Miten ihmeessä minä oon aikanaan ehtinyt hoitaa neljä lasta, ison talon ja puutarhan, koiran ja pari kissaa. Ruoanlaiton, leipomisen, marjastuksen, lasten harrastuksiin kuskaukset, siivouuksen ja muun huushollin, vaatteetkin ompelin lapsille ja itselleni. Kun nyt tuntuu, etten saa aikaan yhtään mitään! Voisiko ikä vaikuttaa, ja se ettei enää ole pakko?
Facessa tuli vastaan kuvia entiseltä mökiltäni Rauhalasta. Myin sen syksyllä 2019, loppui voimat ja rahat sen ylläpitämiseen. Oli se ihana paikka, nimensä veroinen Rauhala. Nykyisen omistajan mökkinä se näyttää aivan erilaiselta, hänen tyylillään ja persoonallaan sisustettu. Hän pitää siitä todella hyvää huolta, se lämmittää sydäntäni.
Tohdin ehkä laittaa tähän kuvan Rauhalan tuvasta remontin jälkeen. Seinistä revittiin hirret esiin kahden pinkopahvi- ja seitsemän tapettikerroksen alta. Maalasin itse lattian, ja jätin sinne tietenkin kaikki kolhut ja kuhmut, mitään ei hiottu eikä siloteltu.
10 vuotta omistin Rauhalan, siellä tehtiin sinä aikana paljon remonttia, ja seuraava asukas pääsi muuttamaan sinne "valmiiseen" mökkiin.
Tämähän ei liittynyt yhtään mihinkään. Vanhoja muistelin.
Lapsenlapsi näki kuvan Aasi Ihaa-sukista ja pyysi: mummu, voisitko tehdä mullekin samanlaiset. Tein. Nämä on sovittamatta vielä, kun neiti ei ole kesäkiireiltään ehtinyt tällä viikolla käymään. Sukat valmistuu nopeasti, mutta Aasi Ihaaksi muuntaminen sitten ei.
Kauha oli hyvä apuväline silmien kiinnittämisessä.
Semmoiset syntyi. Häntäkin Aasilla on, siitä puuttuu vielä punainen rusetti
Kesäkuun bujo näköjään on rehevää mallia. Ensi viikon sivu tekeillä. Ei sinne paljoa kalenteriin merkintöjä mahdu, mutta ei kai se tärkeää ole 😀
Eilen leivoin sämpylöitä, teeleipää, tein granolaa ja kokeilin tehdä granolakuppeja, jotka täytän jogurtilla ja marjoilla. Maistoin aamupalaksi yhden, teen toistekin.
Huomenta!
VastaaPoistaMinullapa oli ilo ja kunnia vierailla Rauhalassa, joka oli (vieraista huolimatta) nimensä mukainen. Upeasti sinä siellä remppailit, vaikka sen ulkoseinien maalaamisen yhteydessä oikeasti pelkäsin puolestasi, hullu nainen! ♥ Oli se nätti paikka!
Nätti tulee parvekkeestasi, kun vain maltat hetken. Ja Ihaat onnistuivat taas, kuinkas muuten. Voisinpa olla kärpäsenä katossa, kun sukkien saaja sovittaa niitä ensimmäisen kerran!? ♥
Ihan olet laiskana siellä ollut, kun 'vain' laittanut kukat, viimeistellyt Ihaat, leiponut ja siivonnut - pah.
Rentoa sunnuntaita!
Kiitos, ajattelin ottaakin rennosti ja lukea kirjaa ja käydä metsäkävelyllä. Tuulisen sään hyvä puoli: metsässä ei ole hyttyset kimpussa.
PoistaNykyään on se ero, että se määrä hommia, mitä ennen oli pakkokin tehdä päivässä, hoituu nyt viikossa. Mutta kun tekee niistä luettelon, eikä mainitse että tein yhden homman päivässä, voi elvistellä ohimennen ahkeruudellaan 😎
Rauhalan ulkomaalaus (= vanhan maalin poisto kaapimella, homepesu, kuivatus, pohjamaalaus, maalaus kahteen kertaan, ikkunapokien ja ovien maalaus) oli koko kesän urakka. Kun poika näki sen klassikoksi muodostuneen kuvan talousjakkarasta keikkuvien rakennustelineiden päällä, meni puoli tuntia, ja poika ajoi pihaan 😅 Jostain syystä hän maalasi ne katon harjanteet. Toisella puolella mökkiä oli siinä kohtaa vielä ampiaispesä. Myönnän, hullu nainen olin 😀
Toivotaan että Aasit on sopivat. Tytöllä on jo 36 numeron jalka!
Ja minähän todellakin muistan sen telinekuvan, huh huh!! En yhtään ihmettele, että poikasi ajoi paikalle! Hyvä, että ajoi!!!
PoistaSamoin ajattelin kuin Stansta: laiskotellut olet siellä, mitään ole saanut tehtyä. Mitä nyt leiponut, siivonnut, laittanut kesäkukat ja luvannut siivota naapurinkin parvekkeenkin ohi mennessäsi ja kaiken kukkuraksi kutonut ja viimeistellyt yhdet ihanat Ihaa -sukat!
VastaaPoistaJa käyttänyt lapsenlasta uimarannalla, bujoillut ja lenkkeillyt.
Että mitään et ole tehnyt.
Minutkin pistit ruotuun kännykän räpläämisen kanssa 😂
Aurinkoista sunnuntaita!
Kiitos samoin, mukavaa sunnuntaipäivää sulle ja Mursulle!
PoistaTuonne Stanstalle kommentoinkin, mihin tämä mun ahkeruus perustuu: en mainitse, missä ajassa tein hommat 😏
Tässä minä parhaillaankin räplään puhelimella kommenttia, mutta olen kyllä kiitettävästi vähentänyt ja kiinnittänyt aktiivisesti huomion kännykän käyttöön. Mulle tulee kerran viikossa raportti keskimääräisestä ruutuajasta, sen tietysti kirjaan bujoon, jotta voin tiristää aikaa vielä vähemmäksi. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Mutta hyvä että sain edes sinut ruotuun 😆
Minun täytyy vielä sen verran räplätä puhelinta ylimääräisesti - jos niin voi sanoa - että keksin, mistä saan tuollaisen raportin. Hyvä kun aamulla löysin ylipäätään paikan mistä ruutuaika löytyy.
PoistaTänään on mennyt melkein koko päivä tässä koneella, paitsi kauppareissuaika.
Toisaalta olen ollut viime aikoina poissa koneelta tuon ristipistoilun ansiosta.
Minäkin sitten räplään, kun sinäkin 😁 Tänään onkin ruutuaika paukkunut yli, perse! Viestittelyyn on mennyt aikaa, kun provosoiduin kaverin puolesta. Mulla on asetuksissa "digitaalinen hyvinvointi ja lapsilukko", sinne kerääntyy se ruutuaika. Olen sinne laittanut tavoitteen päivän ruutuajaksi, ja maanantaisin sitten tulee totuus esiin, kun saan raportin.
PoistaJotain tekemistä täytyy kyllä olla, jotta ei jämähdä tuijottamaan puhelinta. Tänään luin (hyvä kirja kesken), kävin lenkillä, kudoin tilaussukkaa, mutta hyvin jäi aikaa puhelimellekin. 😆
O-ou. Provosoin sua räpläämään. Pojan usein käyttämä lause meille vanhuksille on "älkää räplätkö", kun me soitetaan ja kysytään apua läppärin tai tietokoneen kanssa.
PoistaMä huijaan itseäni tuon ruutuajan kanssa, kun nyt löysin avullasi - kiitos siitä! - sieltä lisää tietoa. Jätin mm. Celian äänikirjapalvelun pois raportista, muuten raportit paukkuisi joinakin päivinä useilla tunneilla yli 😂 Käsitöitä tehdessä kuuntelen kirjoja, jos Mursu katselee jotain ei-kiinnostavaa ohjelmaa.
Kiitos Hanni kun otit tämän esille; asia on häirinnyt mua pitkään mutten ole tehnyt asialle mitään. Mutta kun on joku muukin, joka "kärsii" samasta asiasta, kännykän liimaantumisesta käteen (oliko julmasti sanottu?) ja on tehnyt asialle jotain, niin on helpompi lähteä hommaan mukaan.
Tämä on niin "hauska", kun kuulee monesta suunnasta, ettei "mitään saa aikaiseksi", ja sitten kun miettii, niin on tullut tehdyksi vaikka ja mitä! <3 Ehkä sitä vain omassa päässä miettii, että haluaisi tehdä enemmänkin, mutta lopulta kuitenkaan ei ole pakko, niin miksi sitten mennä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, ja puuhasta toiseen? <3
VastaaPoistaVarsinkin, kun tulosta syntyy näinkin! <3
Rauhalasta olen nähnyt kuvia ja sun päivitysten kautta tunnelmiakin. <3 Jokainen tekee omiaan omaan paikkaan, mutta pääasia, ettei paikka jää yksin unohduksiin. <3 Itselle on kaikkein "läheisimmäksi", siis sydäntä lähimmäksi, aikojen saatossa muodostunut Lokalahdenmummun Mettälä. Keskellä metsää, pitkän "kärrytien" päässä virallisilta teiltä. Hyvin samankaltainen talo, mikä meillä nyt, mutta astetta isompi. Kun mummu muutti palvelutaloon toiselle paikkakunnalle, hän pelkäsi, että "tölli" jää autioksi, mutta sehän meni kaupaksi samantein. Ja siellä on tehty upeaa remonttia. Sisätiloihin ei olla kehdattu mennä, mutta ulkoapäin ohi ajettu (siinä on nykyään melkoinen mökkikylä ympärillä). Tölli, navetta ja sauna/puuvaja laitettu viimeisen päälle. Uusi kaivorakennelma samaa tyyliä (se taitaa olla vain koriste, koska vettä ei tuolla oikein ole kaivauksissa löydetty, porakaivo meni "järkyttävän" syvälle ennen kuin osui veteen), pieni maitolaituri rakennettu portin pieleen, ja se porttikin on uusi. Ja perunamaa kukoisti vihreänä, kukkapenkit erilaisia perennoja täynnä, yhä. Muutama kuva otettiin, että oli mummulle näyttää. Hän hyrisi onnesta, että joku jaksaa pitää siitä vielä huolta. <3 Ei kyllä ole aavistustakaan, että ovatko asumassa siellä vakkaristi, vai käytetäänkö sitä mökkinä, mutta pääasia, että siitä huolehditaan. Ihan hyvältä tuntui itsestäkin. Vaikka ollaan asuttu erilaisissa rintamamiestaloissa lapsuudessa, niin tuo mummun talo tosiaan vaikutti mm. siihen, että viehätyin nykyiseen torppaamme ihan ensi silmäyksellä, jo valokuvasta. =P
Välillä sitä muuten ihan SAA ja kuuluukin ihan olla vaan! <3
Pelkkä oleminen onnistuu kyllä! Jollei muualla, niin metsässä kivellä istuessa tai sammaleessa maatessa (tunnustan, teen sitäkin).
PoistaVanhat talot on lähellä sydäntä mullakin. Rauhalan osti minua hieman nuorempi nainen, maailmankuulu taloustieteen professori. Hänellä on koti Helsingin keskustassa, Porvoon puukaupunkiosassa 1800-luvun talo, 1700-luvun talo Ranskassa lähellä Pariisia. Ja sitten hän astelee sisälle Rauhalaan ja sanoo kuulleensa huhuja, että olen ehkä myymässä mökkiä. Hän ostaa sen 😄 Vähän yksinkertaistettuna se meni näin.
Mökin ostaja on kuuluisaa kauppiassukua, ja sieltä lapsuuskodista on lähtöisin iso osa Rauhalan kalustusta, ja samalla henkeä. Siellä on massiivisia antiikkikalusteita, tummanpunaisia itämaisia mattoja, vanhoja sukupotretteja ja lampetteja seinillä. Mökki muutti täysin tyylin ja dynamiikan, oikein hyvä niin. Tärkeintä on, että sitä hoitaa ihminen, joka pitää huolen vanhuksesta.
Tuli vielä mieleen muisto meidän entisestä omakotitalosta, 1940-luvulla rakennetusta siirtoasutustilasta. Kerran pihaan ajoi vanhempi herra, ja hän kertoi hakeneensa aikanaan talon tyttären sieltä vaimoksi. Hän ei ollut käynyt talon pihassa vuosikymmeniin, ja oli tosi iloinen, kun kutsuin katsomaan taloa sisältä. Oltiin rempattu talo kokonaan, mutta huonejako oli säilytetty, samoin vanha tunnelma. Oli varmaan hieno ja nostalginen tunne kierrellä talossa, jossa oli käynyt riiuureissuilla.
Liskonainen kuittaa käydyksi ja luetuksi. Ettäpä nyt senkin tiedät, Hanni-lakas <3
VastaaPoistaKiitti kun piipahdin, Lakas! Tule toistekin ❤️
PoistaKaikkea kivaa sinulle täällä.
VastaaPoistaOi, miten kaunis Rauhalan tupa onkaan ollut, niin kodikas.
Sinun upealla sisutus taidoilla somistettu.
Aasit on myös niiiin söpöset.
Ja kaunis parveke kukkineen, kyllä on kiva istuskella.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Voi melkein sanoa, että kun kävin Rauhalassa ekan kerran, se oli aika synkeä paikka. Lattiassa tummat, rikkinäiset muovimatot, likaiset, revenneet tapetit, tuvassa lastulevykaapistot, katot tummunutta mäntypanelia, valaisimina loisteputkilamput. Silti ostin sen, velkarahalla. Nyt en uskaltaisi sellaiseen ryhtyä, mutta olin nuorempi ja hullunrohkea. Kun sitten myin sen, pystyin maksamaan asuntovelan pois, olen ensimmäisen kerran velaton sitten vuoden 1985
PoistaTäällä on lämmintä ja aurinkoista myös. Nautitaan kesästä!
Minä niin ymmärrän tuon Rauhalan rakkauden ja se miten mukavaa on kun hienolle paikalle löytyi sellainen jatkaja joka ymmärsi vanhan talon arvon ja jolla on mahdollisuus sitä myös pitää yllä ja tehdä mieleisekseen. Sekin on vain hyvä asia sillä se takaa sen että paikka pysyy voimissaan vielä toiset sata vuotta :-). Aika aikansa kutakin.
VastaaPoistaJa se että tuntuu ettei jaksa enää ihan samaa rumbaa kuin nuorempana kuuluu kaiketi asiaan....sama ilmiö täälläkin :-).
Ihanaa on se , että voi tehdä sen mikä hyvälle tuntuu tai ei tee mitään mikä ei ole ihan pakollista. Antaa nuorempien touhottaa :-).
NIIN hellyttävät aasisukat !
Ja mikäs on parvelleella istuskellessa kun sait multatyöt tehdyksi.
Leppoisia,mukavia , sopivan lämpimiä kesäpäiviä toivotellen.
Kiitos, Terhi! Rauhala tulee aina mieleen, kun näen kuvia Touhulasta, varmaan aika saman ikäisetkin. Rauhala on rakennettu 1915. Enkä olisi myynytkään sitä kenelle tahansa, etenkin kun minulla oli juuri menossa taistelu kaupunkiasuntoni ostajan kanssa; hän vaati minua maksamaan 10% kauppahinnasta itselleen. Siinä oli jo lakimiehet asialla, vaan eipä nainen saanut euroakaan, ison laskun lakimieheltään kyllä. Minun lakimiehen palkkion korvasi vakuutus omavastuun hinnalla. Ja kaiken lisäksi tämä oli toinen kerta, kun ostajat yrittävät saada rahaa. Kun meidän omakotitalo meni eron vuoksi myyntiin, ostajat reklamoivat 4 1/2 vuotta myöhemmin ja vaativat ensin 2500 euroa, kun en maksanut, vaatimus nousi 14.000 euroon. Yli vuoden olin käräjähaasteen uhka niskassa, sitten he erosivat ja homma kuivui siihen.
VastaaPoistaKun kerroin nämä mökkini ostajalle, hän sanoi, että ostaa mökin purkukuntoisena, saan olla varma, ettei seuraamuksia koidu.
Tulipa pitkä selostus.. Mutta todella oikealle ihmiselle meni mökkivanhus. Käyn siellä joka kesä kahvilla, ja aina jää hyvä mieli: oikean ratkaisun tein.
Ikätovereita ovat; Rauhala ja Touhula :-).
VastaaPoistaMutta kuinka ollakaan juuri tänään tuolla pihalla pyöriessä mietin että Touhula pitää varmaan myydä purkukuntoisena tai suorastaan tontin hinnalla ettei tulisi mitään ikäviä jälkiseuraamuksia. Kun vanhassa talossa nyt on ihan kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.
Mutta yritän ajatella, että se on sitten sen ajan murhe jos on edes oma murhe ollenkaan.
On nimittäin tosi ikäviä nuo tuollaiset jälkipuinnit ja valitukset. Ja voi tulla myös äärettömän kalliiksi jos huonosti käy.
Mutta mukavaa kun pääset vielä kuitekin kahvittelemaan ja katselemaan entisiä tärkeitä paikkoja.
Minä uskon asuntoasioissa aika pitkälle intuitioon: kyllä sen tietää, kun oikea osuu kohdalle, ja toisaalta tietää, milloin on aika luopua. Mulle ostaja ilmestyi mökin tupaan ennenkuin kerkisin edes vakavissani miettiä myyntiä. Olin välittäjällä arvioituttanut mökin, suunnilleen sama hinta kuin minkä olin siitä maksanut. Remontteihin tietysti meni (velka)rahaa, eli voittoa ei tullut mun asuntokeinottelusta 😄 Mutta vaikka kauppakirjaan tuli merkintä purkukuntoinen, sain mökistä sen hinnan, jonka välittäjä sille arvioi. Purkukuntoisuus oli vain mun turvaksi, ostajan ehdotuksesta.
PoistaViisi vuotta vanhan talon vastuuaika on pitkä. Tosin kun tappelin omakotitalon ostajien kanssa, lakimies rauhoitteli, että erittäin harvoin näistä joutuu myyjä.maksamaan, vaikka asia menisi käräjillekin. Ei mennyt, kumpikaan mun asuntoriita.
Samaa ihmetellyt, että miten sitä "ruuhkavuosina" ehti vaikka mitä... Singerit tosiaan surrasi lapsille ja itselle ja pulla tuoksui usein....
VastaaPoistaNyt on toinen Singeri jo saumurien taivaassa ja toistakin pitää öljytä "laukkuun" ettei vain kuivu, kuten toverinsa ihan pilalle.
Tosin kun kuvakimarasi jatkui kukkasilla, terassilla, sukkasilla suloisilla - maukkahilla paistoksilla... niin tokko nuo kaikki tekemiset edes mahtuu bujoon, joka on niin ihanasti tehty! Laiskana menen kaatamaan toisenkin kupposen kaffetta ja zoomailen vielä Rauhalan seinähirsiä rauhoittaakseni itseni...
Minä en ole saanut esille edes kesän silkkikukkasia...
(tontut sentään jo ruukuista pois!)
ja huomenna saapuu pari pientä ja vilkasta eläjää pariksi viikoksi pitämään mummon&ukon kiireisenä.
Sitten teillä riittää vipinää kahdeksi viikoksi! Ihan parasta! Minäkin menen huomenna lapsenlasten kanssa leikkimään muutamaksi tunniksi, oikein odotan hoitokeikkaa 🙂
PoistaJännää oli aikanaan, kun Rauhalan tuvan hirret kaivettiin esiin, aina ei voi tietää, miten hirret on säilyneet. Kirvesmies, mun ystävä, soitti heti kun kaikki hirret oli esillä: ei yhtään lahoa, ei edes alahirsissä. Pari kauneusvirhettä, mutta muuten ehjät. En kuitenkaan halunnut jättää seiniä hirrelle, oli kovin synkkä tupa, ja hirsien raosta puhalsi tuuli sisään. Siihen laitettiin paneli, oltiin kirvesmiehen kanssa samaa mieltä. Myös katto tuli valkoinen.
Mulla myös sekä saumuri että ompelukone seisoo tällä hetkellä tyhjän panttina. Ei vaan iske ajatus ompelemisesta, viimeksi taisin tehtailla kankaisia kauppakasseja. Ja jännä miten se tuntuma ompeluun ruostuu, eikä nivelrikkosormet enää edes pelitä kuten nuorempana. Onneksi kutominen onnistuu, tuntuu jopa tekevän hyvää sormille. Ei tarvi ihan hyödyttömäksi itseään tuntea 😁
Ensi viikolla saan kaksi hoidokkia: Ålle ja Riekku tulee hoitoon pariksi viikoksi. Sitten on ainakin lenkkeiltävä!