Kirpparireissu ja ulkonäkötrauma

Meidän kaupungissa on yksi kirppari ylitse muiden, nimeltäänkin Ihana. Se on siisti, hyvin hoidettu, sopivan kokoinen, jotta tällainen huono shoppailija ja kärsimätön ihminenkin jaksaa sen käytävät tallustaa.

Olin sopinut ystäväni kanssa, että joku päivä käydään yhdessä kirpparilla ja sen jälkeen kahvilla. Ei olla hetkeen nähty, viestejä vaan vaihdettu, joten oli aika. Tehtiin treffit kirpparin pihaan.

Ystäväni on minua pienempi kooltaan, ja hänelle löytyy helposti vaatetta kirpparilta. Ystävä löysi aivan upean lyhyen farkkutakkityylisen kesätakin, jossa oli hulvaton kuvio helmassa. Me ei kumpikaan olla innostuneita Marimekosta, etenkään unikko-kuosista, mutta niinpä vaan ystävä osti unikkokuosisen tunikan. Mutta oli pakko myöntää, että se unikko ei pompannut sieltä esiin, värien ansiosta sitä ei heti hoksaa Marimekoksi. 

Mulla on ilmiömäinen vainu löytää kirpparilta lempimerkkini Masain vaatteita. Mulla on Masain tunikoita monta, kaikki samaiselta kirpparilta ostettu. Ja niinpä löysin  tänäänkin uuden Masain, tällä kertaa mekon. Tykkään. 

 

Toinen vaatelöytö oli kevyt kevättakki. Mulla on yksi kevät / välikausitakki, joka on ainakin 8 vuotta vanha, ostin sen aikanaan lapsilta joululahjaksi saamallani lahjakortilla. Se on ihan käyttökelpoinen, koska on laadukas (ja kallis, laitoin siihen vähän omaa rahaa lisäksi), mutta kiva saada toinenkin takki vaihtelun vuoksi. Takissa on nyörejä ja rypytyksiä, kuvassa ei ihan näe mallia.

 

Muokkasin kertaalleen kuvia puhelimella rajaamalla niitä, mutta näköjään ne tulee tänne alkuperäisinä. Menköön. 

9-vuotias lapsenlapsi on kova lukemaan kirjoja. Minusta ihana, kun lapsi sanoo, että jos minulla on tylsää enkä keksi mitään tekemistä, otan kirjan ja menen lukemaan omaan huoneeseen, ja sitten ei enää olekaan tylsää. Ostin hänelle mummulaan kirjan, jota voi lueskella täällä.

Ostokset maksoivat yhteensä 23 euroa. Masai oli kallein (16 euroa), mutta tulen varmaan pitämään sitä paljon. Takki maksoi 6 euroa, kirja euron. Oikein tyytyväinen mieli. 

Kirpparilta lähdettiin vielä kahville ja vaihtamaan viimeiset kuulumiset. Aikaa vierähti yhteensä kolme tuntia. Olipa mukavaa.

Ulkonäkötraumasta sen verran, että olen joutunut arvostelun kohteeksi useamman ihmisen toimesta, läheistenkin ihmisten, ja olenkin joskus ajatellut, että minulla voisi olla jopa sen vuoksi syömishäiriö. En ole ulkonäkökeskeinen, en sinne päinkään, en juurikaan meikkaa ja saatan kulkea vanhat ryntteet päällä (no joo, ei mulla paljon muita olekaan tällä hetkellä 😀 ) Olen aina ollut persevä ja tissikäs. Kuten ystävättäreni asian ilmaisi: olet muodokas. Mutta jostain syystä olen ollut oiva kohde kusipäille.

Sain pari vuotta sitten hienon tilaisuuden käydä ilmaiseksi 10 kerran käynnit viittä vaille valmiin  ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin "harjoitusasiakkaana". Siellä käsiteltiin myös tätä ulkonäkötraumaa. Tiedän toki, että olen ihan tavallisen näköinen mamma, olen ammatissani joutunut olemaan paljon esillä, kiipeämään lavalle soittamaan, tai luentosaliin luennoimaan, eikä niissä tilanteissa miettinyt, miltä näytän. Ne traumat aiheutettiin mulle "siviilissä".

Terapeuttini oli aika kauhuissaan, kun sanoin mm, etten halua julkaista kuvia, jossa olen näkyvissä kokonaan. Julkaisin kyllä kuvia, mutta joko pelkästä vaatteesta ylläni, esimerkiksi kirpparilöydöstä, tai kasvoista selfie. Mutta en kyennyt yhdistämään niitä julkaistessani. Sain kotitehtäväksi julkaista kuvia, joissa olen kokonainen. Kuten näissä yllä olevissa kuvissa. Olen siis kehittynyt näiltä osin ainakin.

Ymmärrän tietysti järjellä, että niin ei olisi saanut minulle tehdä, syy oli niissä kiusaajissa. Enää sitä ei ole tapahtunut, joten ehkä minä nykyään lähetän signaalia ympärilleni: en ole sinun käytettävissäsi. Joitain törkeimpiä asioita jopa epäilisin valemuistoiksi, mutta kun on kirjoittanut päiväkirjaa lapsesta saakka, ne tapahtumat on siellä, mustaa valkoisella.

Osaan puolustaa muita, teenkin sen jopa raivokkaasti. Itseni puolustaminen oli sitten hankalampaa. Ehkä osaan senkin jo, eli kusipäät älköön vaivautuko reviirilleni enää.