Kaverin kivat vikaostokset

 Kiva kun kaverit tekevät vikaostoksia, tai vaikkapa lihovat, eivätkä mahdu enää vaatteisiin. Tosin sattuu näitä molempia mullekin, eipä silti.

Viikko sitten oltiin Imatralla, ja talon emäntä oli koonnut eteiseen yksityisen kirpputorin porukan kahdelle naiselle. Kävi aika kivasti, nimittäin suunnilleen puolet vaatteista oli mulle mieleiset, toinen puoli kaverille. Ei tullut tappelua.

Tässä on huppu. Tosi mukava päällä, ei kiristä, purista, eikä roiku. 

 Toinen vaate oli mulla päällä diskossa. Merkki STI, käyttämätön. Aivan ihana päällä, vuorillinen, kepeä.

 Ja sitten lempimerkkini Masain vaate. 

 Vaatteiden kuvaaminen ei ole mun juttu, mutta piti silti kuvata ja esitellä. Maksoin näistä yhteensä 40€, olisin saanut tinkiä, mutta en tod tinkinyt. Kaikki uudenveroisia, laadukkaita vaatteita. 

Olen ollut vähän kipuisa (onko se sana?) viimeiset kuukaudet, ja pakko kai vääntäytyä lääkäriin. Ärsyttää. Mulla on jatkuvia särkyjä, jopa ihon pinta on hipaisuarka. Väsyttää, hikoilen öisin särkyjeni kanssa, ei huvita liikkua minnekään, mutta paikallaan olo lisää kipuja ja vitutusta. Mullahan on todettu aika paha nivelrikko, sekä osteoporoosi. Kiva kombo kaatuilevalle naiselle 😒 Reumakoe otettiin toissavuonna, ainakin silloin se näytti miinusta. Olen kyllä itse tehnyt diagnoosin: mulla on fibromyalgia. Enää lääkärin tarvitsee vahvistaa potilaan tekemä diagnoosi, helpolla pääsee 😀

Eilen hermostuin itseeni ja kipuihini, ja kävin kävelemässä kirkonkylän keskustassa olevalla harjulla muutaman kilometrin lenkin pitkin polkuja. Kun sain itseni pihalle, pystyin kyllä kävelemään ihan reipasta vauhtia, ainakin omasta mielestäni. Mun sielunmetsä on paksusammaleinen, synkkä kuusimetsä, mutta ei nämä mäntymetsätkään ole hassumpia. 

 

Olen urakoinut pieniä siilisukkia, kudon niitä muutaman parin varastoon, kun multa niitä aina välillä kysellään. Tytär on aiemmin tehnyt mulle logon, jonka laitan siilisukkien mukaan, mutta hän kielsi mua käyttämästä niitä enää, koska ne on hänen mielestään rumia. Pöh, sanon minä, mutta tänään hän näytti tekemänsä uuden siililogon. Tulostan näitä tarrapaperille, liimaan tarran ohuelle kartongille ja laitan sukkien mukaan. Minusta näistä tuli hienoja.

Aamu oli aurinkoinen, söin kesän ensimmäisen kerran aamupalan parvekkeella. Oli villasukat jalassa ja aamutakki päällä, sen verran vilpoisaa oli vielä.

 

 Lopuksi vielä kirja, jota olen lukemassa. Oletteko lukeneet Paula Nivukosken kirjoja? Tässä hänen viimeisin kirjansa, itsenäinen jatko-osa teokselle Kerran valo katoaa. (1922) Tykkään kovasti.

 Huomenna mua tullaan hakemaan aamukymmeneltä päiväretkelle 😊 

 

 Kevät on ollut kylmä ja sateinen, ei ole paljoa innostanut sen enempää lenkkeily kuin parvekkeen laittaminenkaan. Eilen sitten sain laitettua parvekkeeni suunnilleen kesäkuntoon. Kuva sen jälkeen, kun sain talven jälkeen parvekkeen ällöttävän lattian putsattua: 

 Ja eilisen urakan jäljiltä:

Naisella pitää olla pitsiverho myös parvekkeella, ihan vain koska olen nainen 😎

 

 

Kesän mittaan tuo saattaa tuosta rehevöityä. Hajuherneet, krassit, tillit ja muut on vielä kasvamisen  alkuvaiheessa. Takaseinällä on yrttilaatikko, sinne istutin kaupan persiljan, näyttää muuten vielä aika tyhjältä.

Jaanpa teillekin vinkin, jonka varmaan kaikki muut, paitsi mie on tajunneet aikaa sitten. Mulle tämä homma kirkastui vasta pari vuotta sitten, kun luin kesäkukkien istutusvinkin jostain netistä.

Aiemmin siis olen istuttanut kesäkukat laatikoihin ja ruukkuihin, levittänyt multaa joka puolelle, katkonut oksia, kiukutellut taimien väliin jäävän mullan tiivistämisen kanssa. 

Nyt otin taimet ruukuistaan, laitoin ne ruukut oikealle istutussyvyydelle laatikkoon

 Sitten laitoin mullan parvekelaatikkoon, myös ruukkuihin. Multa kysyttiin, että miksi myös ruukkuihin, mutta silloin saa sen mullan kerralla tiiviiksi myös ruukkujen (lue: taimien) välistä. 

 

Lopuksi nostin ruukut multineen pois (mullan kaadoin seuraavaan istutusastiaan, tai takaisin multapussiin) ja kastelin.

 Ja viimeiseksi tiputin kukat valmiisiin, sopivan kokoisiin kuoppiin.

 Siinä vinkki, ihan ilmatteeksi.

Olkaa ihmisiksi siellä! 

Lisäys Stanstalle. Ei ole mun auto parvekekuvissa. Mun auto on tuo pikkupikku Opel Karl, pesupallo.

RiemuYliOppilas vm 1975

 Niin se 50 vuotta hujahti.

 

 50 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi, ja eilen olisi vanhassa lukiossani juhlittu paitsi uusia, myös meitä riemuylioppilaita. Minä en mennyt juhlimaan; järjestäjät ymmärsivät hyvin, miksi en halunnut mukaan. Kuulovammani olisi saanut tilaisuudesta vähintään kiusallisen, ehkä jopa ahdistavan. Koululla oli ensin kahvitus, riemuylioppilaat lakitettiin uudelleen juhlassa, ja sen jälkeen oli yhteinen ruokailu ravintolassa. Etenkin yhteisessä kahvitus- tai ruokailutilanteessa en olisi pärjännyt. Meteli, puheensorina, taustameteli. En olisi kyennyt osallistumaan keskusteluihin mitenkään. Tänään kuulin ystävältä, että siellä oli normaalikuloisellakin ongelmia, joten ei mulla olisi ollut mitään asiaa sinne.

Mutta sensijaan lähdin bilettämään vielä meluisampaan paikkaan 😄

Meillä on ystäväporukka, kokoonpano vähän vaihtelee, mutta meidän "neliapila" on pysynyt samana 1980-luvun lopulta saakka. Aivan korvaamatonta on saada olla osa tätä hiukan hullua, mutta tärkeää porukkaa. 

Ajoin lauantaina ystävien mökille ja jätin autoni sinne. Mukaan lähtivät myös heidän koiransa Jasu ja Remu, joita hoidan aika usein. Tosin sen jälkeen, kun ystäväni hankkivat matkailuauton, minua ei ole valitettavasti tarvittu niin usein: koirat pakataan reissuun mukaan. 

Olihan se aika messevää matkustaa asuntoauton kyydissä. Kuski ja apukuski veivät meidät turvallisesti perille, Imatralle, sen yhden Neliapilan lehdykän luo. 

Perillä odotti ruoka, ihanaa uunissa haudutettua kanaa ja riisiä. Ei kuvaa, ei ehtinyt kuvailla 😏

Minä olin luvannut hoitaa kahvitarjottavan. Leivoin mutakakun, ja vietiin se mukanamme. Ei kuvaa, ei ehtinyt kuvailla 😏 

Istuttiin rupattelemassa, juotiin virvokkeita, pelattiin korttia, jolloin jouduin taas sanomaan, etten muista sääntöjä. Mulle huudettiin, että ei VOI OLLA TOTTA, ettet vieläkään muista sääntöjä! Sitten pelattiin, mie voitin, ja mulle huudettiin. Hulluja!  

Reissun päätarkoitus oli mennä Imatran Valtionhotellin kellariravintolan 60-luvun diskoon. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä lähibaarissa, joka oli juuri sellainen kippola, jollainen on kai joka kaupunginosassa. 

 Baarissa tuli puheeksi riemuylioppilasjuhlat, ja luin wa-ryhmästä, että heidät oli heitetty ulos jo toisesta ravintolasta. Joten tuo ukkeli yllä olevassa kuvassa  päätti, ettei täällä olla sen huonompia, ja hän heitti minut omakätisesti ulos baarista.

 

Sitten hypättiin taksiin suuntana Valtionhotelli. Voi että oli hauska ilta! Tanssittiin niin, että tukka oli ihan hiestä märkä, eikä menoa haitannut yhtään.

 

Emmekä unohtaneet torjua nestehukkaa tietenkään!

 Mulla on huono viinapää, ja saan helposti infernaalisen krapulan, joten jossain vaiheessa iltaa aloin kaataa lonkeroa muiden laseihin. Riitti sitä omaankin päähän, juu.

 Aamulla heräsin kuuden aikaan, kolmen tunnin unien jälkeen, eikä olo ollut kovin hääppöinen. En saanut enää unta, mutta kun muut heräsivät, ja sain kahvia ja aamupalaa, olo helpotti vähitellen.

Mutta oli se pienen krapulan arvoinen reissu, älyttömän kiva reissu!

Iltapäivällä kotiuduin. Nyt yritän sinnitellä hereillä, jotta saan illalla nukuttua, ja toivon mukaan aamuun asti.  

 

Siivooja-Hanni täällä, päivää!

 Tulee tylsä postaus, mutta on pakko leuhkia, että minä, 69v mamma tein eilen ison urakan, auttaessani esikoista ja miniää muuttosiivouksessa. He muuttavat omaan asuntoon vuokra-asunnosta. Käytiin siellä uudessa kodissa vielä ennenkuin lähdin kotiin ajelemaan, ja olipa kiva asunto! Ja kivalla paikalla, rauhallisella, vehreällä alueella, jossa on lähinnä omakotitaloja ja rivitaloja.

Miniä oli ensin vakaasti sitä mieltä, että kyllä he itse siivoavat sotkunsa, mutta molemmat käyvät töissä, on kissa (kamikaze-Ålle) ja koira ( villiäkin villimpi Riekku) ja uudessa asunnossa vähän remppaa tehtävänä, joten viime viikolla miniä oli pojalle sanonut: onkohan se teidän äidin lupaus siivousavusta vielä voimassa. Oli se  😁 

Muuttoauto oli edellisenä päivänä vienyt melkein kaikki tavarat, oli helppo siivota. 

Hyppäsin eilen autoon ja ajoin Vantaalle. Huomasin muuten, että kun ei ajele juurikaan muuta kuin kotoa kaupunkiin, tai kirkonkylälle, on epävarmempi ratissa. Nyt on terästäydyttävä ja käytävä vähän muuallakin kuin kauppakeskus Veturissa.

Mutta se siivous. Huomasin, että pahinta nykyään on kiipeily. Meillä oli käytössä ruokapöydän vanhat tuolit, ja kiipeäminen vaatii reisilihaksia, joita ei todistettavasti ollut. Mutta minä pesin kaikki keittiön kaapit, myös ylä - ja se vaati aika monta kiipeämistä tuolille. Miniä oli ottamassa minusta kuvaa todisteeksi, kun roikuin pesemässä ylä-kulmakaappeja. Näytin kuulemma hämähäkkimieheltä, mutta hän ei ehtinyt ottaa kuvaa, kun jo tulin alas (hallitusti) 

 Minä hoidin kaapit, miniä rasvasuodattimet ja uunin, siis ne ällöt hommat.

Sitten siirryin makkariin. Pesin kaapit, siivosin lattian, jopa lattialistat

 Vaatehuone..

Siivouskomero

 Vessa.. kuurasin lattian pöntön takaakin. Ei pitäisi olla valittamista

Lopuksi pesin allaskaapin roskikset ja pakastimen laatikot. Kylppäri jäi tälle päivällä, jolloin olin ottanut jalat (auton) alleni.

 Kyllä me tehtiinkin hommia! Poika oli uudessa asunnossa maalaamassa vessaa; sinne tulee uudet kalusteet maanantaina.

 Sitten lähdettiin pizzalle. Pitää myöhemmin täydentää sen Tikkurilassa olevan pizzerian nimi. Oli nimittäin aivan loistava gluteeniton pizza!

Ja koska oltiin melkein turistinähtävyyden vieressä, piti käydä tsekkaamassa tämä. Rakastan Käärijää aina vaan 😍 

Lähdin aamuyhdeksältä liikkeelle, tulin kotiin kymmeneltä illalla. Olin varma, että tänään en pääse sängystä ylös, sen verran tuntui lihaksissa (joita siis ei ole). Mutta tänään olen vain ollut väsynyt, tietää tehneensä jotain. Pesin pyykit, kävin kirjastossa, ruokakaupassa, laitoin ruoan, myös tytär tuli syömään, ja leivoin mutakakun.

Huomenna on taas lähtö kaveriporukalla liikkeelle. Vien sen kakun tuliaisiksi. 

Tänään pelasin elämäni toisen kerran scrabblea. Ekan kerran pelatessa hävisin niukasti, tänään jo voitin, vaikka pelasin konkarin kanssa. Joko uskotte, että olen nero! 

 

Valmista!

 Meinasi venyä ja paukkua tämän(kin) vuoden ikkunanpesu-urakka, mutta eilen pesin viimeisenkin, vierashuoneen ikkunan. Eikä tämä edes ole mikään urakka, mutta täytyy nyt liioitella ja elvistellä vähän.

Vierashuoneen (pestystä 😎) ikkunasta näkyy matala harju. Harjun toisella puolella on leikkikenttä, puisto ja urheilukenttä. Ja meidän entinen rivarikoti, jossa Stansta (en edelleenkään osaa linkittää) on käynytkin. Parikin kertaa?  

Vierashuoneessa on vierassänky. Jos en saa unta, tai on jostain syystä ahdistava, tai paha mieli, siirryn tänne nukkumaan. En tiedä, miksi, mutta täällä on hyvä henki, mieli rauhoittuu ja saan nukuttua. Myös päikkärit nukun usein täällä, jos sellaiset nukun. 

Lundia-kirjahyllyn osat on suurimmaksi osaksi vuodelta 1981. Ostimme häälahjarahoilla Lundiaa. Hylly on ollut jonkin verran isompi, mutta tänne nykyiseen kotiini muuttaessani luovuin noin metrin pätkästä hyllyineen ja kaappeineen. Jos ompelen, tämä muuttuu ompeluhuoneeksi, ompelukone ja saumuri ovat työpöydän pukkijalkojen hyllyssä odottelemassa. (jos katsotte tarkkaan, näette pukkijalkojen hyllyn reunalla kolme laivalta tuotua lonkeroa. En mie mikään loppasuu ole, säilyneet siinä monta viikkoa) Tehokkaasti käytetyt neliöt, eikö? Niin ja tietokone täältä löytyy. Siis olkoon tämä yhdistetty vieras- ja työhuone. Pikkuhuone, sanoo lapsenlapsi.

 

Seuraavaksi kai täytyy hyökätä kirjahyllyn kimppuun, ottaa kirjat alas, pyyhkiä pölyt ja siivota sekavat läjät pois. Ei ole mulla vapaapäivää, sanoi mun nuorin poikanikin värisevällä äänellä  4-vuotiaana, kun korjasi muovisilla työkaluilla hajonnutta polkutraktoriaan.

 

Eilen kokeilin uutta ruokaohjetta. Tein uunissa ison vuokallisen kana-pastavuokaa, johon tuli gluteenitonta, kypsentämätöntä pastaa, vuolukanaa, yrtti-tuorejuustoa ja babypinaattia, sekä litran verran vahvaa kanalientä. Siitä tuli hyvää. Likka oli syömässä myös. 

 (nämä mun kuvat on taas niin tasokkaita..)

Syötiin eilen osa, osan laitoin annoksina pakkaseen ja tänään sekoitin osaan juustoraastetta, ruokakermaa, ja lisäsin vähän sitruunamehua. Sitten pieneen vuokaan ja pöhöttimeen, aka airfryeriin. Mulla on sellainen halpismalli pöhöttimestä. Se alkoi jokin aika sitten temppuilla ja hävitti näytöltä kaikki tiedot. Onkin jännää aina koittaa ajastaa se, kun näytöllä näkyy vain kolme viivaa. Onnistuu se. 

 Ruoasta tuli vielä parempaa kuin eilen. En viitsinyt alkaa salaattia väsäämään, kokosin lautasen reunalle salaattia, tomaattia ja kurkkua. 

 Jälkkäriksi tein mustikka-banaani-rahkasmoothien.

 

Taas jaksaa.

 

Turhaa höpötystä

 Vai edesmenneen äitini sanoin: turhaa höllötystä. Äiti ei aina tykännyt nykyajan menosta (en minäkään kyllä nykyään) ja kun kuuli jotain, mikä kuulosti turhalta ja mistä hän ei pitänyt, hän puuskahti: turhaa höllötystä. Tosin en aina allekirjoittanut muutosvastaisen äitini väitteitä höllötyksestä, mutta useinmiten pidin suuni kiinni 😀

Enkä minä suunnitelmistani huolimatta tänään mitään parveketta laita kuntoon. Täällä sataa ja on tosi kylmä. Eilen poika käytti auton tässä lähellä olevassa korjaamossa yövuoron jälkeen ja ajoi tähän parin kilometrin päähän äidin luo nukkumaan päiväksi. Meni sitten illalla toiseen peräkkäiseen yövuoroon, seuraavaksi on pidemmät vapaat. Yövuoroja tulee harvoin, koska nuorisokodissa on yököt erikseen. Joskus heitä pitää tuurata. 

Kengät kertoo, että äidin opit on menneet perille. Kenkiä ei saa jättää keskelle lattiaa. 

 

Eilen en sitten tehnyt mitään, mikä aiheuttaa kolinaa. Seliseli. Toinen selitys oli, että olisin tarvinnut työkalupakkia, josta olisin saanut työkalut ja ruuvit parvekkeen kukka/yrttilaatikoiden korjaamiseen, ja jotta olisin saanut työkalupakin yläkaapista, olisin tarvinnut tuolin. En viitsinyt kiivetä, vaan odotin että poika herää ja antaa sen mulle 😆

 Olin saanut vihiä Facen Kalenterimania-sivulla, että Tokmannille on tullut uusia washiteippejä, joita tarvitsen bujossa. Mulla on vasta noin 147 erilaista teippiä (virn!), joten oli PAKKO lähteä Tokmanniin. Oli muuten uudet teipit piilotettu tosi tehokkaasti muovilaatikkoihin alimalle hyllylle muun sälän taa, mutta konkari-bujoilija haistoi ne! Teippirullat saattavat olla aika kalliita, nämä oli vain 1,50€ neljän rullan pakkaus. Ehkä otan näitä käyttöön kesäkuun kalenterissa.

 Lisäksi ostin Maizena-suurustetta, koska huomasin sitä hyllyssä ja muistin, että omani oli vähissä. Suurustan sillä kastikkeet ja keitot. Niin ja oli pakko ostaa pitkästä aikaa karkkia ja suklaata. Näissä oli päiväys kesäkuussa, oli ostettava ne pois, ettei tule hävikkiä 😉

 Söin muuten eilen karkkia ja suklaata!!

Tämän viikon bujosivuun olen tyytyväinen, minusta tämä on kaunis. Tässä ilman merkintöjä. 

Terhi (en jaksa nyt juuri paneutua linkittämiseen, opettelen myöhemmin) kertoi tuolla kommentissaan olleensa Kouvolan Mutterissa muutama vuosi sitten. Mutteri, eli Pyöreä Torppa on vanha, legendaarinen ravintola, joka tiedetään vähän joka puolella Suomea. Sinne viedään bisnes-asiakkaat, sinne voi pelmahtaa sisälle hääseurue, tai joukko romaneja laulamaan karaokea ja tanssimaan. Kerron yhden jutun Mutterista, kerroin tämän aikanaan Facessa sivullani, myös Facen Strömsö-ryhmässä. Tapahtui reilu 10 vuotta sitten:

Olin siis Mutterissa viettämässä iltaa oululaisen ystäväni kanssa. Kävi kauhea flaksi, koko ajan haettiin tanssimaan, rumimpia piti jo potkia kauemmas. Ehdin hädintuskin hörpätä lasista, kun taas joku mies kopautti olkapäähän. Otin miestä kädestä kiinni ja mentiin tanssilattialle. Tanssittiin ne lakisääteiset kaksi tanssia, ja mies saattoi kohteliaasti pöytään. Sitten hän kumartui sanomaan jotain, odotin tietenkin, kumpaa hän haluaa sanoa: huomionsa loistavasta tanssitaidostani, vai hurmaavasta kauneudestani. Mies sanoi: mie olin kyllä vaan tupakalle menossa.  

Oli kävellyt ohi, kopauttanut minua vahingossa olalle. Ja sitten miestä vietiin.

Terveisiä betonihelvetistä

Minä puolustan kotikaupunkiani Kouvolaa, jota nimitellään betonihelvetiksi, Suomen turhimmaksi kaupungiksi (tosin se arvonimi taitaa sittemmin olla Pieksämäen kaupungin), Kouvostoliitoksi. Tosin tuo viimeisin on kouvolalaisten itseironiaa, ja meidän keksimä nimike, jota viljellään kyllä laajasti tietämättä, mistä se sai alkunsa, ja mitä se pitää sisällään.

Toisaalta; jos minulta kysytään, missä asun, vastaan aina Valkealassa. Valkeala oli ennen itsenäinen kunta, nykyään kuulutaan Kouvolaan, mutta minä olen valkhialain. Valkealan murretta en osaa, vaikka tuohon murteella kirjoitin. Olen kerran kuullut aitoa Valkealan murretta, mutta murteesta on syntynyt sekamuoto, enkä oikein puhu sitäkään, vaikka olen täällä asunut vuodesta 1982. Täällä sanotaan miä ja siä, ja varsinkin Kuusaalla, joka myös on Kouvolaa, katkotaan sanat. Ensin kyllä keskisuomalaista ihmetytti min punain auto ja sin siniin paita, ja oot siä nyn naiselliin.. nyt itselläkin tulee ainakin miä ja siä huomaamatta. 

Kantakouvolassa on keskustassa seitsemän puistoa ja Suomen kauneimmaksi valittu kaupungintalo, kävelykatu ja paljon kahviloita. Mikäpä täällä on asuessa.

Tytär asuu kantakouvolan lähiössä. Käveltiin toissapäivänä vajaan neljän kilometrin lenkki siellä.

 

Sellainen betonihelvetti. 

Eilen aloitin kevään ällöttävintä hommaa. Ei, ikkunanpesu ei ole mitään tähän verrattuna; parvekkeen siivous on ällöä!! Sen kivilattia on sellaista ihme nypylää, mulla ei ole lasituksia, joten syksyn ja talven kaikki pöly ja roiskeet jää siihen kuraiseksi pinnaksi. Lisäksi joku (??) on jättänyt syksyllä osan kesäkukista multineen ruukkuihin, ja seinustalla olevan yrttilaatikoston ylin hylly on hajonnut.Jopas inspiroikin, juu!

Sen verran sain eilen tehtyä, että harjasin lattialta kilon roskia, neulasia, kuraa, linnun jätöksiä pois. Sitten parveke oli vielä sekavampi.

Tänään pesin lattian. Kamalaa kuravettä, vaihdoin veden moneen kertaan. Oikeastaan olisi pitänyt pestä lattia useaan kertaan, mutta antaapi olla. Eilen mulle tuotiin kotiinkuljetuksena kaksi kukka-amppelia. Kyl miä teil viäl parvekkeen näytän! 

Viimeinen kuva ei liity mihinkään. Eteisessä on muistoja mökiltä: tänne tuotu ikivanha lasten tuoli (mikä ei kestä istumista), sekä Mandi, joka mökillä seisoi tuvan ikkunalla pelargonien keskellä. Jos Mandi katseli ulos ikkunasta, en ollut kotona ja se odotteli minua. Jos se oli kääntänyt selkänsä ja katseli tupaan, olin tullut kotiin.

 Huomenna otan itseäni niskasta kiinni, siivoilen ne parvekkeen kukkaruukut ja -laatikot istutuskuntoon, ja yritän korjata sen romahtaneen istutuslaatikon. 

It sounds like a plan.