aiheuttaa. Myrkytys eteni nopeasti, loppumatkasta hän menetti tajuntansa, ja heräsi seuraavana päivänä letkuissa. Jos Jämsän sairaalassa olisi edelleen ollut päivystys, matkaa ei olisi ollut kuin 20 kilometriä, mutta nyt oli hengenlähtö lähellä.
Hän sanoikin, että meinasi kuolla kahdesti, mutta hänen aikansa ei vielä ollut lähteä.
Voi, mikä paikka! Ja ihanaa, että pystyitte oikein rakkaassa ja hyvässä seurassa reissua tekemään! <3 Hienoja uutisia siskostasi, vaikka hurjan pelottava kokemus pitkine hoitoonpääsymatkoineen välissä olikin! Sitkeästi vain, elämää eteenpäin! En kyllä yhtään ihmettele, että huoli on läheisenä ollut hurja. <3
VastaaPoistaOli kyllä mukavaa, kaikin puolin ja myös tavata vanhoja kavereita ja kyläläisiä. Joksala on kyllä uskomaton paikka, myös se pihapiiri, ja pihasta lähtevä luontopolku. Myös metsään oli rakennettu luonnonkivistä korkea torni, sinne ei päästy, mutta Marko selitti, että ylhäällä tornissa on mukavat istuimet ja pöytä, jossa voi vaikka pelata korttia kavereiden kanssa. Ja tietenkin pitää silmällä mahdollisia vihollisia. Joukohan oli armeijan lentokapteeni, sekä hänellä oli yliopistosta kolmen maisterin paperit, toisinsanoen huippuälykäs mies. Naisten kanssa taisi olla epäonnea, hän erosi Markon äidistä (jonka tunsin lapsena myös) ja sen jälkeen hänellä oli paljon naisia, joita toi myös bunkkeriinsa, mutta ei kai vakituisia suhteita. Jouko oli myös avulias muille kyläläisille, ja ratkoi aika kiperiäkin pulmia, kertoi Marko. Omalaatuinen nero 🙂
PoistaJa tosiaan, on ollut pitkä.vuosi seurata siskon tilannetta, etenkin kun kävi selväksi, että syöpä on levinnyt. Leikkaus tehtiin Kuopiossa, jossa hoidetaan vaikeimmat tapaukset. Mutta nyt näyttää tosi hyvältä tilanne ❤️
Ääneen nauroin tuota aforismia :-)).
VastaaPoistaJa taas löysit noin kivan ja sopivan mekon. Olet oikea kirppishaukka :-).
Vanhuus ja elämänkokemus tuo viisaita ajatuksia 😀
PoistaParhaat löydöt teen kirpparilta silloin kun vaan lähden seuraksi aikomatta itse ostaa mitään. Niin kävi nytkin.
Jopa kerroit taas koskettavia elämäntarinoita, niin siskostasi kuin Joukostakin.
VastaaPoistaHienoa, että siskosi on toipumassa - hänen asenteensa elämään kuulostaa minusta viisaalta. Kun on aika, niin on, mutta hänellä on vielä tekemättömiä ja sanomattomia asioita ❤️
Ja tuo elämän viisaus alkoholittomasta oluesta, Mursua se viihdytti kovin 😂
Kun samaa aihetta satuttiin sivuamaan niin: Kiitos Hanni, kun olen saanut tutustua sinuun!