Hanni aikuistuu

Täytin viime viikon keskiviikkona, 19.11. 70 vuotta. En todellakaan halunnut juhlia, olin mielissäni, että syntymäpäivä osui keskelle viikkoa.

Tässä teille tutkittavaksi tuore kuva Hannista, 70v. Onneksi nykypuhelimien kamerat armahtavat ryppyjen määrässä, vaikka en mitään muokkaustoimintoja ole puhelimeen säätänytkään (lue: en osaisikaan).

 

 

Paras ystäväni, hoitokoirieni Jasun ja Remun emäntä soitti Espanjasta, jossa he viettävät tämän talven. Onnitteli, juteltiin niitä näitä, ja jossain vaiheessa hän kysyi, että oletko saanut kortteja. No en ollut, ainoastaan onnitteluja netin kautta. Puhelun lopussa ystävä sanoi, että kipaise postilaatikolla jossain vaiheessa. Tietenkin uteliaana piti sännätä saman tien katsomaan laatikkoon. Sinne oli tuotu kortti.

 

 Meidän ystäväporukka oli kerännyt minulle yhteisen lahjan, lahjakortin Veturin kauppakeskukseen! Voi että 

 

Sitten tytär sanoi, että tulee koulun jälkeen käymään. Tulikin, mukanaan lahjakassi, ja voi vitsi, mitä kassista löytyi! Aivan hirveä määrä bujotarvikkeita! Lisäksi onnittelukortti, tyttären kissa Miina perinteisesti kortissa.

 

 Sain tarrakirjoja, näissä on upeimpia tarroja, mitä olen omistanut ikinä.

 

 

 

Tällaisia, eri aiheisia, eri värisävyissä.  

 

Tyttötarroja (kuvat on aika heikkolaatuisia, johtuu kuvaajasta, joka on aika vanha, eikä vaan osaa, eikä jaksa keskittyä..)

 

 Teippejä

 

 

 

Sekä laatikollinen pieniä lehtiöitä eri teemoissa

 

 

Helsingissä asuva siskoni onnitteli. Käski ladata hänen salasanoillaan VR:n apin. Siis täh?? Menin ja latasin.

 

 😯

 

Siis mitä ihmettä oli tekeillä! Pakkasin tavarat, ja lauantaina sitten seisoin laiturilla odottamassa Intercity-junaa Helsinkiin

 

 Perillä odotti sisko pienen matkalaukun kanssa (???) Siis hän asuu Helsingissä, oletin että menen hänen luokseen kyläilemään. Mutta ei, hypättiin ratikkaan ja ajettiin lähelle satamaa. Sanoin siinä vaiheessa, että mulla ei tullut passi mukaan 😄

 

Ei tarvittu passia, mentiin Seaside hotelliin, josta sisko oli varannut huoneen. Ei alunperin tätä varten, vaan itselleen jo keväällä yhtä hotellissa tapahtunutta kurssikokoontumista varten. Sisko peruutti osallistumisen, mutta hotellihuonetta ei.  

 

 

 Kyllä se kuulkaas jalka nousee vielä, ainakin toinen 😅

 

Sisko oli varannut konjakkia, viiniä ja Jägermeisteria evääksi, sekä sushia kaupasta iltapalaksi. Otettiin pienet neuvoa-antavat, ja sitten komennettiin taas laittamaan takkia niskaan. Mentiin syömään nepalilaiseen ravintolaan. Rakastan nepalilaista ruokaa! En ehtinyt kuvaakaan ottaa heti, piti hyökätä kimppuuna. Hyvää! 

 

 Kun oltiin syöty, sisko opasti seuraavaan ratikkaan. Minä seurasin kiltisti perässä tietämättä kohdetta.

 

Tultiin Kultturitalolle, siellä vasta sain kuulla, mitä mennään katsomaan. Sisko tuntee mut perinpohjin, tykkään ihan hirveästi tällaisista! Divet show Oli aivan mahtava esitys, siellä oli kaikki mahdolliset hahmot Dolly Partonista Dannyyn ja Helmiin, Amy Winehousesta Katri-Helenaan. Ja ne tanssijat oli mielettömän taitavia, melkein akrobaattisia. Kuvia ei ole, ainoastaan videopätkiä, niitä en yritä tänne ladata.

 

Puolenyön maissa palattiin hotelliin, hymy naamasta ei irronnut millään, oli täydellinen päivä ja ilta.

 

Syötiin vielä sushit, juotiin viiniä, ja konjakkia sen verran, että heräsin aamuviideltä hieman heikkoon oloon, enkä saanut enää nukuttua. 😩 Aamupala silti pysyi sisuksissa, ihan kunnon hotellin aamiaisen söinkin.  

 

Puhelimen apista löytyi myös paluulippu, kotona olin kolmen maissa iltapäivällä.

 

Sitten mun käskettiin olla kotona viideltä, eikä kannata syödä paljoa. Vanhin poika miniän kanssa tuli hakemaan Amarilloon syömään. Mukaan lähti osa muksuista, ja taas mie mässäsin! 

 

Esikoiselta ja miniältä sain loistavan lahjan: Hesari sidottuna kansiin, lehti on ilmestynyt 19.11.1955. Hyvin mielenkiintoista lukea, mitä muuta merkittävää tapahtui sen lisäksi, että Hanni syntyi puoli kahdeksan aikaan illalla. 

 

 

Näin kävi, kun olin päättänyt skipata syntymäpäiväni ja piileskellä kotona lukkojen takana 😂