Pientä säätöä ja vastoinkäymistä

 Ålle tuli tänne hoitoon reiluksi viikoksi, pojan ja miniän kesälomareissailun ajaksi. Tuttua huttua kyllä, mutta juuri ennenkuin Ållen piti tulla tänne, sen silmä tulehtui taas, kuten juhannuksena, jolloin vein Ållen lääkäriin. Silloin saatiin päivystävältä antibioottitipat ja lääkäri suositteli silmäspesialistillä käyntiä. Suosittelu otettiin vastaan, ja poika tilasi ajan silmälääkäriin. Aika olisi vasta elokuun lopussa, koska on suositeltavaa, että oireet on päällä silloin. Silmä tulehtuu vähän väliä, koska sarveiskalvossa on haava. 

Muutama päivä ennenkuin Ållen piti tulla tänne sen silmä sitten tulehtui. Silmälääkäriin pääsikin saman tien, koska ne oireet oli palanneet. Nyt ensimmäisen kerran Ålle saa kunnon hoitoa. Lisäksi Ållella todettiin kissavirus (herpes) ja se sai myös kipulääkkeen, joka pitää antaa ruutalla suoraan suuhun. 

Eipä siinä muuta, mutta ensinnäkin meidän Parikkala-Imatrareissu meni päällekkäin pojan ja miniän reissuun lähdön kanssa. Se hoitui, kun tytär tuli tänne yhdeksi yöksi niin että kaksosveli kyytsäsi, tytär ruokki ensin oman kissan, tuli tänne veljen kyydillä, oli yön täällä Ållen kanssa ja aamulla lähti edelleen veljen kyydillä ruokkimaan oman kissan Miinan.

 

 Me tultiin kotiin siskon kanssa iltapäivällä. Pientä säätöä. 

Mutta sitten alkoi pienet ongelmat. Kun tultiin kotiin, saatiin yhdet tipat Ållen silmiin yhteistyöllä, minä pidin Ållea sylissä, sisko laittoi tipat silmiin. Mutta Ålle on tosi stressaantunut, seuraavana päivänä kun olin yksin laittamassa tippoja, se jo osasi pakoilla minua. Kun sain se kiinni, sain sille kyllä tipat silmiin, MUTTA tippoja pitää laittaa yhteensä 7 kertaa päivässä. Ab-tipat kolme kertaa päivässä oikeaan silmään. Kostutustipat (geeli) neljä kertaa päivässä, kaksi kertaa molempiin silmiin, kaksi kertaa oikeaan silmään. HUOH! Niitä ab-tippoja ei saa laittaa yhtä aikaa kostutustippojen kanssa, vaan välissä täytyy pitää vähintään viiden minuutin tauko. HUOH2! Ålle on siis todella peloissaan ja stressaantunut, etenkin kun jouduin sen väkisin pyydystämään kiinni, lukitsemaan jalkojeni väliin ja laittamaan tippoja. Ja kohta sama uudelleen. 

Todella kovaa taistelua sen päivän ajan. Kipulääkettä en saanut menemään ollenkaan, mutta sen saikin jättää jo pois, koska Ålle ei siristellyt silmää enää.

Seuraavana aamuna, perjantaina päätin viimein käydä labrakokeissa, lähete on odotellut pari viikkoa. Ihan vaan kilpirauhasen vuosikontrollit (sairastan vajaatoimintaa, mutta välillä aina homma heittää liikatoiminnan puolelle, etenkin kesäisin, talvella taas mennään vajaatoiminnalle, joten kontrolli on tarpeen), sekä kolesterolit, sokerit, hb jne. Olen mennyt aina meidän terveysasemalle ilman ajanvarausta, en ole joutunut odottelemaan. 

Kun menin aamulla keittiöön tajusin, että pakastinkaapin ovi oli illalla jäänyt raolleen. Daa!

Kuva lavastettu 😀 

 

Ihme kyllä kaikki pakasteet oli vielä ihan kylmiä, osa jopa hieman tai täysin jäässä. Ja onneksi pakasteessa oli suht vähän tavaraa. Eipä auttanut kuin käydä hommiin. Kaikki pakastevihannekset laitoin suoraan biojätteisiin, ne oli sulaneet. Jauhelihat, kanasuikaleet, lohipalat nostin jääkaappiin ja pesin pakastimen (itsesulattavan) laatikot. Jätin koko paskan sinne ja lähdin kiukustuneena labraan..

..todetakseni, että labra on kyllä heinäkuussa auki, mutta vain ajanvarauksella. BLAAAAH!  Päätin kuitenkin käyttää tilaisuuden hyväksi, ja jonotin toimistoon varatakseni ajan lääkäriin. Mulla todettiin toissavuonna nivelrikko kämmenen röntgenkuvauksessa, sekä osteoporoosi. Hoito jäi siihen, kävin kerran fyssarilla saamassa ohjeita, mutta ei muuta, ei kontrollia, ei mitään. Halusin tarkistuttaa tilanteen, koska kivut ja oireet on lisääntyneet, välillä tuntuu että koko kroppa romahtaa. Lähinnä haluan reuman sulkea pois.

Mulla on käynyt elämäni ajan tosi huonoa tuuria lääkäreiden kanssa. Viime vuosina on ollut todella vaikeaa päästä lääkäriin, ja nyt päätin pitää puoleni. Kun hoitaja aloitti: lääkäriajat on kyllä nyt kortilla, riittäisikö jos kävisit hoitajan vastaanotolla vastasin, että nyt ei käy. Kerroin, että mm kun kaaduin ja satutin nilkkani sanottiin, että asia ei ole päivystysasia (??), hoitajan ajan voin antaa. Vaihtoehtoja ei ollut, menin hoitajan vastaanotolle, mutta kun hoitaja katsoi nilkkaani, hän pyysi lääkärin paikalle, joka kirjoitti lähetteen röntgeniin. Tuloksena diagnoosi: nivelsiteet revenneet, nilkassa murtuma. Kerroin tämän hoitajalle esimerkkinä ja sanoin, että haluan lääkäriin, en hyväksy  ei-oota. Kiireellinen asiani ei ole. Nyt mulla on aika lääkäriin elokuun lopussa. Hyvä, Hanni, olet oppinut pitämään puolesi edes jossain määrin!

Sitten tulin kotiin. Paistoin jauhelihat, osasta tein makaronilaatikon uuniin, osan pakastin kypsennettynä, samoin kuin kanat ja lohet. Olipa kivaa hellepäivän puuhaa! 

Kysyin tyttäreltä, maistuisiko makaronilaatikko, ja haluaisitko auttaa Ållen silmätippojen laitossa. Tämä ihmeellinen kissakuiskaaja saapuu. Ålle on ruokapöydän takana (ei paossa, mutta se tykkää makoilla siellä nurkassa). Tytär tulee, puhuu korkealla äänellä Ållelle, selittää ummet ja lammet, silittää, kehuu, näyttää tippapullon ja kysyy, että laitettaisko vähän lääkettä. Sitten hän vaan tipauttaa tipat silmiin. Kukaan muu ei pysty tuohon, jos minä lähestyin lattialla makaavaa Ållea tippapullo kädessä, näkyy vain yksi vilaus ja kissa on kadonnut. 😄 Tyttö laittoi sitten tippoja niin että mulle jäi ainoastaan illan ab-tipat. Yhdet tipat tytär laittoi lattialla, Ålle antoi ihan vapaaehtoisesti ne laittaa, kuva vähän valehtelee. 

 

 Ålle relasi viimein

 

Ja sen silmät näyttää nyt hyvältä

 

 Viikko vielä 😅