Aaseja, kissoja, apinoita

 Nuorin poikani on nuorisokodissa ohjaajana. Paikka on ns erityisen huolenpidon yksikkö, nimestä voi rivien välistä lukea, että siellä on nuoria, jotka ovat kokeneet lyhyen elämänsä aikana paljon pahoja asioita. Kuten poika on sanonut: äiti, et pysty edes kuvittelemaan, mitä niille lapsille on voinut tapahtua. En varmaan pystykään, enkä välttämättä pystyisi kuulemaankaan. 

Poika on esittänyt mulle pari kertaa pyynön: voisinko kutoa nuorelle sukat. Yhdet Aasi Ihaat tein nuorelle, joka ihastui pojan sukkiin, ja yllätykseksi hänelle kudoin samanlaiset aasit. Nämä olen esitellyt aiemminkin.

 

Ensimmäiset tilaussukat, jotka tein nuorelle oli apinat. Pojan virnuilusta päättelin, että tässä oli kyse jostain nuoren ja ohjaajan välisestä sisäpiirijutusta. Nämä taisi mennä pojalle, kengän numerosta päätellen. Otin mallia Disneyn piirretyistä leffoista. Olen huono piirtämään, sen takia välillä on haastetta edes piirtää hahmoja, saati toteuttaa ne langalla ja puikoilla. Mutta kuulemma tunnistaa apinaksi.

 Viimeisin tilaus tuli tytölle, jonka historia on selkeästi erityisesti koskettanut omaohjaajaa. Äiti, tekisitkö kissat. Ajattelin, että no tämä on helppo, olenhan tehnyt tilauksesta aasit, apinat, sekä myös puput, possut ja lampaat siilien lisäksi.

Ei se ollutkaan yhtään helppo. Helppo osuus oli kutoa sukat, siihen se sitten loppuikin. Olisin halunnut kissalle isot, vihreät silmät. Yrityksiä oli varmaan 12 eri versiota, aseena virkkuukoukku, neula ja lanka. Halusin tehdä söpöt kissat, en sen näköistä, joka on huumepäissään ja nähnyt asioita. Myös korvat tuottivat ongelmaa. Niistä ei tullut kissan korvia, tuli pupuja, tai liian painavia pysyäkseen päässä. Kokeilujen tulos oli lopulta tällainen:

 Sitten sain kudottua kahdella erilaisella langalla kokoon jonkinlaiset korvat, silmukoita jäljittelemällä nenän ja langalla jälkipistoina viikset, suun ja silmät. Poika tunnisti kissoiksi ja sai ne mukaansa.

 

Vanhin poikani muovaili muovailuvahasta 4-vuotiaana, ja ilmoitti muovailevansa kissan. Tuloksena oli hieman epämääräinen möykky, jota poika katseli päätä kallistellen ja mutisi: on se kissa! Varrrmasti se on kissa!!! Sitten ilme kirkastuen: se on vain jäänyt auton alle!

Poikaani siteeraten sanon sukista: on se kissa!! Varmasti se on kissa!

Kivoja talvipäiviä kaikille! Menkää pihalle!