tiistai 7. huhtikuuta 2026

Uuden valmistumista, vanhan paikkausta

 Pääsiäinen meni, oli mukavaa, vaikka säät ei parhaat mahdolliset ainakaan täällä olleetkaan. Ulkoilut jäi minimiin.

Oltiin lapsenlasten kanssa Pomppumaailmassa, minä, tytär (= lasten täti) ja lapset 10 v ja 1 1/2 v. Isompi meni jo kaverin kanssa omia menojaan, täti sompaili välillä isomman, välillä pienemmän lapsen kanssa, mun päätehtäväksi jäi vahtia sitä pikkuista. Huomaa, että ikää alkaa olla, ja huomaa myös, miten ehtiväinen se pikkukääpiö onkaan. Mutta hienosti selvittiin.


 Maanantaina testattiin taaperon rohkeus, kun hän tuli muiden mukana syömään mummulaan, ja tänne tuli myös hirveän vilkas, eläväinen, kovaäänisesti haukkuva Riekku, australian terrieri.  Vähän jännitettiin ensikohtaamista, mutta ihan kuin Riekku olisi hoksannut, että nyt on pikkuinen lapsi paikalla. se ei riehunut yhtään. Antoi pienen rauhassa kosketella ja ihmetellä karvaista naamaa ja roikkuvaa kieltä. Agressiivinen Riekku ei ole, mutta nuori ja hölmö.

Riekun emäntä sai viimein jouluahjasukkansa 😄


 

  Kuvissa toiselta luurangolta puuttuu vielä hammasvälit, tein nekin kyllä.

Sain vaihtarina sukat, jotka kudoin toissajouluksi pojalle. Sain ne korjattavaksi, sukassa on reikä


 


Olen vakaasti sitä mieltä, että syyllinen reikään ei ole sukkien kutojassa, vaan toinen heistä. Kumpaa veikkaatte:


 Ålle, vai Riekku


 Maanantaina siis tuli osa pentueesta syömään. Olin varannut ruokaa taas niin, ettei ainakaan lopu kesken. Yksi suursyömäri joutuikin pitkään vuoroon töihin nuorisokotiin, mutta ei ruoat muutenkaan olisi kesken loppuneet. Kuvaa ei ole kuin tähteistä: pasta-savukalasalaattia, täytettyjä munia, vihersalaattia, Igorin kanaa, aurajuustoperunoita, riisiä (ylimitoitetusti), karjalanpiirakoita. Jälkkärinä rahkapiirakkaa, kolaruutuja, ja ruma, mutta äärimmäisen hyvän makuinen itse tehty pasha.


 

 Kaikki häipyivät, meteli taukosi, ja mulle jäi sotkuinen keittiö siivottavaksi. Onneksi sain vertaistukea Stanstalta Ja tiskasimme yhdessä toisiamme tsempaten, molemmat omassa keittiössämme

Lähtötilanne:


 Tiskattu! Astiat, jotka on pesty koneessa, laitettu kaappiin


 Ja sitten tiskatutkin laitettu paikalleen.


 Kelpaa taas porsastella!

 

 

 

17 kommenttia:

  1. Just kirjoittelin itsekin tuosta virtuaalisesta siivoustsemppaamisesta, kiitos! 💝 Jätin ne omat kuvat laittamatta, koska vastaavat on nähty blogissani jo niiiin moneen kertaan. Hyvä me!!
    Joululahjasukat ovat aivan upeat! Niitä katsoessa en yhtään ihmettele niihin kirosanojen säestyksellä kulutettua aikaa! Arvostan uurastustasi!
    Olisinpa päässyt maistamaan tekemääsi pashaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy ottaa joskus jokin toinen projekti työn alle toisiamme tsemppaillen. Mulla yksi asia mitä lykkään ja lykkään, on kaappien siivous.
      Olin saanut ekan luuurankosukan tehtyä kantapäähän, myös ne silmukoinnit, mitä piti tehdä sitä mukaa kuin varsi eteni. Käänsin sivua, jotta näen jalkaterän ohjekartan. Siinä kohtaa vasta tajusin, että siellä olisi ollut sama ohje mustavalkoisena, ilman silmukointia. Hetken mietin, teenkö parista mustavalkoisen, mutta luovuin ajatuksesta ja taistelin kunnialla urakan loppuun 😀
      Pasha oli tänäänkin vielä hyvää, miljoona kaloria ja kolesterolit paukkuu!

      Poista
    2. Joudun heti ilmoittamaan, etten voi osallistua kaappien siivoukseen. Makuuhuoneen kaapeille pääsy on toistaiseksi ja edelleen estetty...
      Ohhoh, en olisi minäkään kyennyt tekemään ensimmäiselle musta-valkoista paria.

      Poista
  2. Kivaa puhaa sinulla ollutkin mukavassa seurassa hyvän ruuan ja söpösten pomppijoiden kera.
    Hih! niin hyvä kuva: Ålle silmät selällään "se en ollut minä" ja vuorostaan Riekku "en minäkään" heh! Se reikä niin kun tuli vaan he tuumaavat!
    Voi Waude miten huikeet sukat olet tehnyt, on niissä ollut tekeminen. Kyllä on saaja onnellinen!
    Mukavaa viikkoa ja onneksi luvattu lämpöisempää ilmaa
    loppuviikolle!

    VastaaPoista
  3. On kyllä ollut kivaa vaihtelua, mulla on vähän tapana jämähtää omiin ympyröihini, nyt on ollut äksöniä. Tänäänkin olin lasten kanssa, tällä kertaa uimahallissa, kun lasten äiti oli huonovointinen ja kävin hakemassa muksut mukaan, jotta äiti sai levätä. Isompi tyttö on oikea vesipeto, yksi harrastus on ollut uinti. Sitten tää taaperokin luuli olevansa vesipeto ja osaavansa sukeltaa. Mummulla oli työ pitää taapero pinnalla 😆
    Reikä sukassa-arvoitus jäänee selvittämättä. Reikä on sukan päällä, varpaan kohdalla, ja näen että siitä on purtu lanka poikki. Ehkä se oli esikoinen itse, ei vaan tunnusta.
    Kivaa viikkoa sullekin! Huomenna tulee se nuorisokodissa ahertava poika syömään, kun ei päässyt pääsiäisenä.

    VastaaPoista
  4. Ihan ensiksi kyllä äimistelen noita sukkia. UPEAT ! ja on niissä ollut kyllä ihan mieletön työ.
    Samoin kuin tuossa pääsiäsiateriassa. Ensinnäkin kun pitää miettiä mitä tekee, mitä raaka-aineita tarvii, raahaa ne kaupasta , tekee ja toivon mukaan kaikki aina menee niinkuin toivoo, minne minkäkin laittaa säilöön tarjoiluhetkeen asti....nautitaan ja iloitaan hyvästä ruoasta mutta sitten pitää vielä selvittää sotkut ja tiskit ja miettiä minne ne loput ruoat säilöö.....niin tuttua :-).
    Mutta onneksi sait vertaistukea Stanstalta tiskien kanssa !
    Ålle näyttää ainakin siltä etten minä nyt ainakaan.....

    VastaaPoista
  5. Mulla on tiskikone, mutta tiskaan silti käsin isommat astiat ja leivonta- ym kulhot. Voisin tiskata muutenkin ihan mielellään, mutta kun iso porukka on syömässä, on kyllä lautaset ja lasit kiva heittää koneeseen. Oon outo: tykkään tiskaamisesta ja lankojen päättelystä.
    Sukat oli kyllä varsinainen kärsivällisyyteni testi. Ja kuten tuolla aiemmin kommentoin, olin saanut toisen sukan varren valmiiksi, kun huomasin että näistä oli kaksi versiota, toinen helpompi. No, saaja oli enemmän kuin tyytyväinen, sanoi että hienoimmat ikinä.
    Ålle on mun mielestä viaton, näkeehän sen silmistä!

    VastaaPoista
  6. Siis nuo SUKAT! :O Ne on NIIN mahtavat ja todella taitavasti tehdyt, ettei mitään määrää! <3

    Riekku kuulostaa paljon samalta, kun meidän Isla. Hyvin energinen, terävä, impulsiivinen JA äänekäs! Muttei tippaakaan aggressiivinen, vaikka iholle kyllä menee/ tulee. Jännättiin juurikin sitä, että mitä pienistä tykkää, osaako käyttäytyä. Osasihan tuo! <3 Kun pääkoppa kuitenkin on kunnossa, ettei hermojärjestelmä ole rikki, niin tajuavat kyllä. Aikuisia kohtelee aivan eri tavalla. Toki käy lapsiakin nenällään tökkimässä, muttei hypi päälle, eikä rieku niin, että kukaan kaatuisi. Fiksuja osaavat olla, yllättävästikin, välillä. =)

    Meillä meni yhteisaterian kyhääminen sentään jaettavaksi kahdelle hengelle. Vaikka se loppusiivous aina itselleni jääkin. Ja kun suurinpiirtein KAIKKI astiat ovat olleet käytössä, ja vaikka ON tiskikone, niin silti siivoiluun menee aikaa. Ei tule yhden päivän aikana tehtyä kaikkea ikinä. Siirtelen vain altaasta koneeseen asioita, tasolta altaaseen, että on olevanaan vähän siistimpää. Heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riekku on nimensä mukainen, hurmaava kaveri, jolla on voltteja vaikka muille jakaa. Tulee hoitoon mulle Ållen kanssa parin viikon kuluttua. Sitten saa Hannikin liikuntaa.
      Noita sukkia tosiaan tein monta kuukautta, ohuesta
      langasta 2 numeron puikoilla. Luojan kiitos ne onnistui 😀
      Mulle jäi tiskattavaakin, vaikka ruokailuastiat meni koneeseen. Keittiö pysyi ruokia laittaessa suht siistinä, kun tiskasin astioita välillä, mutta sitten se räjähti 😄

      Poista
  7. Jo edellisessä postauksessa jähmetyin sukkien kohdalla... vaikka siellä oli kyllä niin hyvät reklamaatio-ohjeetkin... aion pitää mielessä tuon: "Tulin räyhäämään, kuka haluaa palvella?"
    Ållen ilme on kyllä kuin olisi juuri silmukan sivalluksesta kiinni jäänyt... silti veikkaan Riekkua, joka on selvästi jo sisäsyntyisesti lapsiystävällinen - ihana. Ja ihana on kyllä personaltrainerisikin... pylly pystyssä mennä viipottaa, mamman kuntokin kohenee, joten ei muuta kuin uudelleen pomppimaan!!
    Mikä pitopöytä, wau... meillä melkein syömäti koko pääsiäinen... vettä tuli taivaalta sen verran, että kengät on kuivumassa yhä... goretexit on kyllä hyvät, mutta kun kastuvat sisältä, niin....
    No - vettä se vaan on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsiäinen oli kyllä ilmojen suhteen mälsä, nyt sensijaan olen lähdössä Käyrälammen ulkoilureitille lenkille. Viimeksi siellä oli vielä niin paljon jäisiä paikkoja, että käännyin takaisin.
      Mie tykkään kokata ja suunnitella ruokia silloin kun saan kokata isommalle porukalle. Yksin ollessa syön joka päivä lämpimän aterian, mutta en sen enempää paneudu siihen. Pääsiäisen tähteillä olenkin elänyt tämän viikon.
      Tuo taapero on kyllä oikea energiasyöppö, mutta ihana sellainen. Eilen hain hänet tarhasta ja tultiin mummulaan, palautin hänet vasta illalla. Sisko oli kovassa vatsataudissa, ja yritetään suojata, ettei taapero sairastu. Taidettiin onnistua, koska hän on tänään ihan kunnossa, ja siskokin alkaa tervehtyä.
      Ålle on erittäin kiinnostunut villalangoista, auttaa mua aina kutomaan sukkaa pöllimällä mun lankakerät. En ihmettelisi, vaikka viattoman näköinen isosilmäinen tyyppi olisi syyllinen.

      Poista
  8. Hyvää vappua sinulle ja ihanaa kevään jatkoa 🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Vappu meni hienosti ystäväporukalla kesken juhliessa. Sillä jaksaa taas ainakin puoli vuotta eteenpäin 🙂

      Poista
  9. Arvaa Hanni mitä?
    Mä olin juuri kirjoittamassa sulle kommenttia, että en Hanni muru ole sua unohtanut - ja seli seli seli - ja sitten suljin koko selaimen! Ja sinne meni kommentti.

    Noh. Olin kirjoittanut koirista ja niiden käsittämättömästä vaistosta ja ymmärryksestä: miten ne ymmärtää milloin on kyse pienistä ihmisistä ja miten ne antaa lasten tehdä melkein mitä vaan. Meillä oli mun lapsuudessa pitkäkarvainen saksanpaimenkoira, Api, joka oli vahtikoira. Mutta niin kiltti ja lempeä lapsille. Pieni kikkarapäinen Tanja, 2-3 -vuotias, sai kiipeillä sen päällä, nukkua "kainalossa", vetää korvista ja hännästä. Mutta ei meistä kukaan muu. Saati aikuiset.

    Sukat ovat upeat - sulla on taikakädet. Siis nuo pitkävartiset.
    On lyhytvartiset hienot, mutta meillä Mursun kanssa on omat antipatiamme niitä kohtaan: mun ensimmäisen humala oksennuksineen ja krapuloineen liittyy aiheeseen ja sen vuoksi en pysty edes tiskaamaan Sunlightilla koska se mun mielestä haisee (tuoksuu?) ko. juomalta 😄
    Mursu "läträsi" työkseen yrityksen juomia 24 vuotta ja yt-neuvotteluiden jälkeen perinteisistä syistä työt loppui. Jos ei kelpaa työpanos, eivät tarvitse meidän rahojakaan 😉😎😎

    Jaa niin syyllistä kysyit? Epäilen Riekkua.
    Ystävän kääpiövillakoira Putte (älkää vaan kertoko omistajille, että meillä on sopimus 😉😛) pitää huolen siitä, että mulla puikot kilisee talvisin...

    Ihanaa toukokuuta Hanni - olihan sulla ihana vappu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri eilen ajattelin, että kyllä mun täytyy terästäytyä blogin kirjoittamisen ja teidän blogien seuraamisen suhteen! Homma on tyssännyt siihen, että teen puhelimella melkein kaiken, enkä viitsisi avata tietokonetta. Kaikkea tarinoitavaa riittäisi.
      Kyllä koirat on viisaita ja ihania, ja Riekkukin osaa tarvittaessa käyttäytyä. Tosin sukan se varmaan nakersi puhki, olen myös asiasta aika varma. Paikkasin sen.
      Vappu oli hauska, paitsi seuraavana aamuna mulla oli vähän vaikee olo, johtui varmaan samasta syystä kuin sun vihjaukset Sunlightista. Meidän ystäväporukka kokoontui ystävien mökillä, ja sen tietää, mitä siitä seurasi. Uskalsin lähteä ajamaan kotiin vasta illansuussa, iltapäivällä alkometri näytti vielä promilleja 😆
      Terveisin mummeli Hanni, 70v

      Poista
    2. Sulla oli siis vapun jälkeinen angiina 😜😜
      Mursulla oli aikoinaan työkaveri, joka tykkäsi kyseisestä juomasta kovin ja kun henki sitten haisi "sunlightille", hän selitti sen sillä, että hänellä on angiina...

      Ja hyvä, että ajelit kotiin vasta illalla, parempi ottaa varman päälle.
      Ei ole enää mikään salaisuus, että sekä minun, Mursun että siskon isät ovat kukin aikoinaan olleet rakentamassa Seutulan lentoasemaa - monen monen muun kanssa...

      Poista
    3. Angiina tosiaan! Oli jo edellisenä iltana kurkku vähän käheä, laulaminen ei meinannut sujua, joten lääkitsin sitä konjakilla. Angiina se oli, parani sitten iltaan mennessä, kiitos konjakin!

      Poista