Koska tänään pitäisi siivota, keksin nopeasti jotain muuta puuhaa: kudoin yhteen ikuisuusprojektiin, eli palapeittoon yhden palan valmiiksi. Olen laittanut lakanat koneeseen ja katsonut kaikkea hömppää telkkarista. Eli lykännyt sitä siivoamista. Myös tunsin tarvetta kirjoittaa blogiin postaus, tässäkin menee jonkin aikaa 😉
Jutellaanko sukkien kutomisesta?
Mun nuorin poika, kaksospuolikas on töissä ohjaajana nuorisokodissa, jossa on alaikäisiä, teini-ikäisiä lapsia. Yhtenä päivänä pojalla oli töissä mun kutomat Aasi Ihaa-sukat, olin tehnyt ne hänelle joululahjaksi pari vuotta sitten. Eräs nuorisokodin tyttö oli ihastunut niihin sukkiin ja kysyi, mistä poika oli ne saanut.
Poika kysyi, voisinko tehdä tytölle samanlaiset yllätykseksi. Lupasin, että joulun jälkeen ostan langat ja teen sellaiset. Kun olin ostanut langat, varmistin vielä, että onhan se tyttö vielä talossa, siellä saattaa asukkaiden vaihtuvuus olla suuri. Poika vastasi että on. Eilen viimeksi he tulivat käytävällä vastakkain ja tyttö kysyi ystävällisesti, että mitä homo. Tämä on vielä pientä siihen nähden, mitä kaikkea ohjaajat joutuvat kuulemaan ja kokemaan 😅 Sovittiin siis että homottelusta huolimatta tyttö saa sukkansa.
Kudoin ne ja poika vei ne tytölle. Tyttö oli laittanut ne heti jalkaansa ja sanonut: Kiitos! Sulla on kyllä mahtava äiti! Minä olin että 😭😭😭 Poika olisi halunnut maksaa mulle, edes lankojen hinnan, mutta en huolinut rahaa. Mun palkkio tuli siitä tytön reaktiosta.
Toivon niin hänelle ja kaikille niille nuorille pelkkää hyvää! Ja niille työntekijöille voimia, ei olisi minusta siihen työhön!
Nuo sukat ovat niin niin niin suloiset - ja sinä ihana äiti! ♥♥♥
VastaaPoistaNoi silmät ovat ehkä ihan parasta! Minäkin olen -jippii- kutonut tänään ja jatkan ihan kohta. Olen ottanut tavoitteeksi saada meneillään olevat sukat valmiiksi, jotta saisin taputtaa itseäni selkään. Kuvittelen, että sitten olisi (muka) helpompi jatkaa...
Ei ne siivoilut katsoa minnekään. Ota aikaa ja nauti päivästä! 😊
Katsoa? Ka-to-a. 😏
PoistaEhdottomasti saat taputtaa itseäsi selkään, kun sukat valmistuu. Mulla on vähän tyhjäkäyntiä käsitöiden kanssa, ei oikein mikään ota tuulta alleen nyt. Osasyy on nuo mun kädet, etenkin oikean käden sormet on ki-pe-ät, niissä on sellainen polttava tunne. Mutta vähän laiskottaa nyt muutenkin, mikä lie kevätlama. Mutta sulle pointsit, KUN saat kohta sukat valmiiksi.
PoistaVoi suloisuus mitkä sukat. Nuo jalassa tulee kyllä niin hyvä mieli.
VastaaPoistaIhana ele sinulta ja taatusti saaja muistaa sinut aina.
Ihana sinä!
Tytär myös tehnyt minulle hauskoja sukkia, eilen vipotin kissa sukissa.
Aurinkoista viikonloppua ja mukavia puuhia. Nauti auringosta, toivottavasti sielläkin paistaa ja siivota ehtii kyllä myöhemminkin.
Kiitos, ja arvaa vaan, olenko vielä siivonnut. Ravistin kaksi pöytäliinaa 😃
VastaaPoistaMun tavaramerkki on siilisukat, olen tehnyt niitä.satoja pareja. Tein yli 10 vuotta sitten tyttärelle Novitan ohjeella siililapaset. Niitä tein sitten kaikille kavereillekin, ja päätin kokeilla, onnistuuko siilit sukiksi. Onnistui ja kaveri pölli ne. Sitten viidakkopuhelin alkoi soida, ja mulle alkoi tulla tilauksia. Nykyään en enää tee niitä muuta kuin jos joku pyytää, olen niitä tehnyt 400-500 paria. Kavereiden luotto mun kykyihin on suuri, vaikka olen aika huono säveltämään malleja omasta päästä. Olen tehnyt possuja ja pienet vauvan lampaat sukiksi. Ja tunnistettavat apinat olen kutonut myös. Mallista teen vaikka mitä, mutta omien mallien suunnittelu on hankalampaa.
Hanni, sinä ihana äiti ❤️ Muista: sinä olet hyvä ihminen!
VastaaPoista(Ihana siitä huolimatta, että sait vedet silmiini).
Ihaa -sukat on hellyttävät!
Siililapasia, sinäkin 😊 Ihan samoihin lukuihin en ole päässyt kuin sinä, mutta siililapasia tein minäkin aikanaan.
En vain osannut tehdä "oikein" ryijyhapsuja, vaan virkkuukoukulla jokaisen piikkiparin erikseen. (Tumpelo)
Itse asiassa tällä äidillä on ihana poika, joka keksi ilahduttaa kovia kokenutta nuorta, minä olin vain toteuttaja. Minusta on ihana auttaa, saan varmaan vähintään yhtä paljon iloa pystyessäni ilahduttamaan vaikkapa kovia kokenutta lasta.
PoistaLaitan jossain vaiheessa kuvia mun siileistä. Itsellä ei ole ainuitakaan siililapasia tai- sukkia, se on varmaan se suutarin lapsi-syndrooma. Sulle kiitokset kauniita sanoista ❤️
Ihanalla pojalla on ihana äiti - tyttö oli aivan oikeassa sanoissaan.
PoistaJostain on poikasi oppinsa saanut; empatian, miten kohdella kovia kokenutta nuorta ja läheistä yleensäkin.
Kuten varmaan muutkin lapsesi.
Muista katsoa peiliin ja olla ylpeä itsestäsi ❤️ ja lapsistasi ja lapsenlapsista myös!
Voihan Pöllöseni minkä teit. Täällä valuu kyyneleet pitkin poskia, kun luen tekstiäsi. Poika muuten nukkuu tuolla vierashuoneessa. Tuli käymään iltateellä, lämmitin saunan ja tarjosin iltapalaa. Sitten hän kysyi, että saako jäädä yöksi. Sai jäädä. Mun sydän sulaa just 🥹
PoistaArvokasta työtä ja uskon, että sukillakin pidemmän päälle sukista koituu enemmänkin merkitystä...
VastaaPoistaSaako nämä sukat apinoida? Olisi niin makuuni ja minun(kin) työhön sopivat... villasukkia löytyy kyllä liki 70paria, mutta ei IHAAta lainkaan!!
Ilman muuta saa apinoida, niin minäkin tein, katsoin kuvista mallia. Nuo on ihan perussukat, korvat helmineuletta ja silmät virkattu. Pyllyssä palmikoitu häntä. Nuo harjakset tein langanpätkistä ja virkkuukoukun avulla pistelin paikalleen. Nenänreiät olisi vielä voinut tehdä neulalla ja langalla, mutta en kerinnyt, kun poika kävi nappaamassa ne mukaan töihin mennessään.
VastaaPoistaKerrassaan hurmaavat sukat ja tarinasta niiden takana puhumattakaan.
VastaaPoistaPoikasi tekee nuorisokodissa todella arvokasta, haasteellista työtä ja se , että hän on valinnut tuollaisen työpaikan kertoo jo paljon hänen arvoistaan. Kasvatuksesi on ollut kaiken alku ja juuri !
Ihaa -sukat kelpaisi kelle vain, mutta uskon että kyseinen saajatyttö oli erityisen onnellinen kun hänet huomioitiin noin lämpimällä tavalla.
Arvokasta apua !!
Tuo työ lastensuojelussa on kyllä rankkaa, minusta ei siihen olisi, tuntisin liikaa sääliä, tai toisaalta menisi hermo perseilyyn, jonka nuoret tietenkin osaa myös. Myös omani aikanaan 😄 Kun poika opiskeli yhteisöpedagogiksi, aika pian hänelle selvisi, että lastensuojelu on se työ, mihin hän haluaa suuntautua. Ja hän on siinä hyvä, on tiettyä pelisilmää, miten kuhunkin nuoreen pitää suhtautua, heille kun ei ole niitä rajoja laitettu, syystä tai toisesta. Poika sanoo aina, että et voi edes kuvitella, mitä nämä nuoret on kokeneet, ja uskon sen. Hän ei tietenkään voi niistä kertoa, eikä kaikkia edes voi enää auttaa, mutta sydämellään he tekevät työtä. Kun hän aloitti työn lastensuojelussa, hän sanoi minulle tajunneensa, miten turvallisen kodin tarjosin hänelle ja sisaruksille yksinhuoltajana. Olin taas että 😭😭😭
PoistaPaas etsien vanhoja kuvia, koska laitoin sulle haasteen? Heh, toivottavasti muistan oikein..? Aurinkoista sunnuntaita, Lakas! ♥
VastaaPoista