Vatsa täynnä ja mieli kiitollinen. Taas sain elää yhden äitienpäivän, oikeasti näin seitsemänkymppisenä olen kiitollinen joka vuodesta, juhlapäivistä, läheisistä, joiden kanssa niitä juhlapäiviä viettää. Arjestakin.
Tytär muuten teki koulutehtävänä sellaisen kyselykartoituksen, joka oli määrä tehdä yli 65-vuotiaalle. Hän teki sen minulle, eli kysymykset koskivat elintapojani, mm ravintoa, liikkumista, mielialaa jne. Kun vastailin kysymyksiin tajusin taas kerran, että olen suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseni, kaikin puolin.
Oma äitini kuoli elokuussa 2012. Olen monella tapaa äitini kaltainen, enkä vähiten ulkonäöltäni. Tiedän aika tarkkaan, miltä tulen näyttämääm 87-vuotiaana, jos sinne saakka elän. Äidin kuva on otettu kesäkuussa 2012, hoivakodin kesäjuhlassa. Äiti odottaa omaa esiintymisvuoroaan, hän lausui omia runojaan. Tämä kuva jäikin viimeiseksi äidistä otetuista kuvista
Hanni vertailun vuoksi
Vanhin poika ja miniä eivät päässeet tänään syömään, tulevat toisen kerran, mutta sain toki onnittelut aamulla whatsapin kautta.
Hyvää äitienpäivän illanjatkoa kaikille Olkaa ihmisiksi!
Huomenta!
VastaaPoistaNuo kaksi ensimmäistä kuvaa olen kai nähnyt ennenkin? Kolmas lienee uusi? Kyllä teissä on niin paljon samaa näköä! Taisin lukea vanhaa blogiasi siihen aikaan, kun äitisi eli viimeisiä vuosiaan, jos oikein muistan?
Tuo Antin runo on niin hieno!
Minne jäi kuvat tortilloista??
Aurinkoista alkanutta uutta viikkoa!
Ekan kuvaparin oon julkaissut aiemminkin, kai montakin kertaa. Nyt kuvia selatessani löysin kolmannen teemaan sopivan.
PoistaTortilloista en ehtinyt ottaa kuvaa, en myöskään kakusta. Tortillojen täytteenä oli jauhelihaa ja kanaa, salaattia, tomaattia, avokadoa, paprikaa, juustoraastetta, punasipulia, jalapenoja ja kastikkeita. Syötiin paljon 😀
Antti oli hyvin luova rumpalipoika jo lapsena 😄
Jatkan vielä, että äidistä kirjoitin vanhassa blogissa, myös siitä että hän muutti palvelutaloon. Anonyymi syyllisti minua, että olen huono tytär, kun en ota äitiäni asumaan luokseni. Olisin toki ottanut, jos äiti olisi halunnut muuttaa 200 kilometrin päähän minun ja kotona asuvien lasteni luo. Oman makuuhuoneenikin olisin äidille antanut ja nukkunut itse olohuoneessa. Äiti ei halunnut, varsinkaan kun kodissani oli rappuset. Toki hän oli pitkiä aikoja luonani isän kuoleman jälkeen silloin kun vielä liikkui ilman rollaattoria.
PoistaSellaisia vekkuleita nämä anonyymit ovat, kuten tiedät. Nyt tänne ei ole eksynyt vielä yksikään, ainakaan kommentoimaan. Odotellaan 😆
Sieltä vanhasta blogistasi muistankin lukeneeni. TIEDÄN, että olisit ottanut kotiisi asumaan ja YMMÄRRÄN, ettei se toteutunut. ♥
PoistaOnneksi Anonyymit eivät ole toistaiseksi tänne tuppautuneet! Eikä tarvitsekaan!!!
Ei ole omena kauas puusta pudonnut :-) eli kyllä sinut hyvin äitisi tyttäreksi tunnistaa. Katseessa paljon jotain samaa ja profiilissa myös.
VastaaPoistaMe osallistuttiin Äitini kanssa äiti-tytär kilpailuun jonka joku lehti joskus järjesti. Eli siinä kaiketi haettiin sitä samannäköisyyttä ? Mentiin oikein valokuvaamoon. Minä taisin olla 7-8 vuotias ja Äiti vielä alle 30-kymppinen. En muista miten sijoituttiin . Ei kai voitettu kuitenkaan kun en kerran mitään palkintoa muista. Kuva on jossain vielä tallella...jos vaikka tulisi vastaan noiden satojen valokuvien joukosta...tai olisinko joskus siitä laittanut blogiini joskus ? Pitää tarkistaa :-).
Hieno runo ja ihanaa että on säilynyt tallessa !
Mua huvittaa kuvia katsoessa, että meidän korvalehdetkin on identtiset 😄 Mun tytärtä sanotaan hyvin paljon mun näköiseksi, itse en sitä niinkään näe. Paitsi kerran erehdyin, kun näin kuvan, jossa olen vieraassa ruokapöydässä ja ihmettelin, missä olen ja koska nuoruuskuva on otettu. Kuva olikin tyttärestä hänen silloisen poikaystävänsä kotona.
PoistaKun lapset muuttivat kotoa yksi kerrallaan, keräsin kaikille muistolaatikot, joissa oli piirustuksia, kouluvihkoja ja aapinen, irronneet hampaat (!) jne. Jotain jäi äidillekin, mm tämä pojan runo. Tallessa on.
Tyttäresi ON hyvin paljon näköisesi!!! ♥ Ainakin kerran olen kuvassa erehtynyt...
PoistaHienoa, kun saa kokoontua rakkaitten kanssa yhteen, vaikka useampaankin otteeseen. <3 Itseäni äitinä ei ainakaan haittaa yhtään! <3
VastaaPoistaJa kyllä vaan olette, äitisi ja sinä, kuin kaksi marjaa! <3 On minut ja äitini myös tunnistettu äidiksi ja tyttäreksi usein, kun liikkeellä ollaan, vaikka olen paljon pidempi äitiä. Siskoni on taas pidempi minua, ja kaksosiksi on joskus luultu, sisaruksiksi tunnistettu useinkin. Vaikka me olemme kuin paksukainen (minä) ja ohukainen (siskoni), kasvojen piirteet on silti kuin samasta muotista tehdyt. =) Eli sukua ollaan. =D
Aivan ihana runo! <3
Meillä on tapana kokoontua syömään, pöytä täynnä porukkaa ja ruokaa, mukana myös ne lapsenlapset. Mutta en velvoita missään nimessä kaikkia osallistumaan, etenkin kun kaksospoika on usein viikonloput töissä, ja äitienpäivänä vanhin poika miniän kanssa viettävät päivää pojan anopin kanssa, koska miniä on ainut lapsi. Mutta voi olla että jo ensi viikonloppuna ollaan isolla porukalla koolla, elukoita myöten 😄
VastaaPoistaPoika oli hyvin taiteellinen ja luova lapsena. Nykyään ihan toisenlaisella alalla, vaikka olisi varmaan menestynyt muusikkona tai runoilijanakin 😃