Kotiseutumatkailua

 Viikko sitten maanantaina hypättiin tänne Helsingistä edellisenä päivänä saapuneen siskon kanssa autooni, ja suunnattiin kohti Keski-Suomea isosiskon luo kyläilemään. 

Nyt kun kaikki jo näyttää hyvältä, voin kertoa, että siskolla on takana rankka vuosi. Hänellä todettiin vajaa vuosi sitten munasarjasyöpä, joka oli levinnyt suolistoon. Iso leikkaus ja rankat sytostaattihoidot veivät minua  7 1/2 vuotta vanhemmalta siskolta voimat, ja lisäksi hän sai vakavan verenmyrkytyksen hoitojen välissä. Mutta niin vaan sisko toipuu hyvää vauhtia, ja kahdessa viimeisessä kontrollissa näkyy puhtaat kuvat, kasvain on poissa. Hiuksiakin on jo siilitukan verran. Sopii muuten hänelle niin, että kielsin häntä enää kasvattamastakaan pidempää hiusmallia. 

Suunnitelmissa oli käydä entisessä kotikylässämme Längelmäen (nykyisin Jämsän) Eväjärvellä ja siellä edesmenneen kyläläisen rakentamassa bunkkerissa Joksalassa. Jouko-Joksa Sohlmanin poika Marko päätti avata paikan yleisölle, ja siellä olikin heti puolenpäivän aikaan paljon ihmisiä. Marko oli loistava opas, ja hän kertoi erikoisen, älykkään isänsä vaiheista ja aivan mielettömästä rakennusurakasta. Lehdissä ja uutisissa on ollut paljon juttuja Joksalasta, sekä Joukosta.  

Keväällä Marko esitteli isänsä mielettömän rakennusurakan YLEn jutussa. Kannattaa lukea juttu, siinä on myös kerrottu poliisien järjestämästä piiritystilanteesta, joka taisi lopulta koitua Joksan kohtaloksi. Hän kuoli pari vuotta myöhemmin. Alunperin poliisit saapuivat Joukon talolle naapurin tekemän huoli-ilmoituksen vuoksi, eivätkä poliisit kuunnelleet Markon pyyntöä, että mitään ei tehtäisi ennenkuin hän tulee paikalle. Muistisairas vanhus tunnisti Markon, ja hän olisi saanut tilanteen varmaan laukeamaan ilman massiivista poliisien aikaansaamaa piiritystä. Jouko piileskeli talon parvella peloissaan. Jotenkin hätkähdyttävää oli, kun Marko kertoi isänsä painaneen tuolloin 35 kiloa. 

Jouko nukkui aina pistooli tyynyn alla, ja kun poliisit rynnäköivät sisään, Jouko varmaan ajatteli vihollisen hyökkäävän ja ampui. Kukaan ei haavoittunut, mutta tilanteessa oli kyllä ison tragedian ainekset. Jouko menetti yhden sormen poliisin luodista.

Jouko oli syntynyt 1946, eli minua lähes 10 vuotta vanhempi, mutta muistan hänet kyllä. Rautatieasemalla, jossa asuttiin vuodet 1959-69 kävi suunnilleen kaikki kyläläiset hakemassa asemalta junan tuomaa tavaraa tai hyppäämässä lättähattuun. Joukon isä oli kuollut jo aiemmin, ja kun hänen äitinsäkin kuoli, Jouko tuli usein juttelemaan meidän äidin kanssa. Olen ajatellut, että Jouko, joka oli nuori äitinsä kuollessa, kyseli äidiltäni äidin neuvoja moneenkin asiaan. Ja äiti neuvoi kyllä. 

Otin joitain kuvia Joksalasta ja mietin, kannattaako näitä edes julkaista, paikka on vaikuttavampi kuin mitä mitkään kuvat osaavat kertoa. Jouko eli täysin omavaraisesti ja valmistautui kolmanteen maailmansotaan ja venäläisten hyökkäykseen. 

 Saunojakin hän rakensi neljä, ihan vain rakentamisen riemusta. Ensimmäisessä kuvassa on autotalli. Talliin pääsi talosta, eli jos joku hyökkää ovesta, talliin johtaa pitkä salatunneli talosta ja sitä kautta pääsee pakenemaan. Bunkkeriin pääsee tuon pienen kaarioven kautta, siellä käytävien päässä on huone, jonne Jouko oli rakentanut kuolinvuoteen. Huoneessa oli myös kaivo, kamina, peili ja vaaleanpunainen lamppu, antamaan tunnelmavaloa. Huoneeseen ilmeisesti tuotiin naisia, joille hän oli varannut hammasharjan ja paljon parfymeja. 😊

Mieletön määrä säilykkeitä oli myös varattuna. Kun muualla elämä loppui, Joksalassa se jatkui. Marko oli hävittänyt yli sata kiloa säilykkeitä, sekä ne vanhentuneet parfymipullotkin. Yksi Chanelin pullo oli näytillä enää. 

                    ----------------------------------------------------------------------------------------------- 

 No daa! Yrittäessäni korjata postausta, sain puolet siitä häipymään hevon helvettiin!

Palaan ehkä jatkamaan, kunhan olen toipunut. Voi perse mun kanssa taas!