Hannin asuntokaupat osa 1

 Tuli tuolta aiemman postauksen kommenteista mieleen kertoa, miten yhdelle ihmiselle voikin osua asuntokaupoissa ostajiksi häikäilemättömiä ihmisiä. 

Asuimme ennen eroa isossa, vanhassa maalaistalossa, joka oli ollut karjalainen siirtoasutustila. Peltoja ja navettaa ei enää ollut, vanha ulkosauna ja autotalleina ja liiterinä toiminut ulkorakennus oli pystyssä. Asuimme siinä 15 vuotta, sitten tuli ero, ja talo meni myyntiin. Exä oli jo muuttanut ulkomaille, jouduin yksin hoitamaan kaiken myyntiin liittyvän, muuton ja jälkiseuraamukset. Rahoista toki puolet meni exälle lain mukaan.

Talon osti pariskunta, joka oli tavannut toisensa nettisovelluksen kautta marraskuussa, molemmilla oli yksi lapsi. Talo tuli myyntiin tammikuussa. Kun myynti-ilmoitus perjantaina tuli Oikotielle, pariskunta teki tarjouksen seuraavan viikon keskiviikkona. En hyväksynyt tarjousta, en tehnyt edes vastatarjousta, koska he yrittivät niin röyhkeää tarjousta, että hälytyskellot soivat. Torstaina he ilmoittivat maksavansa pyydetyn (kohtuullisen) hinnan. Kuntotarkastuksen he vaativat, mutta maksattivat sen minulla. Olin niin väsynyt, että annoin olla. Olin muuttamassa kahden nuorimman lapsen kanssa rivitaloon, siitä oli kaupat sovittu ja varausmaksu suoritettu, senkin vuoksi maksoin tarkastuksen.  

Muutto oli yksi rankimmista kokemuksista, fyysisesti ja psyykkisesti. Kaiken lisäksi toiseksi nuorimman pojan valmistujaiset vietettiin vajaa viikko muuttomme jälkeen uudessa kodissamme, eli kaiken piti olla valmista. Valmistujaiset vietettiin, leivoin ja valmistelin juhlat viimeisen päälle. Sen jälkeen nukuin kuin ruusunen. En ihan sataa vuotta, mutta monta vuorokautta suunnilleen putkeen. 

Se talomme naapurusto oli aivan ihana, pidimme huolta toistemme lapsista tyyliin koko kylä kasvattaa. Kun yhdessä naapurissa tuli vesivahinko, pidettiin talkooit, ja keittiö saatiin kuntoon. Kun meidän keittiöremonttiin palkattu kirvesmies teki oharit, naapurit tulivat auttamaan, ja keittiö saatiin tehtyä. Kun olin jäänyt yksin hoitamaan sitä isoa taloa isolla tontilla, yhtenä syksyisenä sunnuntaiaamuna naapurit marssivat haravat olalla pihaamme ja haravoivat sen. Juotin kyllä heidät palkaksi känniin myöhemmin 😄

Minua kuulemma ikävöitiin kovasti, kun olimme muuttaneet pois. Uudet naapurit eivät tulleet yhtään toimeen muiden kanssa. Sotaa syntyi kissoista, jotka kulkivat vapaana, kuten maalaiskylissä siihen aikaan kulki. Osa kissoista katosi, osa loukutettiin uusien naapurien autotalliin supiloukkuun. Sotaa syntyi heidän portille talvella ilmestyneestä kusiläntistä. He ottivat selville, että syyllinen oli ehkä yhden naapurin 8-vuotias poika, joten rouvan poika lähetettiin kusemaan kostoksi pojan kotipihaan. Rouva myös kierteli korttelin ympäri poikansa (10v) kanssa ja soitti kaikkien lapsiperheiden ovikelloa; pojan tekemä puupyssy on rikottu. Ja koska syyllistä ei tiedetä, poika vaatii kaikilta korttelin lapsilta euron. Poika tihrusti tekoitkua äidin vieressä ja ulisi: eikun kaksi euroa! Koska kukaan ei maksanut, rouva oli entistä vihaisempi koko korttelin väelle.

Korttelin asukkaiden yhteisiin pippaloihin heitä ei jostain syystä kutsuttu. 

Minä elin uutta eron jälkeistä elämääni kaksosten kanssa parin kilometrin päässä entisestä kodistamme. Onni potkaisi senkin vuoksi, että sain uudet, ihanat naapurit, yhteishenki oli mainio.  Näin kului 4 1/2 vuotta.

Sitten taloni ostaja soitti, myöhemmin nimitimme hänet rouva KP:ksi, lyhennys sanasta Kusipää. Hän ilmoitti, että he ovat aloittaneet talossa julkisivuremontin, ja on käynyt ilmi, että koko talo on laho. Kysyin ihan ensimmäisenä, että kuka sen on todennut, onko antaa minulle virallista raporttia asiasta. "Ei siihen tarvita mitään asiantuntijaa, kun nähdään, että runkopuut valuu hiutaleina maahan", kuului vastaus. Eli rivien välistä luin, että talo on asuinkelvoton, vaarallinen, romahtamassa.

Tiesin, että hyvä ystäväni, kirvesmies joka myöhemmin teki mökkiini remonttia, oli palkattu tekemään julkisivuremonttia, joten soitin hänelle. Hän ei ollut vielä edes aloittanut urakkaa, se Herra KP on ilmeisesti itse aloittanut vanhan ulkovuorauksen purkamisen.  Otin yhteyttä lakimieheen, jolta sain ohjeet miten toimia.

Palkkasin rakennusalan ammattilaisen, joka lähti mukaani katsomaan tilanteen. Talon seinästä oli löytynyt kuivaa lahoa, kaksi metrin levyistä lautaa takaseinän ikkunan alta, sekä muutama lauta kuistin vierestä. Kaikki siis kuivaa lahoa, jotka oli helppo vaihtaa. Muuta sieltä ei ollut purettu. Olin NIIN vihainen! Sain täydelliset pultit sille miehelle: tämän takiako minun piti tulla tänne? No kun laki määrää heti ilmoittamaan sanoi Herra KP. Voi jumalauta sentään! Lähdin hiekka pöllyten pihasta.

Sitten tuli ensimmäinen lasku. 2500 euroa lahojen lautojen korvaamisesta uusilla laudoilla. En reagoinut mitenkään.

Sitten alkoi tulla uhkailukirjeitä, miten käy, jollen maksa, Rouva KP oli pankissa töissä, joten karhulaskut oli oikein virallisia. Minua uhkailtiin käräjähaasteella, jollen maksa.

Sitten tulikin isompi lasku, noin 14.000 euroa. Siinä oli teetetty arvio, että JOS laho on levinnyt sisärakenteisiin, korjaaminen ja uusiminen maksaisi noin paljon. Palkkasin lakimiehen exän vastustuksesta huolimatta. Olin yksin Kusipäitä vastassa, exä lymyili Aasiassa, eikä ollut millään lailla apuna. "Mitäs hoidit kaupanteon niin perseelleen"..

Olin tehnyt heti kiistan alussa Kuluttajariitalautakuntaan valituksen, lakimieheni kehui jälkeenpäin, että todella hyvin laadittu. Sitten kiisteltiin Kuluttajariitalautakunnan välityksellä, ostajat lähettivät oman paksun nivaskan vastinetta Kuluttajariitalautakunnan lakimiehille. Mm koko maakaarilaki kopioina 😂

Minun ja lakimieheni ainoa vaatimus oli, että minun täytyy päästä paikan päälle näkemään rakenteissa oleva laho (kirvesmiesytäväni mukaan sellaisia ei ollut). He eivät saa omin päin lähteä tekemään mitään ennen sitä. Lakimieheni sai Rouva KP:ltä vastauksen, josta hän sanoi, että pitkän uransa aikana ei ole vielä aiemmin saanutkaan niin asiatonta tekstiä luettavakseen.  

Kului melkein vuosi löysässä hirressä. Sain käräjähaasteuhkauksia tekstiviestinä tämän tästä, oma yhteydenpitoni hoitui Kuluttajariitalautakunnan ja lakimieheni avulla. Sitten näin postilaatikossa paksun kirjeen Kuluttajariitalautakunnalta, joka siis ei ratkaise tapauksia, mutta käräjillä se suositus yleensä pätee. En uskaltanut heti edes avata kuorta. Sitten luin paksun nivaskan. Siinä oli neljän lakimiehen allekirjoitukset ja tapausseloste. Vasta viimeisellä sivulla oli "tuomio". Koska talo on vanha (1940-luvulta), ostajilla ei ole mitään näyttöä vaatimustensa tueksi, talo on siinä kunnossa kuin sen ikäisen talon oletetaan olevan, ja myyjien tekemät remontit on hoidettu ammattimaisesti, korvauksia ei suositella maksettavaksi. 

Taisin hetken kiljua ääneen 😂 

Olin siskolle laittanut viestin, että kirje on tuossa pöydällä, en uskalla avata sitä. Sisko käski avata ja sitten heti kertoa, mitä kirje sisältää. Laitoin riemukkaan viestin siskolle ja sanoin: näkisitpä mun naamani nyt! Sisko vastasi: ennemminkin haluaisin nähdä Kusipäiden naamat, he ovat saaneet saman päätöksen itselleen. 

Jälkikirjoitus:

Koska minulla oli kaupanteon hetkellä kotivakuutuksessa oikeusturvavakuutus, lakimieheni kehoitti hakemaan sieltä hänen palkkionsa omavastuun hinnalla. Vakuutukseni olivat samassa pankissa kuin missä Rva KP oli töissä. Olin menossa tekemään korvaushakemusta, kun KP osui olemaan pankin aulassa opastamassa asiakkaita. Minä marssin hänen eteensä ja kysyin: niin, miten se asia nyt etenee? Olen lakimieheni kanssa valmiina käräjille. (valehtelin). Puhuin kuuluvalla äänellä pankkisalissa, olenhan huonokuuloinen 😁 Rouva alkoi mukeltaa: niin, kyllähän sitä lahoa sieltä löytyi (ai niinkö??) mutta kun se mies nyt päätti muuttaa pois ja me erotaan, niin päätin jättää asian sikseen. Hänen päätös, okei 😅 Sanoin, että luitte varmaan Kuluttajariitalautakunnan päätöksen, teillähän ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia käräjillä. Oman lakimieheni mukaan asiaa tuskin olisi edes otettu käräjille, selvää pässinlihaa kun oli. Nainen nauroi hermostunutta naurua, ei saanut sanottua mitään. 

Kun kävelin hakemaan vuoronumeroa, minuun iski piru 😈 Käännyin ympäri ja sanoin kuuluvalla äänellä: ai niin, yksi neuvo. Jos vielä etsit uhria rahankiristyksesi kohteeksi, valitsepa joku idiootti, joka ei osaa ottaa asioista selvää. Minä olin aivan liian älykäs ja osaava sinun kiristyksesi kohteeksi.

Sitten menin tekemään vakuutusilmoitusta. Sain myöntävän päätöksen.