Parturoitu pää ja muuta sälää

Eilen aamulla otimme tyttären kanssa uuden yrityksen labraan. Nyt onnistui kokeiden otto ennen klo yhtätoista. Labraan saa varata ajankin, jos saa ajan, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Aikoja ei ollut, kokeet oli pakko ottaa, joten jonotimme. Tulokset tuli tänään, sanotaan näin salamyhkäisesti, että parempaan päin menossa 😊

Kävin välillä kotona ottamassa uutta vauhtia ja uudelleen auton rattiin. Samaisen (ja ainoan) tyttären kissa käytettiin eläinlääkärissä rokotuksissa. Samalla lääkäri ajeli pitkäkarvaisen maine coonin takut veks. Kuulemma karvan laadusta riippuen osan tämän rotuisten karva takkuuntuu harjaamisesta huolimatta, osan ei. 

 

Hän oli mulla hoidossa talvella ja auttoi kovasti bullet journal-askartelussa. 

Eläinlääkärin odotushuoneessa oli tylsää, ja otin kuvan ennen kampaajalle menoa. 

Edellisessä blogissani sain välillä osakseni arvostelua ja pilkkaamista ulkonäköni vuoksi, mutta otan riskin 😅  Haluan että näette, millainen mummu täällä kirjoittaa. 

Kissan eläinlääkärireissusta ajoin suoraan kampaajalle. Kolmekymppinen kampaaja on jääräpää, eikä suostu värjäämään harmaita hiuksia piiloon. Kuulemma olen tyylikäs harmaapäisenä. No, halvemmaksi tulee. Kampaajan on uskallettava vetää hiukseni tarpeeksi lyhyeksi, kriteeri numero yksi. Hän uskaltaa.

 

Kotiin päästyä oli nälkä. Tein pöhöttimessä virallisesti airfryerissä uunifetaa ja sekoitin sen keitetyn pastan sekaan. Vähän vielä sitruunamehua ja ääntä kohti. Mun lemppariruokaa, jota teen, jos tiedän ettei ole muita tulossa syömään. Tämä ruoka tuntuu jakavan ihmiset heihin jotka tykkää, ja heihin jotka eivät tykkää.

 Jossain välissä kerkisin aloitella maaliskuun bujon kalenterisivuja. Oon myöhässä. Enkä toistaiseksi saanut aikaan muuta kuin tuhottoman sekamelskan pöydälle.

 

 

Maanantain must on vesijumppa. Tehokasta ja kivaa, nivelystävällistä. Ja meillä on tosi kiva ryhmä ja loistava vetäjä.

Yritin pysyä hereillä ja katsoa, kuka voitti Sointu Borgin tyrkyt-ohjelman (tykkään Sointu Borgista, vaikka hänkin jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan) Heräsin siihen, että kuulin voittajan ja näin lopputekstit. Pesin hampaat ja siirryin sänkyyn nukkumaan. Vesijumppa ramasee kivasti.

Sen pituinen se maanantai.

 

 

Viikonlopun matalalentoa

Minähän tykkään rauhallisesta elosta. En tarvitse sen kummempia menoja enkä aikatauluja, Liikuntaharrastuksetkin on kutistuneet maanantain vesijumppaan ja kävelylenkkeihin. Usein menee monta päivää, ettei ole pakko lähteä minnekään, tai tehdä mitään sen erityisempää. Lempilenkkini suuntautuu usein läheisen kosken rannalle.

 

Perjantaina lähdin kyytsäämään autotonta tytärtä labraan. Oltiin labrassa yhdeksän jälkeen, kokeet joita otettiin, piti ottaa ennen klo 11, muuten tulos ei ole välttämättä luotettava. Yleensä labrassa ei tarvitse kauaa odotella vuoroaan, mutta nyt piti. Yhdentoista aikaan todettiin, että on vielä monta numeroa edessä, Lähdettiin pois, huomenna uusi yritys. Hain hiihtolomalaisen  lapsenlapsen mukaani, päivä vietettiin mummulassa. Kokkasin lohta ja perunamuusia, salaattia ja porkkanaraastetta. Kuvaakaan ei ehditty ottamaan herkullisesta ruoasta, katosi niin nopeasti nälkäisiin suihin. Jälkkäriksi leivottiin suklaakääretorttu, josta tyttö sai viedä osan kotiin tuliaisiksi, torttu on miniän suurinta herkkua. Illansuussa palautin lapsen kotiin.

Lauantaina oli ystäväni muuttopäivä. Muuttomiehet hoitivat tavarat uuteen asuntoon, siihen minua ei tarvittu, mutta ehdotin että voisin keittää neljän (viiden minut mukaanlukien) naisen muuttoporukalle keiton. Ehdotus otettiin mielihyvin vastaan. Toiveena makkarakeitto, sen minä väsäsin viiden litran kattilaan, jotta on seuraavaksikin päiväksi ruokaa. 

Jälkkäriksi tein pellillisen rahkapannaria, mun lempparia. Pannariin ei tule maitoa lainkaan, rahkaa, munia ja (gluteenittomia) jauhoja.

 

Kiikutin kattilan  kestokassissa ja muovilaatikossa auton etupenkille, kansi teipattuna maalarinteipillä. Hyvin sujui Hannelen Wolt-keikka. En huolinut tyrkyttämisestä huolimatta rahaa, bisnesvainu näköjään puuttuu tältä wolt-yrittäjältä. Purimme sitten porukalla muuttolaatikoita ja laitoimme tavaroita kaappeihin. Ystäväni etsii varmaan tavaroitaan seuraavat puoli vuotta..

Mainittakoon, että tämä ystäväni täyttää tänä keväänä 88 vuotta. Hän asui pari vuotta palvelutalossa omassa asunossaan, mutta halusi sieltä pois, koska siellä asuu vain vanhoja ihmisiä. hän ei viihdy siellä. Sanoisin tätä oikeaksi asenteeksi!

Tänään katselin kriittisesti tätä kämppääni ja totesin, että on pakko tarttua imuriin ja moppin ja siivota. Siivosinkin. 

 

Sitten iltapäivällä lähdimme porukalla viettämään lapsenlapsen 9-vuotissynttäreitä. Meidän poppoo kerää aina perinteisesti rahat yhteiseen lahjaan, joka on perinteisesti Tykkimäen huvipuiston kultapassi. Sillä saa käydä huvipuistossa niin paljon kuin sielu sietää, ja uskokaa tai älkää, se kyllä sietää. Kultapassi oli pakattu uuteen olkalaukkuun, josta löytyi lisäksi vähän kylpysaippuoita ja kahdenkympin seteli tuhlattavaksi.

Pikkusisko istutettiin kärryyn, jossa tuntui olevan pelkkä pakki. 😀 Sitten tietysti pakitettiin jonnekin hankalaan paikkaan, josta ei päässyt omin avuin pois.

Kohta tämä nuori neiti kyllä lähtee ryömimään, veikkaan, Luultavasti takaperin.

Huomiseksikin on ohjelmaa, pääsen mm vihdoinkin kampaajalle. Lyhyt hiusmalli vaatisi leikkauksen viiden viikon välein, nyt taitaa tulla kahdeksan viikkoa edellisestä kampaamokäynnistä. Pari viimeistä viikkoa on ollut kärsimystä. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

 

Lempiaiheeni: minä itse

Hei, olen Hanni!

Kirjoitin vuosia Vuodatukseen blogia Hannin lätinät. Sitten Vuodatus kaatui, menetin kaikki kuvat ja Vuodatuksen blogialusta muuttui vieraaksi, siihen into loppui. Nyt aloittelen uudelleen, katsotaan miten tässä käy. 

Olen sanonut äidilleni 6-vuotiaana, että minusta tulee isona joko kotitalousopettaja, tai pianonsoitonopettaja. Tuli jälkimmäinen. Musiikki ja soittaminen, myöhemmin opettaminen oli elämäni suurin sisältö ja rikkaus. Sitten kävi kehnosti; sairastin toisen lapsen syntymän jälkeen rajun kilpirauhastulehduksen, johon en saanut diagnoosia. Sen seurauksena kehittyi kilpirauhasen vajaatoiminta ja kaiken tämän seurauksena sain kuulovamman. Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 34-vuotiaana. Elämäni iso kolaus.

Sain eläkkeelle jäätyäni vielä kaksi lasta, kaksoset. Nyt neljä lastani ovat aikuisia, kaksi lapsenlastakin minulla on, elämäni valo ja ilo.  

Kuulovammani on vaikea, minulla on molemmissa korvissa kuulolaitteet, niiden avulla pärjään jotenkin. Normaaliksi eivät kojeet kuuloani korjaa, mutta auttavat huomattavasti. En piilota kuulolaitteitani, päinvastoin. Korostan niitä kuulolaitekoruilla ja lyhyella hiusmallilla.

https://www.deafmetal.store/

 

 

Informoin mielelläni, miten meihin kuulovammaisiin kannattaa suhtautua, mitä taas ei kannata tehdä / sanoa, kun on kuulovammainen paikalla. Vammastani saa laskea leikkiä, kunhan tekee sen niin, että minuakin naurattaa. 

Asun yksin, kolme lapsistani, sekä lapsenlapseni asuvat lähellä, se esikoinenkin reilun tunnin ajomatkan päässä. Perheyhteys lasten kanssa on tiivis. Erosin yli 20 vuotta sitten, ja jäin kolmen nuorimman yksinhuoltajaksi. Oikeasti yksin huoltajaksi. Jossain vaiheessa tulen palaamaan ainakin näiltä osin menneisyyteeni täälläkin. Ehkä antamaan jopa vertaistukea ja perspektiiviä muille saman kokeneille. 

Teen paljon käsitöitä, vaikka nykyään nivelrikko rajoittaa jonkin verran. Se ei kuitenkaan estä minua kutomasta tai ompelemasta.

 

Tykkään myös leipoa ja kokata, keliaakikkona gluteenitonta. Hyvin usein saan ruoka- ja kahviseuraa.

 

Yksi harrastus, joka saa elämäni pysymään suunnilleen kuosissa ja järjestyksessä on bullet journal, bujo. Siellä on samojen kansien välissä kalenteri, muistikirja, listat, kaikki. En osaa piirtää, mutta yritän olla luova bujoa rakentaessani, koristelen kirjaani tarroilla, teipeillä, lehdistä leikatuilla kuvilla jne.Tulen palaamaan aiheeseen myöhemmin.

 

Asun maaseututaajamassa. Yksi kauppa löytyy läheltä, joelle on matkaa 300 metriä, järvelle 500 metriä. Keittiön ikkunasta näkyy metsä. Kaupungissa en halua tässä elämäntilanteessa (vielä ainakaan) asua.

Näin on hyvä.