lauantai 1. marraskuuta 2025

Pyhäinpäivän iltaa!

 Mulle pyhäinpäivä ei merkitse sen kummempaa päivää, mutta kynttilät sytytän rakkaiden poisnukkuneiden muistoksi. Joskus olen käynyt hautausmaalla sytyttämässä kynttilät muualle haudattujen muistopaikalle, ja samalla ihaillut hautausmaan kynttilämerta. Nyt sataa, en liiku minnekään.

Korona jätti taas väsymyksen ja heikotuksen yli kahdeksi viikoksi. Nyt alan olla iskussa jo. Tänään siivosin, nolo myöntää että ensimmäisen kerran koronan jälkeen. Olen sellaista silmänlumesiivousta tehnyt, mutta tänään imuroin, moppasin, pyyhin pölyt, järjestelin sälät pöydiltä piiloon. Kohta olen taas porsastellut kämpän sekaisin, enkä voi syyttää kuin itseäni. 

Tyttären ystävä tilasi koko perheelle siilisukat, ja sain ihanan kuvan: vauva syntyi, ja kaikki meni hyvin, vauva pääsi kotiin ja hänkin sai siilisukat lämmittämään varpaita.


 

 Vanhempi miniä esitti toiveen: saisiko hänelle ja lapsenlapselle Unikko-kuosisen solmupannan joululahjaksi. Sain ohjeistuksena videon, jossa pannan teko neuvotaan. Panta on kaksinkertainen, toisella puolella isommat, toisella pienemmät kukat. Toiveena oli, että pienet kukat päälle. Miniällä on iso luotto mun käsityötaitoihin. 


Tuli siitä panta. Olen näitä solmupantoja tehnyt useita, mutta tästä tuli kaksinkertaisena vähän haastava koottava. 


 


 Tuossa kuvassa on värisävyt oikein. Ja se solmukin siinä on, vähän huonosti näkyy:


 Lapsenlapselle teen puna-mustan. Ja jos ehdin, voisin tehdä vielä molemmille unikkolapaset.

Viime viikolla maalle muuttanut poikani sai kissan (=poika lahjottiin ottamaan tämä kiertolainen itselle, sillä oli paljon ruokaa, hiekkalaatikko, hiekat jne mukana). Kolliparka ei osaa käyttäytyä muiden kissojen kanssa, vaan se pomottaa liikaa. Se on joutunut huonon käytöksen vuoksi vaihtamaan kotia useamman kerran. Nyt se saa nauttia ainoana kissana olemisesta. Käytiin katsomassa sitä, kun se oli tuntia aikaisemmin saapunut pojan hoidokiksi. Hän oli yliystävällinen ja syöksyi puskemaan kun mentiin sisälle. Rento tyyppi, kun ei ole kilpailijoita. Pepe.


 Toissapäivänä tulin illalla kotiin, ja naapuritalon kissa päätti kävellä ovesta sisälle 😀 Hän kävi kaikki huoneet läpi, pysähtyi pari kertaa katsomaan merkitsevästi jääkaappia, mutta en heltynyt antamaan kinkkua. Tämä kaveri käy mun alakerrassa vierailulla kai päivittäin, ja luulen että siellä on varattuna ruokaakin hänelle. Hirveän kiltti ja ystävällinen katti.

Ovesta sisälle ekana 😄 


 Sitten tupatarkastus




Aikansa täällä oltuaan ja muutamat silitykset saatuaan hän poistui ihan sovinnolla, kun avasin oven. Tulee luultavasti toisenkin kerran.

Eilen oli lapsenvahtina. Tämä taapero lähtee ensi viikolla harjoittelemaan päiväkotiin (joka on 100 metrin päässä kotoa). Iskä lähtee töihin, äiti alkaa tehdä töitä osa-aikaisesti, eli päiväkotipäivistä tulee onneksi lyhyitä.

Mummu, ota syliin!


 Tyttärellä on tänään kaverin järjestämät halloween-bileet. Tytär alkoi valmistautua pippaloihin hyvissä ajoin, koska maskeeraaminen kestää tunteja. Jossain vaiheessa hän laittoi mulle viestin, että olisinko mitenkään voinut hakea hänelle kolme olutta kaupasta. Hän tajusi, ettei oikein voi mennä kauppaan.

Miksiköhän?? 


 

 



 

 

16 kommenttia:

  1. Ihania siilisukkia ja hieno panta! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän Unikko-kuviosta. Se näkyy tosi kauniisti tuossa pannassa.
    Mainioita kisuja ja iloisia perheenjäseniä, mitäpä muuta voisi toivoa! Terveyttä tietenkin, onneksi olet jo tervehtynyt koronan jäljiltä.
    Tunnelmallista marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin sulle hyvää ja levollista marraskuuta. Minä tykkään syksystä, marraskuussa syntynyt, mutta näistä vesisateista en. Tänään näyttää vähän paremmalta sää, jospa pääsisi metsään tallustelemaan.
      Minä en kamalasti Unikosta välitä, mutta teen muille kyllä pyydettäessä.
      Meillä on tiivis perheyhteys, elämän rikkaus. Ja nuo lapsenlapset elämäni ilo, niin kiva että asuvat lähellä.
      Tytär muuten voitti ravintolan pukukilpailun myöhemmin illalla. Ja sai putsattua naamankin kotiin tultuaan 😀

      Poista
  2. Uskomattoman hieno tuo A:n kasvomaalaus!! Ei ihme, että voitti!
    Alkaa näyttää siltä, että kotisi kaipaa kissaa......
    Marraskuun alkua! (Mua masentaa..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kotiin ei valitettavasti tule kissaa muuten kuin hoitoon, tai kutsumatta kylään 😀 Mun täytyisi rakentaa parvekkeelle suojaverkot ja tärkein: olen selkeästi allerginen, oireilen Ållestakin, mutta se menee ohi kun Ålle lähtee. Pepeä oon luvannut hoitaa tarvittaessa, mutta menen pojan kotiin kissavahdiksi, helpompi niin. Pojan uusi koti on 15 kilometrin päässä.
      A sai maskeerauksen pois yöllä, sitä jännäsin eniten, että jääkö naama tuollaiseksi 😄
      Koita kestää marraskuu ja kipsi! Olisipa edes satamatta välillä

      Poista
    2. Haha, näin videon naaman "kuorimisesta". Näytti vähän häijyltä..! Pakkohan tämä on kestää, kun ei ole vaihtoehtoja..

      Poista
    3. Joo, melkein pahaa teki katsoa kun pelle repi suuta irti 😅 Näin kuvia sieltä pippaloista, olihan ne olleet hauskat juhlat, ja pukeutumiseen oli panostettu todella! Muutkin kuin tuo pelle.

      Poista
  3. Hellyyttävän ihana siiliperhe !
    Ja ei eihme, että noita erityisiä kudontapyyntöjä satelee kun näköjään taivut ihan mihin vain . Hieno tuo pantakin vaikken unikko-ystäväksi lukeudukkaan. Mutta on erikoista miten tuo unikkofanitus on siirtynyt sukupolvilta toiseen tai jopa kolmanteen. Siskon tyttöni 12 v toivoi mm. viime joululahjaksi unikkosukkia.
    Meille on tullut joskus vieras kissa sisään kun Kari oli yksin kotona ja hän huomasi vasta hetken päästä, että tuo kissa onkin mustavalkoinen eikä valkomusta :-).
    Aikoinaan minun Roope-kissani kävi naapurin parvekkeella syömässä vanhan rouvan silakat. Ai kuinka nuorta hävetti :-).
    Toivottavasti Pepe alkaa viihtyä uudessa kodissaan !
    Olet selkeästi selättänyt jo koronan kun tuollainen siivouspuuska sai alkuunsa ! Puhallapa sama tuuli tähän suuntaan :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä puhallan.. noin! Tuliko perille?
      Siilisukkia olen tehtaillut 400-500 paria erikokoisina yli kymmenen vuoden ajan. Sitten multa on pyydetty possusukkaa, lammassukkaa, apinatkin kudoin nuorisokodin tytölle pojan pyynnöstä.
      Meillä oli omakotitalossa asuessa Ville-kissa, joka tuli meille eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Se oli ollut varsinainen kulkuri, kerjäsi ruokaa kulkemalla talosta toiseen, ja se jatkoi samaa meille tultuaan. Omakotialueella ovet oli kesäisin auki, ja Ville käveli ovista sisälle ja huusi muka nälkäänsä (se painoi meille tullessaan 9 kiloa, eli nälkäinen oli, juu). Joskus se livahti naapuritaloon sisälle ja tuli töistä palaavaa isäntäväkeä vastaan unisena venytellen. Kotona se pomotti meidän tyttökissaa Iinaa joka jumaloi Villeä, antoi sen aina syödä ensin ja kun Ville oli syönyt se pesetti naamansa Iinalla 😆 Varsinainen macho siis.
      Pepe kotiutui välittömästi uuteen kotiinsa. Ekana yönä kävi hiekkalaatikollakin, sitä se ensin vähän vierasti ja viivytteli. Mutta lopulta kakki oikeaan paikkaan.

      Poista
    2. Nyt on näköjään niin kiva vastatuuli ettei siivousvimma päässyt tänne saakka :-). Onneksi on sen verran hämärää päivälläkin että sietää oleskella ilman suurempaa tomuttamistakin. Kynttilöiden valossa kaikki näyttää niin hyvältä !.
      Herran jestas sentään mikä määrä sukkia eikä mitä tahansa sukkia. Minä pysyttelen parhaillaan ihan vain perussukkien kutomisessa kun niitä käyttäjiä on lähipiirissä sen verran paljon mutta joululahjasukiksi haluaisin jotain erityisempää ; ideat niihin vielä muhii.
      Ihanaa , että Pepe löysi viimeinkin hyvän kodin !

      Poista
  4. Minä olen aina käynyt pyhäinpäivänä haudoilla, mutta nyt sytytin kynttilät kuistille. Itse olen toipilas ja ukkokin on nyt flunssassa.
    Ihania nuo neuleesi. Siilit ovat hauskoja ja unikot kauniita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan paranemista teille! Mulla korona vei hetkeksi voimat, mutta nyt olen jo ihan kunnossa.
      Oon kiitollinen, että nivelrikkoiset kädet kestää vielä kutomisen. On se niin suuri sisältö päiviin.
      Parannelkaa flunssa!

      Poista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Onneksi olkoon uudesta perheenjäsenestä( jäsenistä jos pojan kissa otetaan lukuun). 🤗Ihanat siilisukat olet tehnyt ja tuollaisen unikkopannan. olet kyllä taitava.
    Ihana asia myös että kisuli sai uuden kodin poikasi luota.🐾Hauska myös tuo naapurin kissa, niin rento🐾
    Hyvä jos alkaa korona hellittää, se on piinallinen tauti!
    Siitä huolimatta mukavaa marraskuuta!
    ps. Miksiköhän,olisivat kaupassa varmaan katsoneet kaksikin kertaa mutta mainiosti meikattu ja pukeutunut🎃😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupassa ehkä osa asiakkaista olosi saanut jalat alleen. Aikuisillakin on kuulemma pellefobioita. Minä en meinannut uskoa silmiäni, kun likan näin. Tiesin että hän on taitava maskeeraamaan, mutta silti vähän hätkähdän 😄
      Jospa ensi viikosta tulisi jo vähän sateettomampi, pääsisi kastumatta lenkille.

      Poista
  7. Oi tuota Piikkiperhettä - niin söpöt ne pienimmät.
    Olet sinä Velho puikkoilemaan...
    Ja onneksi tauti alkaa olla selätetty - ja pysyköötkin poissa.
    Olet napsinut myös upeita kuvia "Tupatarkastajasta!
    -- eläimiä on mielestäni niin vaikea kuvata.
    Ja hihittelen ajatusta, että Pelle olisi mennyt kauppaan...
    Ihana äiti, kun hoidit ostokset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi saattanut kaupassa syntyä ylimääräistä kaaosta 😀 Onneksi trokari-äiti toimitti kolme tölkkiä olutta, ettei tarvinnut tyhjin käsin pippaloihin mennä. Sieltä matka oli jatkunut läheiseen ravintolaan, jossa tytär voitti pukukilpailun.
      Minä muuten olin koulussa aivan surkea käsitöissä, mun kädet ei vaan toimineet näppärästi muualla kuin pianon koskettimilla. Siihen nähden käsityöt onnistuu hyvin 😀

      Poista