Minähän tykkään rauhallisesta elosta. En tarvitse sen kummempia menoja enkä aikatauluja, Liikuntaharrastuksetkin on kutistuneet maanantain vesijumppaan ja kävelylenkkeihin. Usein menee monta päivää, ettei ole pakko lähteä minnekään, tai tehdä mitään sen erityisempää. Lempilenkkini suuntautuu usein läheisen kosken rannalle.
Perjantaina lähdin kyytsäämään autotonta tytärtä labraan. Oltiin labrassa yhdeksän jälkeen, kokeet joita otettiin, piti ottaa ennen klo 11, muuten tulos ei ole välttämättä luotettava. Yleensä labrassa ei tarvitse kauaa odotella vuoroaan, mutta nyt piti. Yhdentoista aikaan todettiin, että on vielä monta numeroa edessä, Lähdettiin pois, huomenna uusi yritys. Hain hiihtolomalaisen lapsenlapsen mukaani, päivä vietettiin mummulassa. Kokkasin lohta ja perunamuusia, salaattia ja porkkanaraastetta. Kuvaakaan ei ehditty ottamaan herkullisesta ruoasta, katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin. Jälkkäriksi leivottiin suklaakääretorttu, josta tyttö sai viedä osan kotiin tuliaisiksi, torttu on miniän suurinta herkkua. Illansuussa palautin lapsen kotiin.
Lauantaina oli ystäväni muuttopäivä. Muuttomiehet hoitivat tavarat uuteen asuntoon, siihen minua ei tarvittu, mutta ehdotin että voisin keittää neljän (viiden minut mukaanlukien) naisen muuttoporukalle keiton. Ehdotus otettiin mielihyvin vastaan. Toiveena makkarakeitto, sen minä väsäsin viiden litran kattilaan, jotta on seuraavaksikin päiväksi ruokaa.
Jälkkäriksi tein pellillisen rahkapannaria, mun lempparia. Pannariin ei tule maitoa lainkaan, rahkaa, munia ja (gluteenittomia) jauhoja.
Kiikutin kattilan kestokassissa ja muovilaatikossa auton etupenkille, kansi teipattuna maalarinteipillä. Hyvin sujui Hannelen Wolt-keikka. En huolinut tyrkyttämisestä huolimatta rahaa, bisnesvainu näköjään puuttuu tältä wolt-yrittäjältä. Purimme sitten porukalla muuttolaatikoita ja laitoimme tavaroita kaappeihin. Ystäväni etsii varmaan tavaroitaan seuraavat puoli vuotta..
Mainittakoon, että tämä ystäväni täyttää tänä keväänä 88 vuotta. Hän asui pari vuotta palvelutalossa omassa asunossaan, mutta halusi sieltä pois, koska siellä asuu vain vanhoja ihmisiä. hän ei viihdy siellä. Sanoisin tätä oikeaksi asenteeksi!
Tänään katselin kriittisesti tätä kämppääni ja totesin, että on pakko tarttua imuriin ja moppin ja siivota. Siivosinkin.
Sitten iltapäivällä lähdimme porukalla viettämään lapsenlapsen 9-vuotissynttäreitä. Meidän poppoo kerää aina perinteisesti rahat yhteiseen lahjaan, joka on perinteisesti Tykkimäen huvipuiston kultapassi. Sillä saa käydä huvipuistossa niin paljon kuin sielu sietää, ja uskokaa tai älkää, se kyllä sietää. Kultapassi oli pakattu uuteen olkalaukkuun, josta löytyi lisäksi vähän kylpysaippuoita ja kahdenkympin seteli tuhlattavaksi.
Pikkusisko istutettiin kärryyn, jossa tuntui olevan pelkkä pakki. 😀 Sitten tietysti pakitettiin jonnekin hankalaan paikkaan, josta ei päässyt omin avuin pois.
Kohta tämä nuori neiti kyllä lähtee ryömimään, veikkaan, Luultavasti takaperin.
Huomiseksikin on ohjelmaa, pääsen mm vihdoinkin kampaajalle. Lyhyt hiusmalli vaatisi leikkauksen viiden viikon välein, nyt taitaa tulla kahdeksan viikkoa edellisestä kampaamokäynnistä. Pari viimeistä viikkoa on ollut kärsimystä.
Hyvää alkavaa viikkoa!
