Olen hurahtanut bullet journaliin, eli bujoon, ensimmäinen bujoni on vuodelta 2018.
Bujo toimii minulla vuosi- kuukausi- ja viikkokalenterina, sekä listaan sinne... niin, listaan sinne vaikka mitä. Saman asian ajaa ruutuvihko ja ranskalaiset viivat, mutta parhainta tässä on, että saan käyttää luovuuttani ihan siten kuin haluan. En osaa piirtää, mutta leikkaan, revin, liimaan, käytän tarroja ja washiteippejä jne. Usein bujossa on kuukausiteema, jolla tehdään koko kuukausi, minulla ei välttämättä ole. Joskus, kuten tässä kuussa menen helpoimman kautta, enkä käytä kovinkaan paljoa aikaa sivuihin, joskus taas yhden sivun tekemiseen saattaa kulua enemmänkin aikaa. Sekin on vapauttavaa: minun bujoni, minä teen mitä tykkään.
Tämä viikko näyttää tällaiselta. Ehdin laittaa sinne pari merkintää, mutta saatte nyt nähdä, mitä tällä viikolla tapahtuu, te uteliaat höpönassut 😊 Täydennän viikon myöhemmin
Arkistoista kaivelin vanhoja bujosivujani ennenkuin olen tehnyt viikkosivuihin merkintöjä
Tämä ensimmäinen kuva piti laittaa ihan sen vuoksi, että hahmotushäiriöinen Hanni teki mokan. En korjannut.
Olen aina listannut asioita, koska olen höttöpää, enkä saa muuten elämää järjestykseen. Bujo toimii siis kalenterina,listauksina, muistikirjana, suunnitteluun, vähän myös päiväkirjana. Ja tässä kohtaa minulle usein sanotaan, että haloo! Puhelin toimii kalenterina, muistikirjana, sinne vaan pilvipalveluun kaikki. Ei, sanon minä! Se ei ole sama. Minulla on lisäksi pieni muistikirja, jonka kaivan mm kirjastossa esiin. Siellä on lista kirjoista, joita haluan lukea.
Ja tässä kohtaa iski tekninen ongelma: En saa ladattua tänne uusimpia kuvia, koska ne ei tallennu galleriasta googleen tuota ylintä kuvaa lukuunottamatta. Luovutan ja jatkan bujojuttujani, kunhan saan (lue: tytär saa) ongelmani ratkaistua.
Siinä esimakua, silvuplee!
Kivalta vaikuttaa. Olen aina rakastanut päiväkirjoja ja listoja 💚 Paperia ja kynää. ✏️📗 Blogi on myös mieluinen päiväkirja.
VastaaPoistaKiva kun poikkesit tänne. Mulla on myös päiväkirja ja viiden vuoden päiväkirja käytössä bujon lisäksi. Pari päiväkirjaa olen hävittänyt, sekä yhden viiden vuoden päiväkirjan. Liian rankkoja asioita säilyttää, ja yhtä päiväkirjaa luki joku muukin, se oli syy polttaa kirja. Kirjatkin luen paperisena. Yritin äänikirjoja useaan otteeseen, ei vaan pysty. Syy ei edes ole kuulovamma, saan kyllä selvää, mutta ärsytti joko lukijan ääni, lukutapa, tai sitten en saanut silmieni eteen tapahtumia ja paikkoja kuultuna. Ilmeisesti olen niin vahvasti näkömuistin omaava, että kuunteleminen sai vaan pahalle päälle 😀
PoistaKirjojen lukemisesta: itse kuuntelen äänikirjoja Celian kautta silloin tällöin, kun teen käsitöitä.
PoistaMieluummin kuitenkin luen kirjat itse paperisena, ihan jo senkin takia, että ymmärtääkseni vieläkin kirjailija saa paremman korvauksen "oikeasta" kirjasta kuin äänikirjasta - on se sitten ostettu tai kirjastosta lainattu.
Ja nyt olen saanut oppia senkin, että myös kääntäjä saa korvauksen jokaisesta lainauskerrasta, kun kirjaa, jonka hän on kääntänyt, lainataan kirjastosta. Luonnollisesti myös ostetuista kirjoista hän saa korvauksen.
Mutta Alastalon salissa, jonka kuuntelin viime vuonna - yhteensä 36 tuntia 🙄- olisi jäänyt kuuntelematta, jos lukija ei olisi ollut mieleinen. Vaikka kirja loppujen lopuksi olikin ihan hyvä, lukijaksi minusta ei ollut. Yritin kyllä.
Pöllö, hyvä havainto tuo kirjailijalle maksettava korvaus. Ja todella kunnioitettava suoritus, että olet kuunnellut Kilven Alastalon salissa. Se kirjahan on kuuluisa, mutta lähinnä siitä, että hyvin harva pystyy sen kokonaan lukemaan. Tai kuuntelemaan. Mie en oo edes yrittänyt.
PoistaMinä yritin ensin lukea sitä itse, idea tuli siitä kun oltiin ajelemassa naapurikuntaan kauppaan ja matkalla on Volterintie. Sillä ei ole mitään tekemistä Volter Kilven kanssa, mutta siitä se ajatus sitten lähti...
PoistaLukemisesta ei tullut mitään, mutta päätin selättää kirjan ja kokeilin kuuntelemista, Celiassa oli hyvä lukija ja naurattikin välillä koko tarina.
Onko vähän ihania, sanoisi 15 vee Pöllö. Ja onks vähän ihanii sanoo vähän vanhempi Pöllö 😜
VastaaPoistaEn tiedä mikä vei minun askartelu- ja näpertelyinnon, mutta vaikka kuinka aloitan ja suunnittelen (ehkä se onkin siinä?) tekeväni jotain, niin homma kaatuu ennen kuin pääsen alkuun.
Kalenterina käytän puhelimen kalenteria, siitäkin huolimatta, että ostin itselleni tälle vuodelle ihan oikean kalenterin. Tuossa se nököttää surullisena ja odottaa, että joku kirjottaisi siihen jotain.
Aloittaessamme muuttoa kuutisen vuotta sitten pakkasin askartelutarvikkeet isoon laatikkoon ja pistin laatikon ystävän matkaan: videoviesti jonka sain pari päivää myöhemmin "viikonloppuisältä" ja eskari-ikäiseltä tytöltä oli hellyttävä.
A-nopin työhuoneelta kyllä löytyy askartelutarvikkeita lisää, lisää, lisää... 🥰
Lapsena ja nuorena kirjoitin kyllä päiväkirjoja, mutta... siskoni isä vei ne aikanaan kaatopaikalle 🫣(tietämättä mitä ko. laatikoissa oli). Aikani vähän pelkäsin, että ne joskus jostain ilmestyvät vielä esiin, mutta nyt luotan jo siihen, että kyllä ne ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Ja eipähän niissä nyt paljon muuta ole kuin "iik, se katsoi mua tänään välkällä 💕" 😂😂
Minä en ole varsinainen askartelija ollenkaan. Joulukorttien teko lasten kanssa taitaa olla ainoita saavutuksia askartelun saralla, jollei blogia lasketa. Ne kortitkin saivat mainetta ja kunniaa, mutta lähinnä sen vuoksi, että mun tekeleet oli aika huvittavan surkeita, ja mulle niistä lempeästi pottuiltiin. Mikään korujen näpertäminen ei ole mun juttu myöskään. Nykyää kädet on niin nivelrikkoiset (joo, pitäisi niitä käydä uudelleen näyttämässä lääkärille), että senkään takia ei onnistuisi. Bujo on helppo, ja voin kuvitella, että se on hyödyllinen harrastus.
PoistaViimeisessä muutossa luin löytämiäni teini-iän päiväkirjoja ja teinikalentereita. Niistä voisin joskus kertoa täällä enemmänkin. Meinasin kuolla nauruun.
Mutta ihana että annoit askartelutarvikkeita eteenpäin <3
.. mitähän mie tuonne kirjoitin... jollei blogia lasketa (askarteluksi). Bujo siinä piti lukea, ei blogi.
PoistaOlen joskus aikoinaan kirjoittanut paljonkin. Osa on tallessa, osa ei. Nuo bujo -sivut ovat ihania! Ja ihanaa, kun sain teidät "tapaamaan" Pöllön kanssa! ♥♥ Muidenkin!
VastaaPoista😊🫂
PoistaEhkäpä tulevana kesänä tehdään treffit...
Olen myös kirjoittanut tyyliin aina, enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Ainoa keino mulle jäsennellä itselleni asioita, hyviä ja huonoja tapahtumia. Ja Pöllö ja sie ootte ihquja, kuten teini sanoisi.
PoistaPöllö (ja Hanni) - nappaan kopin ajatuksesta tapaamisesta! ♥♥
Poista😊🤗
PoistaMinä olen miettinyt jo pidemmän aikaa jos aloittaisin bujoilun ja varmaan jossain vaiheessa aloitankin :)
VastaaPoistaSuvi, kiva kun poikkesit tänne uuteen blogiin. Bujoilu vie mennessään. Ja parasta on, että sen voi toteuttaa itselleen sopivimmalla tavalla. Mulla on välillä jäänyt kuukausi kokonaan väliin, lähinnä sellaiset kuukaudet, jotka olisi voineet jäädä väliin muutenkin. Muutenkin se muuntautuu tarpeen mukaan, kun itse niin päättää. Pinterest on mulle loputon ideoiden lähde, kun itsellä ei aina luovuus kuki.
Poista