Harmautta

 Elän vähän haastavia aikoja, olen vetäytynyt kuoreeni, oireilen henkisesti ja fyysisesti, vaikka taustalla häärää optimisti-Hanni kuiskimassa, että ennenkin on asiat selvinneet. Pahinta ehkä on silloin, kun ei oikein itse voi muuta kuin seurata sivusta ja olla taustalla tukena. Sen teenkin.

Tämän päivän sään ja lämpötilan näyttää tietokoneen ruutu. Harmaata, pilvistä, sataa.

 Minähän tykkään syksystä, etenkin marraskuusta. Kun aamusta iltaan on lempeä hämäryys, metsässä luonto on kyyristynyt odottamaan pakkasta ja lunta, ilma kostean helppoa hengittää. Mutta jos joulukuussa sama jatkuu, etenkin kun sataa vettä, alkaa Hanni hermostua, vaikka ei olisi ylimääräisiä huoliakaan. 

Lenkillekään ei huvita lähteä kastumaan. Tosin toissapäivänä tein yli viiden kilometrin lenkin kastumatta, kyllä se piristi. Jossain mielessä kauniit ja levolliset sävyt lenkillä ottamissani kuvissa.

Paksusammaleinen kuusimetsä on mun sielunmetsäni, muulloinkin kuin synkkinä aikoina.

Joulua alan valmistella. Lapsenlapsi pyysi säärystimiä joululahjaksi, väritoiveina pinkki tai violetti. Tein makkaramalliset, voi sitten vetää pitkiksi tai pitää makkaralla. Rusetit on merkkinä siitä, kumpi reuna tulee ylöspäin 😊
 

Mun neuleisiin tulee aina takuu, korjaan jos ei ole sopivan kokoiset. Paitsi näihin 

Miniän toinen sukka on aina vaan kesken. Kudon ja kudon, eikä se edisty yhtään! Hitainta on tuo silmukoiden jäljittely ja ruusuja on yhdeksän 😑

Ja mustalle pohjalle silmukkajäljittely on hermoja raastavaa, kun niitä silmukoita ei näe.

 

Ja oma lukunsa on ohje. Harmaalle pohjalle tehdyt ohuet mustat viivat eivät erotu kunnolla, ja virheitä en tod halua tehdä! (no on siellä niitä pari..). Vaikea myös merkata, millä rivillä menen. Ensin käytin keltaisia post it-lappuja kolme rinnakkain, mutta eihän ne pysyneet. Eilen sain idean. Mun vanha jumppakuminauha ei enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessaan, on hapertunut, mutta leikkasin siitä suikaleen ja se muotoutuu ohjesivulle ja pysyy paikallaan. 

 Jätkät (= kolme poikaani) saavat tänä vuonna kuplasukat. Yhdet on vähän vielä kesken, esikoisen sukat, joissa on musta-viininpunainen väritys. Keskimmäinen saa siniset ja nuorin poika tällaiset jämälankasukat.

 Ja pikkuruisin lapsenlapsi saa kuplasukat, kun iskälläkin on 

 Tyttären sukkia ei voi julkaista, jos se pikkupossu sattuu kurkkaamaan tänne. Hienot ne on, sen voin sanoa. 

Kauheaa valitusta ja juputusta tänään. Mutta halusin jotain kirjoittaa, tästä tuli nyt tällainen.

Joulun valmistelun aloitan tällä viikolla leipomalla tortut, sekä kaupan valmistaikinasta, että itsetehdystä rahkavoitaikinasta gluteenittomana. Teen myös piparit, ne teen pelkästään gluteenittomasta itsetehdystä taikinasta, koska ne on parempia kuin kaupan valmiista taikinasta tehdyt, ja niitä ei mene paljoa. Ässäpiparit on must. Mun lapsuuskodissa oli aina ässäpipareita, niitä teen ainakin normiversiona. 

Siitä se lähtee, ja saan muuta ajateltavaa.  

 

Hanni aikuistuu

Täytin viime viikon keskiviikkona, 19.11. 70 vuotta. En todellakaan halunnut juhlia, olin mielissäni, että syntymäpäivä osui keskelle viikkoa.

Tässä teille tutkittavaksi tuore kuva Hannista, 70v. Onneksi nykypuhelimien kamerat armahtavat ryppyjen määrässä, vaikka en mitään muokkaustoimintoja ole puhelimeen säätänytkään (lue: en osaisikaan).

 

 

Paras ystäväni, hoitokoirieni Jasun ja Remun emäntä soitti Espanjasta, jossa he viettävät tämän talven. Onnitteli, juteltiin niitä näitä, ja jossain vaiheessa hän kysyi, että oletko saanut kortteja. No en ollut, ainoastaan onnitteluja netin kautta. Puhelun lopussa ystävä sanoi, että kipaise postilaatikolla jossain vaiheessa. Tietenkin uteliaana piti sännätä saman tien katsomaan laatikkoon. Sinne oli tuotu kortti.

 

 Meidän ystäväporukka oli kerännyt minulle yhteisen lahjan, lahjakortin Veturin kauppakeskukseen! Voi että 

 

Sitten tytär sanoi, että tulee koulun jälkeen käymään. Tulikin, mukanaan lahjakassi, ja voi vitsi, mitä kassista löytyi! Aivan hirveä määrä bujotarvikkeita! Lisäksi onnittelukortti, tyttären kissa Miina perinteisesti kortissa.

 

 Sain tarrakirjoja, näissä on upeimpia tarroja, mitä olen omistanut ikinä.

 

 

 

Tällaisia, eri aiheisia, eri värisävyissä.  

 

Tyttötarroja (kuvat on aika heikkolaatuisia, johtuu kuvaajasta, joka on aika vanha, eikä vaan osaa, eikä jaksa keskittyä..)

 

 Teippejä

 

 

 

Sekä laatikollinen pieniä lehtiöitä eri teemoissa

 

 

Helsingissä asuva siskoni onnitteli. Käski ladata hänen salasanoillaan VR:n apin. Siis täh?? Menin ja latasin.

 

 😯

 

Siis mitä ihmettä oli tekeillä! Pakkasin tavarat, ja lauantaina sitten seisoin laiturilla odottamassa Intercity-junaa Helsinkiin

 

 Perillä odotti sisko pienen matkalaukun kanssa (???) Siis hän asuu Helsingissä, oletin että menen hänen luokseen kyläilemään. Mutta ei, hypättiin ratikkaan ja ajettiin lähelle satamaa. Sanoin siinä vaiheessa, että mulla ei tullut passi mukaan 😄

 

Ei tarvittu passia, mentiin Seaside hotelliin, josta sisko oli varannut huoneen. Ei alunperin tätä varten, vaan itselleen jo keväällä yhtä hotellissa tapahtunutta kurssikokoontumista varten. Sisko peruutti osallistumisen, mutta hotellihuonetta ei.  

 

 

 Kyllä se kuulkaas jalka nousee vielä, ainakin toinen 😅

 

Sisko oli varannut konjakkia, viiniä ja Jägermeisteria evääksi, sekä sushia kaupasta iltapalaksi. Otettiin pienet neuvoa-antavat, ja sitten komennettiin taas laittamaan takkia niskaan. Mentiin syömään nepalilaiseen ravintolaan. Rakastan nepalilaista ruokaa! En ehtinyt kuvaakaan ottaa heti, piti hyökätä kimppuuna. Hyvää! 

 

 Kun oltiin syöty, sisko opasti seuraavaan ratikkaan. Minä seurasin kiltisti perässä tietämättä kohdetta.

 

Tultiin Kultturitalolle, siellä vasta sain kuulla, mitä mennään katsomaan. Sisko tuntee mut perinpohjin, tykkään ihan hirveästi tällaisista! Divet show Oli aivan mahtava esitys, siellä oli kaikki mahdolliset hahmot Dolly Partonista Dannyyn ja Helmiin, Amy Winehousesta Katri-Helenaan. Ja ne tanssijat oli mielettömän taitavia, melkein akrobaattisia. Kuvia ei ole, ainoastaan videopätkiä, niitä en yritä tänne ladata.

 

Puolenyön maissa palattiin hotelliin, hymy naamasta ei irronnut millään, oli täydellinen päivä ja ilta.

 

Syötiin vielä sushit, juotiin viiniä, ja konjakkia sen verran, että heräsin aamuviideltä hieman heikkoon oloon, enkä saanut enää nukuttua. 😩 Aamupala silti pysyi sisuksissa, ihan kunnon hotellin aamiaisen söinkin.  

 

Puhelimen apista löytyi myös paluulippu, kotona olin kolmen maissa iltapäivällä.

 

Sitten mun käskettiin olla kotona viideltä, eikä kannata syödä paljoa. Vanhin poika miniän kanssa tuli hakemaan Amarilloon syömään. Mukaan lähti osa muksuista, ja taas mie mässäsin! 

 

Esikoiselta ja miniältä sain loistavan lahjan: Hesari sidottuna kansiin, lehti on ilmestynyt 19.11.1955. Hyvin mielenkiintoista lukea, mitä muuta merkittävää tapahtui sen lisäksi, että Hanni syntyi puoli kahdeksan aikaan illalla. 

 

 

Näin kävi, kun olin päättänyt skipata syntymäpäiväni ja piileskellä kotona lukkojen takana 😂

 

Alakuloa

 Nyt on Hannilla huolia ja murheita, ei ole huvittanut kirjoittaa eikä edes lukea postauksia. 

Mulla on sentään taito olla lamaantumatta, mulle käy vähän toisinpäin: kun huolet painaa, alan touhuta, ja saan muuta ajateltavaa. Kun jokin kriisitilanne on päällä ja hermoilen, sisko aina kysyy: onko joku kuollut? Vastaan, että ei ole. Sisko sanoo: no sitten ei ole hätää, kaikki muu selviää kyllä. Kuten kyllä selviääkin ajan myötä taas. 

Sain yhtenä päivänä viimein aikaan keittää paholaisenhilloa muutaman purkillisen. Mun herkkua on halloumihamppari, johon laitan omatekoista paholaisenhilloa. Teen hillon Marttojen ohjeella 

 

Kokeilin myös helppoja raejuustorieskoja, tuli hyviä. Ja pakastin osan, ihan hyvän makuisina säilyivät. 

Raejuustoa, kananmunaa, kaurajauhoja ja leivinjauhetta. 

 

Sämpylöitäkin leivoin, käytin tattarihiutaleita ja -jauhoja. Vein lapsenvahtikeikalla keliaakikko-miniälle osan. Itse voin syödä kauraakin kyllä.

 

Tänään sain viimein aikaan käydä läpi loputkin vaatehuoneen hyllyt. Homma jämähti koronaan, nyt sain vedettyä tavarat hyllyiltä alas, pyyhittyä pölyt ja lattiallekin tuli vähän paljasta pintaa näkyviin. Ei ole ennen-kuvaa, mutta vaatehuone oli ylösalaisin, lattiallakin vaikka mitä sälää. Ei se mitenkään ylisiistiltä näytä, mutta onpahan pölytön ja tiedän, mitä on missäkin laatikossa / kasassa. 

 

Mun vanhimmissa vaatteissa lukee: Anttila 😂 Vaatteet on muutenkin mallia kirppari ja kavereiden vanhat vaatteet. 

Löysin yhtenä päivänä kauppakeskus Veturista Finstones-kiven. Mun kolmas löytö. Poimin sen talteen, ja vein viime viikolla Valkealan kirkolle uuteen piiloon. Perjantaina menen kirkolle syömään ystävän luo. Tarkistan samalla, onko kivi kadonnut.

 Loppukevennyksenä: tytär voitti ravintolan halloween-pukukilpailun. Seuraavalla viikolla eräs nainen, jonka kanssa tytär jutteli silloin illalla pitkän aikaa, käveli vastaan kadulla. Tytär ihmetteli, että nainen ei moikannut.

Olisiko syy ollut, se, että hän oli nähnyt likan tämän näköisenä ainoastaan.

 

Pyhäinpäivän iltaa!

 Mulle pyhäinpäivä ei merkitse sen kummempaa päivää, mutta kynttilät sytytän rakkaiden poisnukkuneiden muistoksi. Joskus olen käynyt hautausmaalla sytyttämässä kynttilät muualle haudattujen muistopaikalle, ja samalla ihaillut hautausmaan kynttilämerta. Nyt sataa, en liiku minnekään.

Korona jätti taas väsymyksen ja heikotuksen yli kahdeksi viikoksi. Nyt alan olla iskussa jo. Tänään siivosin, nolo myöntää että ensimmäisen kerran koronan jälkeen. Olen sellaista silmänlumesiivousta tehnyt, mutta tänään imuroin, moppasin, pyyhin pölyt, järjestelin sälät pöydiltä piiloon. Kohta olen taas porsastellut kämpän sekaisin, enkä voi syyttää kuin itseäni. 

Tyttären ystävä tilasi koko perheelle siilisukat, ja sain ihanan kuvan: vauva syntyi, ja kaikki meni hyvin, vauva pääsi kotiin ja hänkin sai siilisukat lämmittämään varpaita.

 

 Vanhempi miniä esitti toiveen: saisiko hänelle ja lapsenlapselle Unikko-kuosisen solmupannan joululahjaksi. Sain ohjeistuksena videon, jossa pannan teko neuvotaan. Panta on kaksinkertainen, toisella puolella isommat, toisella pienemmät kukat. Toiveena oli, että pienet kukat päälle. Miniällä on iso luotto mun käsityötaitoihin. 

Tuli siitä panta. Olen näitä solmupantoja tehnyt useita, mutta tästä tuli kaksinkertaisena vähän haastava koottava. 

 

 Tuossa kuvassa on värisävyt oikein. Ja se solmukin siinä on, vähän huonosti näkyy:

 Lapsenlapselle teen puna-mustan. Ja jos ehdin, voisin tehdä vielä molemmille unikkolapaset.

Viime viikolla maalle muuttanut poikani sai kissan (=poika lahjottiin ottamaan tämä kiertolainen itselle, sillä oli paljon ruokaa, hiekkalaatikko, hiekat jne mukana). Kolliparka ei osaa käyttäytyä muiden kissojen kanssa, vaan se pomottaa liikaa. Se on joutunut huonon käytöksen vuoksi vaihtamaan kotia useamman kerran. Nyt se saa nauttia ainoana kissana olemisesta. Käytiin katsomassa sitä, kun se oli tuntia aikaisemmin saapunut pojan hoidokiksi. Hän oli yliystävällinen ja syöksyi puskemaan kun mentiin sisälle. Rento tyyppi, kun ei ole kilpailijoita. Pepe.

 Toissapäivänä tulin illalla kotiin, ja naapuritalon kissa päätti kävellä ovesta sisälle 😀 Hän kävi kaikki huoneet läpi, pysähtyi pari kertaa katsomaan merkitsevästi jääkaappia, mutta en heltynyt antamaan kinkkua. Tämä kaveri käy mun alakerrassa vierailulla kai päivittäin, ja luulen että siellä on varattuna ruokaakin hänelle. Hirveän kiltti ja ystävällinen katti.

Ovesta sisälle ekana 😄 

 Sitten tupatarkastus

Aikansa täällä oltuaan ja muutamat silitykset saatuaan hän poistui ihan sovinnolla, kun avasin oven. Tulee luultavasti toisenkin kerran.

Eilen oli lapsenvahtina. Tämä taapero lähtee ensi viikolla harjoittelemaan päiväkotiin (joka on 100 metrin päässä kotoa). Iskä lähtee töihin, äiti alkaa tehdä töitä osa-aikaisesti, eli päiväkotipäivistä tulee onneksi lyhyitä.

Mummu, ota syliin!

 Tyttärellä on tänään kaverin järjestämät halloween-bileet. Tytär alkoi valmistautua pippaloihin hyvissä ajoin, koska maskeeraaminen kestää tunteja. Jossain vaiheessa hän laittoi mulle viestin, että olisinko mitenkään voinut hakea hänelle kolme olutta kaupasta. Hän tajusi, ettei oikein voi mennä kauppaan.

Miksiköhän?? 

 

 

 

 

Kiireet loppui

 Viime viikon tiistaina tein edellisen postauksen. Touhuilin silloin kaikkea koko päivän, vaikka olo tuntui jotenkin puolikuntoiselta, tuntui oikeastaan jo edellisenä päivänä. Kun maanantaina piti lähteä vesijumppaan, olin niin väsynyt, että palasin kaksi kertaa sohvalle, toisen kerran torkahdin siihen istuvilleni 😃 Pakotin itseni ylös sohvalta ja vesijumppaan. Jälkeenpäin mietin, mahdoinko tartuttaa yhden altaallisen jumppaajia, höyrysaunassa viimeistään, tai pukuhuoneessa, kun oltiin vieri vieressä siellä. No, eipä näille mitään voi. 

Keskiviikkona olo oli kurja, niinpä päätin käydä kaupassa hakemassa koronatestin, koska seuraavana päivänä oli aika rokotuksiin, korona- ja influenssarokotukset. Ostin jonkin oudon testin, jonka ohjeen teksti oli niin pienellä präntätty ja kuvat epäselvät, että tein lopulta koko testin päin persettä. Lopulta lorautin (en tiputtanut) nestettä siihen kaukaloon, siihen tuli kaksi viivaa, toinen himmeä.En uskonut tulosta.

 Sitkeästi päätin, ettei mulla koronaa ole, mutta katotaan nyt varulta. Hain toisen testin. Viivat näkyivät melkein saman tien. Ei muuta kuin perumaan rokotusaika.

Ei ollut pahin versio koronasta, tämä oli mun kolmas kerta. Mutta suunnilleen kaikki oireet kävin läpi. Tällä kertaa ei mennyt maku- ja hajuaisti, ruokahalu kyllä. Söin puuroa vähän, sekä jogurttia, muuta en saanut alas. 

 Perjantai oli viimeinen kuumeilupäivä. Sunnuntaina ajoin autoa sen verran, että hain tyttären tänne, hän kokkasi avuksi ruokaa. Maanantaina kävin yksin kaupassa, sen jälkeen kyllä makasin huolella, voimat oli pois, mutta selvisin ja laitoin huilaamisen jälkeen jo uuniin ruoankin. Eilen kävin kirjastossa, tosin siitä tuli vähän pikavisiitti, kun tuli huono olo. Mutta tänään olen leiponut sämpylöitä, ja nyt on makaronilaatikot uunissa. Olo on melkein normaali. Julistaudun terveeksi ja koronan selätetyksi.

Peskää käsiänne!

Jaksoin sen verran kutoa, että sain viimein luurankosukan valmiiksi, toiseen resorin kudottua. Lisäksi aloitin toisen miniän joululahjatoivetta, tosin sanoin että voi olla että kohta laitan hänelle viestiä, että kysypä jokin toinen. Hän nimittäin pyytää tekemään solmupannan Marimekon Unikko-kuosilla 😑 Luotto anopin käsityötaitoihin on suuri. 

 

 

Loppulisäys, joka ei liity oikeastaan mihinkään. Koronapäissäni kuuntelin Lidlin RAIVOSTUTTAVAN MAINOKSEN musiikkia: "Jestas sentään mitkä hinnat.." Mainos tuli vähän väliä ja jäi soimaan päähäni.

En voinut teininäkään sietää tuota Markku Aron renkutusta, etenkin kun pojat hoilasivat sitä tissejä tuijottaen: Jestas sentään mitkä rinnat, täytyy antaa täydet pinnat..

Saatana!

Siinä kuumeessa maatessani tuli mieleen, että olisiko samanlaista hittiä syntynyt, jos vaikkapa Lea Laven olisi laulanut: jestas sentään mitkä pallit! Tai jotain vielä rasvaisempaa.

Eipä tässä muuta, menen ottamaan makaronilaatikot uunista.

Niin. Peskää käsiänne!