Tuolla kommentissani mainitsinkin, että mun tavaramerkki käsitöiden saralla on siilisukat. Yli 10 vuotta sitten tyttäreni toi mulle Novitan kuvan ja mallin siililapasista ja sanoi: jos saan tällaiset joululahjaksi, en tarvii muita lahjoja. Tein lapaset, ja tyttären muutamalle kaverillekin. Tytär sai muutaman lahjan lapasten lisäksi kyllä 😊
Sitten mietin, onnistuisiko samalla systeemillä siilisukat. Kudoin siilisukat ja kaveri pölli ne. Sitten alkoi huhu ja kuvat levitä ja homma karkasi lapasesta (vai sukasta?). Tein pieniä, isoja ja keskikokoisia siilisukkia kyllästymiseen saakka. Sadan kohdalla vuosia sitten lakkasin laskemasta.
Kolmisen vuotta sitten olin kutonut muutaman parin valmiiksi ja kokeilin, menisikö ne kaupaksi Facen paikallisessa puskaradiossa. Julkaisin kuvan ja laitoin ihan nolottavan pienen hinnan, koska halusin päästä sukista eroon.
Ne meni hetkessä kaupaksi, ja sitten alkoi mese rallattaa: voisitko tehdä meidänkin lapsille sukat.. teetkö meidän koko perheelle siilisukat.. sukuun syntyy kaksoset, olisitko kiltti ja kutoisit vauvoille siilisukat.. sain viestiä jopa aamuyöllä.
Ja niin minä vaan ne kaikki tilaukset hoidin, ihmiset odottivat kärsivällisesti vuoroaan. Sinä vuonna kudoin yhteensä melkein 90 paria sukkia. Yhdet sukat lensi Australiaan, parit sukat Ruotsiin.
Tytär piirsi logonkin
Nykyään kudon näitä vaikka silmät kiinni, mutta teen vain silloin, jos joku tilaa, en enää uskalla mainostaa 😀 Sukkia olen kutonut 400-500 paria yhteensä ja nykyään teen mieluiten vain vauvoille. Ne valmistuu nopeammin ja lankaa ei kulu paljoa. Ilmoitan verottajalle näistä, jos vuodessa tulee enemmän myytyä, mutta koskaan tästä ei ole mätkäisty.
Kokeilin vaihtelun vuoksi myös kutoa vauvoille pikkuruisia tennareita. Nekin myin, mutta nämä ei ole ollenkaan niin suosittuja, ja näissä on enemmän työtä, joten tennarit saavat jäädä.
Nyt on vähän käsityöinto hakusessa. En osaa olla kutomatta, mutta oikein mikään ei ota tuulta alleen ja innosta aloittamaan.
Odotellaan, kyllä se inspiraatio sieltä vielä löytyy, vaikka jonkin herkullisen mallin osuessa silmiin.
Voi ihanuus😍 miten huikean somia kaikki ja niitä
VastaaPoistaon vaikka koko armeijalle.
Olet tosi taitava!
Ja niin kauniissa väreissäkin...
Käsityön taito on upea lahja.
Mun kohdalla tämä ei ehkä ole edes lahja, nimittäin olin todella surkea käsitöissä kansakoulussa. Kädet ei totelleet, olin kömpelö ja hidas. Muut tytöt joutuivat tekemään välikäsitöitä, kun mua odoteltiin 😀 Äiti oli taitava käsitöissä, ompeli kylän naisille pukuja ja tytöille rippipuvut, mulla ja siskoilla oli aina kauniita mekkoja. Äiti ja opettaja olivat onneksi kärsivällisiä, koska yritin kuitenkin. Jossain vaiheessa 12- 13-vuotiaana kädet alkoivat totella, käsialakin parani. Mutta siihen saakka ainoa käden taito, jossa olin taitava, oli pianonsoitto
VastaaPoistaVoi hyvä ihme sentään miten IHANIA sukkia ja mikä määrä.
VastaaPoistaMinä kun kudon vain sellaista perussukkaa niin olen ihan äimänä miten joku osaa, keksii, jaksaa tehdä tuollasia.
Oman työn hinnoittelu on tosi vaikeaa. Lankojen hinnoilla moni tekee jos ilokseen tekee , mutta jos käsitöistä pitäisi leipä saada niin nälkään kuolisi.Tein aikoinani tiffany-lasitöitä.Myös tilauksesta ja kun tarvikkeet oli kalliita niin eipä työlle juuri mitään hintaa voinut laskea.
Soitatko pianoa ? Silmääni osui tuo edellisen kommentin viimeinen sana :-).
Ja olet siinä ihan oikeassa, että kun on tottunut kutomaan niin jos ei ole mitään työtä meneillään on ihan orpo olo . Inspiraatiota odotellessa.....
Taitaa olla eka postaus, jossa sivuan aihetta pianonsoitto. Olen koulutukseltani pianonsoiton opettaja, diplomipianisti. Mulle kävi tosi huono tuuri sen suhteen. Soittaminen ja opettaminen oli mun elämä, intohimo ja ammatti. Sairastin rajun kilpirauhastulehduksen, jonka seurauksena kilpirauhasen vajaatoiminta. Se sai aikaan kuulovamman, jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 34-vuotiaana. Kuulovammani on vaikea, mutta viimeiseen 20 vuoteen kuulo ei ole juurikaan enää heikentynyt. Molemmissa korvissa on kuulolaitteet, niiden avulla pärjään jotenkuten, lisänä hurtti huumori. Käsitöiden teko on senkin vuoksi iso osa elämääni, soittamaan en enää kykene.
PoistaMun kaveri harrastaa tiffanytöitä, mullakin on pari hänen tekemäänsä ihanaa esinettä. Hän on joskus pyytänyt mua mukaan harrastukseen, mutta kieltäydyin. Hinnan ja sen vuoksi, että tiedän ettei mun hermo kestäisi sitä 😀 Tyydyn ihailemaan muiden töitä.
Sun tiffany on vähän kuin mun vatsatanssiharrastus. Tanssin vatsatanssia melkein 10 vuotta. Sitten jäin lasten kanssa yksin ensin (muka) väliaikaisesti ja sitten lopullisesti, enkä päässyt iltaharrastuksiini. Tanssiminen jäi, mutta hillosin kolikkovöitä ja vaatteita vuosia ajatuksella jos-vielä-joskus. Lopulta löysin harrastajan, joka huoli ne vermeet ja lakkasin jossittelemasta sen suhteen.
PoistaTäsmennys: siis blogini ekassa postauksessa muistaakseni sivusin pianistin ammattiani.
VastaaPoistaOn ollut kova pala nieltäväksi ja katkera kalkki juotavaksi tuo ammatin ja intohimosi menetys. Matto jalkojen alta pois kertakaikkiaan. Ja vieläpä niin nuorena.
VastaaPoistaPöllön sivun kommeteista olen lukenut , että käytät kuulolaitteita, mutta jotenkin kai ajattelin, että voisit edelleen harrastaa pianon soittoa. Surullista ettei näin ole.
Minä vähensin ja sittemmin lopetin nuo lasityöt kun minusta tuntui ikävältä läträtä niiden kemikaalien kanssa. Edelleen kaikki välineet ja loputtomat lasit ovat Touhulassa ja kuvittelen joku päivä vielä jotain tekeväni.....uskoo ken tahtoo :-).
..Meni vastauskin väärään kohtaan mutta löytyy se tuolta yläpuolelta. Tällainen päivä tänään 😀
PoistaTekemäsi siilisukat (mieletön määrä!) ovat tuttuja, mutta noista ihanan värisistä tennarisukista en muista kuulleeni tai nähneeni niistä kuvaa? Mukavaa mummu-päivää! ♥
VastaaPoistaKiitos, mummulapäivä oli kiva. Nyt olen ihan poikki 😃 Tein noita tennarisukkia muutamat aikuisten kokoa ja sitten piti kokeilla vauvatennareita. Niissä on tavallinen sukka pohjana, sitten kudoin valkoisella tuon reunuksen ja kiinnitin sen neulalla ja langalla sukkaan . Lopuksi kudoin eteen nauhoille läpät napinläpireikineen, ja valkoisesta langasta nauhat. Kaikkineen oli pientä näpertämistä, vielä enemmän kuin siilisukissa. Voisin ehkä sille pienemmälle lapsenlapselle tehdä kesäkengät 🙂
Poistaolen jo pitkään etsinyt itselleni uutta kivaa blogia seurattavaksi . nyt löysin !
VastaaPoistaVoi kuinka tulinkin iloiseksi, että löysit tänne. Olen tässä toisessa blogissani vasta muutaman postauksen tehnyt, joten tosi kiva kun saan lukijoita höpötyksilleni. Tulen kurkkimaan vastavierailulle.
VastaaPoistaMitä-mitä-mitä... ei ole mulla Aasitkaan vielä puikoilla, kun tekisi mieli siilitkin pistää puikoille.... Mulla on eläimellisiä sukkia kymmeniä pareja - mutta ei näistä kumpaakaan... leppäkertut parhaillaan jalassa!
VastaaPoistaTennareita tuli joskus kudottua koko suvulle...
Jään mielenkiinnolla seuraamaan mihin malliin se inspiraatio seuraavaksi iskeekään... tauotkin on kyllä paikoilaan...
Itselläni vaan venyneet jo liian pitkiksi näissä puikkoiluhommissa.
Olisi niin paljon kaikkea kivaa, mitä tekisi mieli ehtiä...
Kekseliästä keskiviikkoa!
Kiitos, Repolainen, sulle myös aurnkoista päivää!
VastaaPoistaOlen tehnyt possuja, joilla on kippurahännät ja possunkorvat, sekä lampaat, pupuja ja kettusukkia. Sekä yhdet dalmatialaiset, jotka meni vähän pieleen ja niistä tuli tyttären lempisukat, koska ne on kuulemma niin hellyttävät pieleenmenneet 😀 Aina ei voi onnistua 🙂