Tiistaina lähdimme ajamaan minun pikkupikku-Opelillani kohti Parikkalaa. Olimme siskon kanssa haaveilleet käyvämme tänä kesänä Parikkalan patsaspuistossa ja nyt oli hyvä hetki toteuttaa suunnitelma.
Kouvola-Lappeenranta-Imatra-Parikkala, matkaa kertyi yhteen suuntaan noin 180 kilometriä.
Kaikki jotka ovat vierailleet edesmenneen ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen perustamassa patsaspuistossa ovat sanoneet, että paikka on mykistävän hieno, sellainen joka pitää itse nähdä.
Totta! Valokuvat eivät anna yhtään kuvaa, millainen paikka tuo on. Pelkästään joogapatsaita on 255 kappaletta
Patsaspuistossa on patsaita 560, aika monella on tekohampaat, tai jopa aitoja hampaita, joita on lahjoittaneet hammaslääkärit, sekä yksityishenkilöt. Jotenkin tulee ajatus, että illan hämärässä puisto muuttuu vielä salaperäisemmäksi kuin auringonpaisteessa.
Sen verran kiehtova taiteilija, että aion lukea hänestä kirjoitetun kirjan, kunhan saan sen käsiini jostain.
Puutarha sinällään oli jo upea. Suuri osa polkuja oli itse valettuja betonilaattoja, jokaisessa käden - tai jalan painauma. Harmi että kuvien ottaminen auringossa oli haastavaa, betonilaatoista otetut kuvan eivät onnistuneet.
Parikkalasta palasimme takaisin päin ja suunta kohti Imatraa ja Imatran kylpylää. Itse kylpylässä ei kauaa viihdytty. Altaat oli täynnä lomailevia lapsiperheitä ja vesijumppaajia. Mutta tulipahan pyörähdettyä siellä. Illalla syötiin seisovasta pöydästä itsemme ähkyyn. Yö oli hikinen ja levoton, alan kai tulla muutenkin vanhaksi siinä suhteessa, että en tykkää yöpyä vieraissa paikoissa
Seuraavana päivänä oli palattava kotiin sen jälkeen, kun oli hetki käppäilty kylpylän ympäristössä ja satamassa. Nimittäin Ålle oli sillä välin tuotu hoitoon. Pientä säätöä piti tehdä, Ålle tuli tiistaina hoitoon, tytär ja kaksosveljensä hoitivat Ållen yön yli, me palattiin keskiviikkona iltapäivällä kotiin.
Vähän kinkkisempi hoitoviikko edessä. Ållen tulehtuva silmä on käyty näyttämässä silmäspesialistille, saatu uudet hoito-ohjeet. Niinpä mun pitää saada menemään päivän mittaan kolme antibioottitippaa, sekä neljä kostutustippaa oikeaan silmään, kaksi kostutustippaa vasempaan (terveeseen) silmään, ja niitä ei anneta yhtä aikaa, antibioottitipat pitää laittaa erikseen. Ja eikä tässä vielä kaikki: kipulääkettä ruutalla suoraan suuhun kerran päivässä. Ållella on haava silmässä, sekä jokin kissavirus (herbes?). Se on stressaantunut ja tappelee kaikin voimin vastaan.
Voi meitä!
Beautiful blog
VastaaPoistaPlease read my post
VastaaPoistaVoi Ålle murunen ,onneksi hänellä nyt lääkkeet ja sinun hyvässä
VastaaPoistahoivassasi. Voin niin kuvitella sen lääkkeiden annot, koska kissathan osaavat olla hyvinkin persoonallisia tuossa vaiheessa.
Ållelle ja sinulle tsempit!
Voi miten kiva retkikohde teillä onkin ollut, katsoin kuvat moneen kertaa.
Huh huh hellettä! Onko siellä kuinka paljon lämpöä. Täällä
tänään varsinkin paahtava päivä 31 lämpöä.
Odotan sadetta!
Todella tukala helle täälläkin. Mulla ei paista onneksi suoraan aurinko sisälle ja parvekkeelle kuin aamulla, sitten aurinko kiertää tästä rakennuksen yli. Normaalisti pidän yön ikkunat ja parvekkeen oven auki, kämppä viilenee hyvin, kaihtimilla saan pidettyä täällä suht viileää, tai ainakin siedettävää. Päivällä korkeintaan varjon puolen ikkunat auki, siis kikkailen. Eli aika hyvin täällä pärjätään, vaikka nyt Ållen takia on pidettävä yöllä parvekkeen ovi kiinni. Odotan sadetta ja ukkosta kyllä minäkin!
PoistaÅllelle olen saanut tipat menemään tänään taistelemalla ja lahjomalla sen jälkeen. Vielä kaksi kostutustippaa ja yksi ab-tippa antamatta. Ei ole vaihtoehtoja kummallakaan 😀
Tuo patsaspuisto on upea! Ehdottomasti suosittelen, jos itäisessä Suomessa liikutte.
Miten kerrassaan huikea tuo patsaspuisto. Patsaiden asennot ja ilmeet.
VastaaPoistaHarmi kun tuonne on meiltä turhan pitkä ajomatka päiväseltään eestaas kun nykyään ei enää malteta jättää Arttua yksin yöksi. Aiemmin tehtiin sellaisiakin retkiä että oltiin yksi yö pois kotoa ja Arttu ei ollut siitä moksiskaan. Riistakamera viritettiin olohuoneeseen. Kuljeskeli vain ruokakippojen ja nukkumapaikan väliä :-).
Kylpylät taitaa olla nyt pullollaan turisteja ja lapsiperheitä joten ne pitää kiertää kaukaa ....
Tsemppiä vielä Ållen hoitoon !!!
Tuo todellakin on huikea paikka! Sinne olisi voinut jäädä olemaan. Yöllä siellä varmaan tapahtuu Asioita 😏 Mulla olisi käynyt ajaminen päiväseltään, matka ei ole kuin pari tuntia suuntaansa, mutta sisko ehdotti yöpymistä, ja maksoi hotellin. Sopi mulle tietenkin 🙂
PoistaJa tsemppiä tosiaan tarvitaan. Ålle parka on stressaantunut ja tympiintynyt tippojen laiton vuoksi. Yhteensä 7 kertaa päivässä. Aivan kauhea taistelu. Se antaa mun laittaa tipat, jos saan sen laitettua jalkojeni väliin niin ettei se pääse karkuun, mutta se tietenkin väistelee mua koko ajan. Sitten tulee tytär käymään. Ålle makaa pöydän takana. Tyttö menee sen luo, puhuu korkealla äänellä, puhuu ummet ja lammet, ottaa tippapullon ja tiputtaa tipat Ållen silmiin. Ålle ei ole moksiskaan. Varsinainen kissakuiskaaja tuo mun lapsi. Sanoin, että hän saa muuttaa tänne viikoksi.
Oih - kiitos kierroksesta lapsuuteni/nuoruuteni patsaspuistossa... Rakas ystäväni, jonka tykönä tuli joka kesä vietettyä useampikin viikonloppu asui siinä Veijon naapurissa. Ja me tytöthän poljettiin joka kerta puistoon... siellä on eräskin mielikuvitustarina saanut alkunsa ja inspiraationsa. Olen siis Itä-Suomesta kotoisin ja kaikki lapsenlapsetkin on tullut käytettyä siellä(kin) patsaspuistossa, mutta nyt (syksyllä 3-vuotta sitten), kun äitini vihdoin viimein muutti tänne lähelle meitä - niin Itä-Suomeen ei ole polkumme enää kulkenut....
VastaaPoistaOnpa hauska sattuma, että patsaspuisto oli tuolla tavalla todella tuttu paikka. Se tosiaankin on maaginen, ja varmaan sellainen paikka, että joka kerta sieltä löytyy uutta nähtävää. Varmaan yksi mieleenpainuvimpia paikkoja, jossa olen Suomessa käynyt.
PoistaMinähän olen ollut vähän kiertolainen elämäni aikana, mutta tunnen oloni kotoisaksi täällä itäisessä Suomessqa (tai kaakossa asun, mutta koen olevani enemmän kotonani täällä kulmilla). Aikanaan kaipasin takaisin Keski-Suomeen, oli muutama tilaisuus sinne palatakin, mutta tänne jään. Parasta täällä on ihmiset.