Vatsa täynnä ja mieli kiitollinen. Taas sain elää yhden äitienpäivän, oikeasti näin seitsemänkymppisenä olen kiitollinen joka vuodesta, juhlapäivistä, läheisistä, joiden kanssa niitä juhlapäiviä viettää. Arjestakin.
Tytär muuten teki koulutehtävänä sellaisen kyselykartoituksen, joka oli määrä tehdä yli 65-vuotiaalle. Hän teki sen minulle, eli kysymykset koskivat elintapojani, mm ravintoa, liikkumista, mielialaa jne. Kun vastailin kysymyksiin tajusin taas kerran, että olen suhteellisen hyvässä kunnossa ikäisekseni, kaikin puolin.
Oma äitini kuoli elokuussa 2012. Olen monella tapaa äitini kaltainen, enkä vähiten ulkonäöltäni. Tiedän aika tarkkaan, miltä tulen näyttämääm 87-vuotiaana, jos sinne saakka elän. Äidin kuva on otettu kesäkuussa 2012, hoivakodin kesäjuhlassa. Äiti odottaa omaa esiintymisvuoroaan, hän lausui omia runojaan. Tämä kuva jäikin viimeiseksi äidistä otetuista kuvista
Hanni vertailun vuoksi
Vanhin poika ja miniä eivät päässeet tänään syömään, tulevat toisen kerran, mutta sain toki onnittelut aamulla whatsapin kautta.
Hyvää äitienpäivän illanjatkoa kaikille Olkaa ihmisiksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti