keskiviikko 20. toukokuuta 2026

Lapsenvahtihommia ja puurtamista

 Otsikon aiheet ei sinällään liity toisiinsa, vaikka on sen taaperon kanssa pelaaminenkin vähän uuvuttavaa, mutta niin ihanaa! Olen nyt useampaan otteeseen ollut apuna, kun on tarvittu lapsenvahtia, olen aina NIIN innoissani, kun pääsen lapsenlasten kanssa touhuamaan. Lapset ovat nyt 10v ja 1,9v. Isompi on aivan liikuttavan ihana ja huolehtivainen isosisko 😍 Ja kärsivällinen, vaikka pikkusiskolla on alkava uhmaikä, pienestäkin syystä heitetään kumolleen lattialle, mutta samantien se menee ohi, jos jotain kiinnostavaa tapahtuu, tai kukaan ei ole huomaavinaan. Ja minä olen mestari huijaamaan lapsia, omiakin aikanaan. Olenkin sanonut, että minulla on diplomi paitsi pianonsoitossa, myös lasten huijaamisessa. 

Taas mentiin!


 Ja samantien noustiin ylös katsomaan, kun täti näytti oman koulupenaalinsa sisältöä. Kyniä jaksettiin ottaa pois penaalista ja laittaa takaisin aina uudelleen ja uudelleen.


 Puhetta, yksittäisiä sanoja on alkanut tulla koko ajan lisää. Kun viime viikolla menin käymään, kuului keittiöstä: MUMMU! Mummu oli otettu 😊

Viime viikonloppuna lapset jäivät tänne, kun olivat isänsä kanssa täällä syömässä vähän ex tempore (koska liioittelin taas ruokamäärän kanssa ja hälytin apuvoimia), isä pääsi tekemään autoon jarruremonttia. Täti, eli mun tytär ja lapsenlapset piirstivät ja askartelivat. Taaperolle mummu oli ostanut tussit. Onneksi olivat super-washable, koska lattiaankin tuli vähän piirroksia, kun lipsahti paperin ohi. 


 

Isompi lapsi ja täti askartelivat hienoja kirjanmerkkejä. Sain molemmilta yhdet hienot, otin heti käyttöön.




 Tytär on tehnyt näitä kirjanmerkkejä monenlaisia, vei niitä kouluunkin näyttääkseen kavereille. Yksi opettaja teki heti tilauksen, haluaa maksaakin niistä. Kiinni veti! Alkuperäinen idea on, ja sen tytär aikoo toteuttaakin, että hän vie kirjanmerkkejä kirjastoon, sujauttaa niitä saatetekstin kera kirjojen väliin ilahduttaakseen kirjaston asiakkaita, jotka löytävät lainakirjan välistä vaikkapa jonkin eläinhahmon.. Hieno idea!

Lapsenlapsi oli käymässä...


 

                                                    ----------------------------------------------

Mun vuoden ällöttävin homma on tehty, parvekkeen siivous. 

Joka hemmetin syksy jätän mullat kaikkiin astioihin ja ruukkuihin, osan kukistakin. Viime talven aikana vielä kolmen laatikon yrttilaatikoston keskimmäisestä laatikosta petti kannatinpuu, ja laatikko tuli alas multineen päivineen. Kaikkein kamalinta on tuon lattian pesu, se on aivan musta talven jäljiltä, ja pestessä siis lähtee mustaa kuraa, joka meinaa valua alakerran lasituksia sotkemaan. Materiaali on vielä sellaiste karheaa nystyräistä pintaa, johon kura tarttuu. Olen joskus pessyt parvekkeen harjan ja veden kanssa, parina viimeisenä vuonna mopannut vanhalla mopilla, jonka olen säästänyt tätä varten. Vettä sai muuten vaihtaa aika hemmetin monta kertaa!

Viiden tunnin urakoinnin jälkeen siellä voi jo olla (ja olenkin ollut). Pehmusteiden päälliset pesin sentään syksyllä ja säilöin pehmusteet vaatehuoneeseen.

Phuuuuuuuuh!

Kukat puuttuu, mutta saanpa edes niistä ennen-jälkeen kuvat. Ennen siivousta en kehdannut edes ottaa kuvaa, voitte uskoa että parveke oli kamalassa kunnossa. Maton käyn vielä pesemässä rannassa jossain vaiheessa, nyt vain heitin sen takaisin lattialle.



 

 Taas kelpaa porsastella!

 

17 kommenttia:

  1. Parveke suorastaan tuoksuu puhtaalle ja raikkaalle tänne asti. Hyvän työn teit. Nyt on mukava istuttaa kukkia ja yrttejä ja jos oikein muistan niin viime vuonna kaikki kasvisi suorastaan rehottivat.

    Tuon kirjanmerkki -juttu on mainio asia ja olisipa ihana jos kirjaston kirjasta löytyisi tuollainen hauska merkki. Jäisi ehkä se monen lukijan ikävä tapa taitella sivuja hiirenkorville ?

    Kiltti MUMMU olet kun autat tarpeen tullen ja vähän muulloinkin :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun parveke on kasveille mieleinen paikka. Aurinko kiertää talon yli niin, ettei kukat ole suoraan paahteessa, mutta valoa riittää. Olen oikeasti surkea viherkasvien kanssa, mutta parvekkeella kukat viihtyy. Kohta kiikutan sisäkukatkinl (3 kpl
      😄) ulos, kunhan yötkin lämpenee.
      Kirjanmerkki-idea on hauska. Näkisipä ihmisten ilmeet, kun he löytävät niitä.
      Mummu oli ihana kuulla. Kuulemma isä oli sanonut hakiessaan tyttöä tarhasta, että mummu tulee kohta. Tyttö sanoi perässä: mummu, ja kuulemma meni itsekin hämmästyneen näköiseksi. Että mitä mun suusta tuli 😁

      Poista
  2. Oi miten kivaa seuraa sinulla onkin ollut. On ollut touhua ja
    tohinaa ja aikaa menee lasten kanssa aina niin touhutessa.
    Niin ihania kirjanmerkkejäkin valmistunut, meilläkin on 9v innokas kirjanmerkin tekijä ja askartelija.
    Niin kaunis, kodikkaan ja kesäinen parveke, kyllä nyt kelpaa istuskella. Nauti kesäisistä kahvi ym hetkistä tuolla ihanalla tuolilla.
    Mukavia puuhasteluja viikkoosi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Huomenna jatkan ei-niin-mukavaa puuhastelua, eli ikkunoiden pesua. Huomenna on vuorossa keittiön ikkuna, siinä on ällöttävät pikkuikkunat, jotka aukeaa ylhäältä alaspäin, saranat alhaalla. Sisä-ja ulkoikkunan irrottaminen toisistaan ja pesu on hankalaa. Mutta pakollinen homma, ja on sitten tyytyväinen mieli, kun sen saa tehtyä.
    Tytär antaa lukuvuoden lopuksi kaikille opettajilleen oman, persoonakohtaisen kirjanmerkin. Ainakin seitsemän opettajaa on siellä jonossa 😃
    Aamukahvit oon kahtena aamuna parvekkeella juonut. Täytyy käyttää nämä lämpimät säät hyväksi.
    Kivaa viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Oikea touhupeppu siellä kieriskelee... voin kuvitella menon ja meningin - ihanaa!!! Taiteen pariin(kin) jo pienestä - olette ihania ja luovia! Samoin kuin tuo kirjanmerkein ilahduttaminen... tuli mieleen Finstones.... saanko varastaa ideaa... pienimuotoisesti... olen alkanut jo kirjoittamaan "kiertokirjoihin" tietoni, päiväys, mistä löysin, kuka olen ja milloin luin. Nyt apinoisin mielelläni kiitokseksi kiertokirjan lukemisesta seuraavalle kirjanmerkin...
    Mulla ei tule luettua oikeastaan enää muualla kuin matkoilla ja siksi onkin tullut tapa katsastaa aina majapaikkojen "kirjatarjonta" - viime viikolla ei riittänyt kielitaito, sillä tarjolla oli vain portugalia ja espanjaa... piti vaan nukkua lentokoneessa, hih...
    Kerro nerokkaalle kirjanmerkin kierrättäjälle/yllättäjälle terveiset... ansaitsee tosiaan papukaijan merkin!!
    Eräs ystäväni, innokas uimahallin käyttäjä piilottelee askartelemiaan pikkukortteja uimahallin pukukoppeihin... aina ovat kadonneet - mietitty, että onko siistijällä jo pino niitä? Hih...

    Iloisuuksia arkeesi - kiva kun "roikut enemmän koneella" kuin kännyllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta saa käyttää tyttären ideaa ja jakaa iloa ympärilleen ❤️ Ihana myös tuo pukukoppi-idea, löytäisinpä minäkin vesijumpassa käydessäni vastaavaa. Finstones tuli mullekin mieleen.
      Mulla on aina yksi tai useampi kirja kesken, mutta olen nykyään äärimmäisen hidas lukemaan. Tänä vuonna olen lukenut 10 kirjaa, ei sinällään huono saavutus hitaalle, joka nukahtaa aina kirja kourassa muutaman sivun jälkeen. Nyt on tavoitteena puhelimen käytön vähentäminen ja korvaan osan siitä lukemalla. Saas nähdä kuinka akan käy..

      Poista
  5. Huomenta!
    Sydän pakahtui tuosta, että Neiti Kaatuilija oli sanonut 'mummu'. 😍
    Parvekkeesi on niin "sinun näköinen" ja houkutteleva! Muistan viime kesäiset kukkasi ja ne todellakin rehoittivat. Tuntui jotenkin hassulta huomata pienessä lähi K-marketissa amppelimansikoita, mutta miksipä ei. Tsemppiä ikkunoiden pesuun! Pitäisi itsekin pestä omat, mutta se aloittaminen...
    Ihania kirjanmerkkejä (varsinkin possu) ja loistava idea jättää niitä kirjastokirjojen väliin! ♥ Olisi tosi kiva päästä näkemään löytäjien ilmeitä ja reaktioita!
    Mikä tuo punainen pieni juttu parvekkeellasi on? Olet varmaan esitellyt, mutta en muista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummua pitikin sitten sanoa kymmenet kerrat, neiti K kävi taputtamassa minua ja sanoi mummu. Toinen uusi sana oli ankka. Ankan kuvia sitten etsittiin mummun kuvakirjoista, löydettiinkin. Hauska on myös, kun hän yrittää sanoa tädin etunimeä, jossa on kolme tavua. Sinnepäin, sinnepäin 😄
      Aamulla tytär laittoi kuvia uusimmista kirjanmerkeistä, ne on kyllä hienoja. Kuvan possu on tyttären, dino lapsenlapsen taiteilema.
      Punainen juttu parvekkeella on mun isän tekemä jakkara, eli ainakin 30 vuotta vanha. Annan maalin rapistua tarkoituksella, sopii tyyliin. Hyvin on kestänyt kesät-talvet parvekkeella.
      Tuli vielä mieleen vanhempi lapsenlapsi. Hänen ensimmäiset kaksi peräkkäistä.sanaa olivat "mummu kotiin!". Sanat sanottiin samalla osoittaen ulko-ovea. Meille tuli erimielisyyttä, laitetaanko jo yöpuku päälle ja mummu voitti. Mutta sai lähtökäskyn samalla 😅

      Poista
    2. Hih hih! 😄
      Poikani ensimmäinen kolme sanainen oli "mennää pesee hampaat"... Taisikin unohtaa homman sen jälkeen? Ei vaan.
      Kivaa alkavaa viikonloppua! Ja hyvää illan matsia!!

      Poista
    3. Kiitti! Kaksospojalla on mun auto lainassa, hän palauttaa sen iltavuorosta tullessaan, eli puoli yhdentoista maissa, sitten mun on heitettävä poika kotiin 15 kilometrin päähän. Eli en tiedä, onko matsi kesken. Onneksi ei oo tärkeä matsi, muuten poika saisi odotella rättiväsyneenä 🙂
      Vanhin poika ei aikanaan pitänyt kiirettä puhumisen kanssa, yksittäisiä sanoja tuli, muttei kahta peräkkäin. Oltiin menossa 2-vuotis neuvolaan, ja yhtäkkiä takapenkiltä kuului: kohta tulee iso linja-auto lujaa! Sen jälkeen sitten puhetta onkin riittänyt yli 40 vuotta.

      Poista
    4. 😄
      Nyt en voi alkaa katsomaan matsia ajattelematta sinua..!

      Poista
  6. Aina vipinää vähän aikaa, kun on noita pikkuihmisiä lähettyvillä. <3 Aika kuluu nopeaan.

    Noita itsetehtyjä kirjamerkkejä tuntuu nyt olevan buumin lailla (kuten nuo maalatut kivet) enemmän ja enemmän. Omaa ryhmää niille ei taida (vielä) olla, mutta monta iloista yllätystä olen nähnyt ystävien kuvanneen omiin profiileihin kirjastokirjojen väleistä. Monenlaisia upeuksia.

    Tässä kinttuvaivaisena, kun EN tahdo pysyä paikoillani, mietin, että josko sittenkin olisi parempi joku parveke tai joku rivitalon pieni piha, eikä tällaista hehtaarin lääniä, kun täällähän on töitä KOKO ajan ja JOKA puolella. Sun parveke on NIIN houkuttelevan näköinen, että siellä ehtisi varmaan tehdä käsitöitä ja lukeakin välillä. <3

    En muuten ikinä vaihtanut multia sen seitsemän vuoden aikana, mitä asuttiin kerrostalossa aikanaan. Muljasin vain mullat, isommat juurakot bioastiaan (omaan siis, silloin ei taloyhtiöllä sellaista vielä ollutkaan), uutta multaa, ja kasvit siihen. Kastelun kautta lannoitus, niin hyvin kaikki kasvoi. ;) Samoin toimin nyt noitten terassikasvien kanssa. Nyt on vissiin jo yli 20 vuoden jälkeen pakko osa vanhimmista parvekeruukuista vaihdettava, kun ovat jo melkoisen haperoa. Nurkat jääneet käsiin, niitä nostellessa, ja silleen.

    Kun saisi edes jonkinlaisen katoksellisen oleskelutilan jonnekin, niin voisi tulla oleskeltua enemmän itsekin. Tuntuu vain, että katse kiinnittyy aina niin keskeneräisiin tai aloittamattomiin tekemisiin.

    VastaaPoista
  7. Kiviä ollaan silloin Finstones-huuman alkaessa lapsenlapsen ja tyttären kanssa maalattu ja piiloteltu, kaksi olen löytänyt itse. Sittemmin olen piilottanut facesta koko ryhmän, joskus kurkkaan ja selaan niitä useamman kerralla. Kirjanmerkkejä en ole vielä nähnyt kenenkään päivittävän paitsi itseni 😄
    Yksi syy, miksi en enää mökkiä halunnut pitää, oli se että yksinkertaisesti yhden naisen voimat ei riittäneet. Hoidin myös aikanaan meidän omakotitalon puolen hehtaarin pihan kasvihuoneineen ja lumitöineeen jne pitkälti yksin, viimeiset vuodet ihan yksin, eli en kaipaa pihatöitä yhtään. Mullat mullakin on osittain jätetty ruukkuihin, otin juuripaakut ja kuivat kukat pois, lisään vähän uutta multaa ja toivon parasta. Kukat ostan mahdollisimman halvalla, kyllä ne siitä rehevöityy kesän aikana. Tai vaihtoehtoisesti kuolee mun kynsissä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vielä noita kiviä ja kivenmaalausjuttuja olemassa, etät josko joskus inspis iskisi. Hah! Sitten kun puuhaan ryhtyy, se vie mennessään. Yhä.

      Pihatöitä mä kyllä kaipaan. Se oman käden jälki siinä, missä onnistuu (ja koittaa jättää näkemättä ne, missä ei onnistu), on tosi motivoivaa. Täytyy nyt vain löytää ne omat rajat ja uudet toimintatavat, ehkä joku auttava työtasosysteemi jonnekin, jne. Mies jo katsoi sellaista laidallista neljän pyörän "käsiperäkärryä", millä saisi kottaria näppärämmin asioita kuljetettua paikasta toiseen... Se taas, että missä sellaista säilyttäisi, onkin toinen asia. Hah!

      Ja just ne pienet, vähän röpsähtäneet kasvit muuttuvat usein mahtaviksi pienellä vaivalla. =) Mitä isommat kasvit, sitä isompi riski "kulttuurishokkiin", mikä saa kasvit "kutsumaan" ötököitä itseensä...

      Laitan sulle faceen viestiä. =P

      Poista
    2. Jaksoin nuorempana hoitaa hyvin omakotitalon tontteineen, vielä mökinkin, suurin uroteko siellä oli mökin ulkomaalaus, jonka tein yksin, samoin sisäremontteja, mutta ikä alkoi tuntua 60 ikävuoden jälkeen, ja mulla kun ei ollut sitä miestä apuna (enkä sen takia sellaista halunnut hankkia 😄), osa töistä alkoi käydä voimille ja nivelrikkoisiin käsiin. Eikä sen mökin ylläpito ollut ilmaista, ei edes halpaa eläkeläiselle. Ikävöinyt olen mökkiä ja sen tunnelmaa, koskaan en silti katunut, että vaihdoin sen pihan parvekkeeseen 🙂

      Poista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista