Vanheneminen on perseestä

 Ensin otsikon selitys, sitten mukavempiin aiheisiin.

Minulla todettiin reilu vuosi sitten alkava kaihi, ja nyt oli korkea aika käydä optikolla tarkistuttamassa tilanne.Optikot pystyvät nykyään tutkimaan muutakin kuin näön, joten aloitin sieltä.

Hyvät uutiset oli, että näkö ei ole heikentynyt, vanhat (kalliit) lasit toimii vielä ihan hyvin. Kaihikaan ei ole vielä paha, sen tiedänkin, koska näen ajaa autoa, lukea, tehdä käsitöitä. Mutta esimerkiksi kauppakeskuksen käytävällä näen tarkasti ihmisten kasvonpiirteet vasta lähempää, ja värikontrastien puuttuessa en näe selkeästi. Maisemassa on etenkin auringonpaisteessa kauempana näkyvät varjopaikat vähän suttuisia, mutta optikon mukaan kaihitilanne voidaan tarkistaa puolen vuoden kuluttua uudelleen, jos niin haluan. Missään nimessä mulla ei ole rahaa kaihileikkaukseen yksityisellä, kuukauden eläke ei edes riitä yhden silmän laserointiin, joten on hakeuduttava julkiselle jonoon. 

Mutta sitten: silmänpaine oikeassa silmässä oli selvästi koholla. Mulla ei ole koskaan ennen ollut, eikä sen vielä tarvitse sen kummempaa tarkoittaa, mutta se mitataan uudelleen ensi viikolla ja tarkistetaan. Sain myös erittäin kuiviin silmiini tehokkaampia silmätippoja. Silmät on niin kuivat, että joskus yöllä en saa luomia auki. Silmät vuotaa, kirvelee, kutiaa, on roskan tunne silmässä. Uudet silmätipat tuntuu auttavan kyllä (kunhan saan tipan ulos pullosta ja osumaan silmään 😑) Mutta joka tapauksessa edessä on käynti silmälääkärissä. Vanheneminen ON perseestä.

Perjantaina nuorempi lapsenlapsi täytti 2 vuotta 💖 Ostettiin lahjaksi teeastiasto, ja saimmekin jo, paitsi kahvituksen ja synttärikakkua, myös taaperon tarjoamaa teetä ja mansikkakakkua. Tiesittekö, että leikkikahvia hörpätessä pitää suusta kuulua tietty hörppäämisen ääni, sekä kakkua syödessä pitää maiskuttaa suuta ja kehua leivonnaisia vuolaasti?

 Lisäksi tyttö sai pelin, jonka säännöt mummukin oppi hetkessä 😎

Lähdettiin vielä porukalla läheiseen leikkipuistoon. 10-vuotias ja kummisetänsä (kaksospoika) järjestivät kisan, kumman kenkä lentää keinusta pidemmälle. Setä voitti, mutta tyttö pölli kostoksi kengät 😅 

 Siitä seurasi taas juoksukisa, setä sukkasillaan, tytöllä kengät jalassa. En muuten muista, koska olisin nähnyt jonkun aikuisen juoksevan niin kovaa kuin kaksospoika! Oletan, että koska hän joutuu aika usein juoksemaan hatkaan lähteneen nuoren perään, kunto ja juoksunopeus on kehittynyt 😀 Näitä juoksunäytteitä on kertynyt mm pitkin peltoja, kaupungin keskustassa, asemalaiturilla, terveyskeskuksessa, kun karkaavan nuoren perään pitää lähteä viipymättä. 

Muutakin kivaa on tiedossa, parin viikon kuluttua pojan ja miniän häät. 

Olin päättänyt, että ostan uuden vaatteen (on pakkokin, kaappi on täynnä lumppuja ja ikivanhoja vaatteita), mutta vaate on löydyttävä kirpparilta. Eilen käytiin tyttären kanssa Bella-kirppiksellä. Tyttö löysi tietenkin itselleen vaikka mitä: kaksi haalaria ja mekon, joista ostettiin haalari ja se mekko, eli kaksi vaihtoehtoa hääjuhlavaatteeksi. Kun hän kävi palauttamassa paikalleen toista haalaria, hän oli bongannut yhdestä loosista mekon, jonka toi mulle. Oli hauska nähdä likan ilme, kun tulin pois sovituskopista mekko päälläni. Hän sanoi, ettei ole ikinä nähnyt vaatteen sopivan niin hyvin, kuin tuo mekko sopi mulle. 

 

Katkaisin pääni poikki, kun ilmeeni on niin pöhkö 😆

Mekko maksoi 5.75€, ja meidän vaatteet yhteensä parikymppiä.

Vielä täytyy löytää mekkoon punainen jakku ja kengät. Hääjuhlapaikassa ei ole lämmitystä, ja mulla on rumat käsivarret 😁 Eiköhän se punainen jakkukin löydy kirpparilta. Otan likan mukaan, se löytää. 

Häissä aion sulhasen äitinä pitää pienen puheen. En tajua, mitä siitä tulee! Kyllähän mie kirjoitan vaikka presidentin puheen, jos joku muu pitäisi sen, mutta en millään haluaisi puhua yleisön edessä. Siis olen pitänyt luentoja, puhunut musiikkiopiston avajaisissa, matineoissa, ne ihan ammattiin kuuluvina juttuina, mutta tämä on eri juttu. Kun kirjoitin puhetta, liikutuin jo siinä omista sanoistani niin että paperi kastui kyynelistä 😪 Nyt luen tekstiä niin monta kertaa, että en enää liikutu, enkä tarvitse paperia nenäni eteen.

Mutta uskokaa vaan, häävieraat tulevat vollottamaan, mikä olisi vähän niinkuin tarkoitus.