Hääjuhla

 Lauantaina juhlittiin esikoiseni Antin, sekä miniäni Heidin häitä (paljastan nimet, koska ne jotka heidät tuntee, tietävät nimet, ne jotka eivät, ei tässä paljastu henkilöllisyys).

Hääpaikka oli  Rosbackan tila, aivan ihana juhlapaikka. Häävieraita oli viitisenkymmentä, siis pienet ja intiimit häät, koolla läheisin suku ja ystävät.

 Vihkipaikkana oli Tuusulan tunnelmallinen kappeli. Kerrottakoon tässä, että oli ensimmäiset häät, jossa häävieraat purskahtavat nauruun, kun ovi aukeaa ja morsian alkaa kävellä kohti odottavaa sulhasta. Tytär oli pyydetty videoimaan morsiamen saapuminen, nauruun repeäminen kuuluu hyvin videolla 😅

Syy repeämiseen ei suinkaan ollut morsiamen saapumisessa, vaan häämarssissa. Poika on ollut muksusta saakka suuri Star Wars-fani. Niinpä häämarssina oli Imperial march Star Wars-leffasta. Olin varustautunut nenäliinan kanssa häämarssiin, sitä ei sitten tarvittukaan vielä siinä kohtaa. 

Itse vihkiminen sen sijaan avasi kyynelhanat. Olen niin iloinen Antin ja Heidin puolesta, tuntuu että vakka löysi kantensa.

 Hääjuhla oli aivan ihana! Rento, iloinen, ja toisaalta liikutuksen kyyneliä kuivaili yksi ja toinen. Ruokana oli hampurilaisia salaatteineen ja ranskalaisineen. Ei mitään Hesen hamppareita, vaan ravintolatason ruokaa. Mulle oli tehty erikseen kaksi gluteenitonta hampparia, oli niin hyviä! Hääkakku leikattiin, oli hääleikkejä, mutta ei nekään perinteisiä. Häätanssi oli persoonallinen, musiikkina oli Heidin isän laulama laulu, hän soitti kitaraa ja lauloi, ja taas kyynelehdittiin.. Juomia riitti! Muutamakin matka Tallinnaan oli tehty, ja piilopullojakin oli siellä täällä 😆 Myös vessaan oli laitettu janon ehkäisemiseksi tarjottavaa. 

Juomien runsaus ei tarkoittanut, että ihmiset olisivat olleet umpihumalassa, mutta tunnelma oli kyllä rento, hauska ja kaikki viihtyivät. Musiikki vaihtui jossain vaiheessa rokkibändin soittamaan musiikkiin, ja anoppi tietenkin tanssi ensimmäisten joukossa. Yllätysnumerona kuultiin vähän ennen meidän lähtöä biisi, jossa morsian laulaa, sulhanen on rummuissa. 

  Perinteinen morsiamen kimpunheitto oli tietenkin ohjelmassa myös. Nuoria naisia asettui odottamaan,tönivät ja valmiiksi toisiaan valmiina taisteluun. Seisoin naisten takana. Heidi heitti kimpun, ja näin kuin hidastettuna filminä, kun kimppu lensi odottavien naisten yli ja tippui suoraan mulle 😅 Sanoin, että kai mun nyt pitää mennä tinderiin, vaikka en kyllä haluaisi miestä. Odottelen, saanko videota siitä kimpun heitosta 

 Me lähdimme siskon kanssa ennen puoltayötä toiseksi vanhimman pojan kyydissä Antin je Heidin kotiin. Hoidettiin Ålle ja Riekku, yövyttiin siellä, kun hääpari ja suuri osa vieraista siirtyi saunomaan ja laulamaan karaokea. Tilalla oli mahdollisuus yöpyä. Iltapalapizzojen jälkeen oli aika kiittää ihanista häistä ja muutkin seniorit näyttivät lähtevän ajoissa. Meille oli varattuna konjakkia, suklaata ja ruokaa, pidettiin omat jatkot.

Eilen Kaksospoika haki meidät mun autolla ja lähdettiin kotia kohti sydän täynnä kiitollisuutta ja iloa.

Huomenna hääpari lähtee häämatkalle ja  Ålle ja Riekku tulee mulle hoitoon.

Pidin siis puheen. Olin ajatellut, että morsiamen vanhempien puheiden jälkeen mun pidempi jaarittelu pitkästyttää, mutta en voinut enää perääntyä. Kävikin päinvastoin. Vieraat kuuntelivat hipihiljaa, ja sitten alkoi kuulua niiskutusta sieltä täältä.. yksi ja toinen vieras tuli kiittämään.  Kopioin puheen tähän perään. Hypätkää yli, jos ette jaksa lukea.  

Rakas hääpari Antti ja Heidi

Hyvät häävieraat

Olemme täällä koolla iloisissa merkeissä: Antin ja Heidin hääjuhlassa. Etenkin tässä nykyajassa on aina iloinen asia, kun rakkaus yhdistää ja saa sitoutumaan yhteiseen elämään.

Antti eli muutamia vuosia sitten haastavaa ja vaikeaa aikaa, ja se koski tietenkin myös äidin sydämeen. Noihin aikoihin näin unen. Unessa nuori, kaunis nainen tuli kertomaan, että hän on Antin tuleva puoliso, jonka kanssa syntyy onnellinen parisuhde. Nainen oli vaaleahiuksinen, pyöreät kasvonpiirteet. Hänellä oli valloittava hymy, ja pisaroiva naurunsa sai ilon tarttumaan. 

Kun aamulla heräsin, kirjoitin kuvauksen unen naisesta ja tunnelmasta, suljin paperin kirjekuoreen, ja talletin kuoren lipaston laatikkoon.

Antilla alkoi toipumisen aika. Löytyi tyttöystäviäkin, mutta kukaan heistä ei vastannut uneni naista. Ehdin jo epäillä, että enneunien näkemisen lahjani on kadonnut. 

Sitten Antti ilmoitti tulevansa käymään. Hän tulee käymään yhden Heidin kanssa. Kun sitten Heidi astui ensimmäisen kerran eteiseeni, olin vähällä huudahtaa ääneen: BINGO! Tunnistin ulkonäöstä, hymystä iloisen ja eläväisen uneni naisen. Heidin.

Sinä Heidi tulit luontevasti osaksi perhettämme heti seurustelun alkuajoista saakka. Et säikähtänyt Antin meluisaa sisaruslaumaa, et veljen lapsia. Ihme kyllä, et edes minua, tulevaa anoppia. Olenkin varma, että Antin sisarukset, muu suku ja läheiset yhtyvät sanoihini, kun toivotan sinut, Heidi nyt ihan virallisesti tervetulleeksi sukuun ja perheeseen. 

Isäni ja äitini, Antin isovanhemmat olivat yhdessä yli 60 vuotta. Ei heidän liittonsa tietenkään ongelmatonta ollut, etenkin kun he elivät läpi sota-ajan, pula-ajan, köyhyyden, mutta varmaan kummankaan mieleen ei missään elämän vaiheessa tullut luovuttaminen avioliitossa. 

Vuosien myötä heidän liittonsa vahvistui ja rakkaus syveni, ja tällaista tulevaisuutta toivon myös teille, Antti ja Heidi.

Lasten lähdettyä omaan elämään, he elivät kahdestaan pienessä punaisessa mökissään, ja tekivät kaiken yhdessä. Kun he iltaisin kävivät nukkumaan, etsi isäni äidin käden peiton alta, ja he nukkuivat käsi kädessä.

Kun äidiltä kysyttiin, mikä on se liima, joka on saanut liiton kestämään, äitini mainitsi kaksi asiaa, joita he molemmat olivat noudattaneet. Kun molemmat ajattelevat ensin toisen parasta, sitten vasta itseään, ollaan tasapainossa. Sekä se, että vuosienkin jälkeen puolisossa pitää nähdä ne hyvät puolet, parhaat puolet. Joskus jopa silloin, kun toinen ei tuntuisi sitä ansaitsevan.

Nämä äitini, Jämsän mummun neuvot haluan antaa teille, Antti ja Heidi tuleville vuosille. Hoitakaa parisuhdetta. Pitäkää huolta toinen toisesta. Pitäkää toisianne kädestä kiinni. 

Joku on sanonut: rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista, vaan samaan suuntaan katsomista.

Onnea yhteiselle matkalle!