Kommentteihin ei sitten pääse vastaamaan, katsotaan kuinka kauan menee, ennenkuin homma korjaantuu.
Bujo, bullet journal on mulle elintärkeä. Ilman sitä oon aika kädetön. Ja sen parissa saan käyttää luovuutta tarvitsematta osata oikein mitään. En osaa piirtää, tai kai sitä mallista osaa jotain, mutta en tykkää piirtää, mutta osaan repiä paperia, liimata tarroja ja teippejä, sekä sommitella sivuja. Lisäksi tykkään listata asioita, ja vaikka käytän myös puhelimen kalenteria, se on toissijainen. Itse tehty kalenteri / muistikirja on paras (sanoisin parhautta, jollen inhoaisi sitä sanaa).
Viime vuoden kalenteriin tein värikoodeilla merkinnän joka päivälle: millainen päivä oli. Joku sanoo näitä mielialamerkinnöiksi, mulla se ei varsinaisesti ole sitä, vaan merkkaan värillä, millainen päivä oli. Enkä tee tällä pikselitaulukolla mitään, en ikinä jälkeenpäin katso, että millainen päivä oli vaikkapa 21.7.2025. Tämä on vaan hauskan näköinen valmiina. Piilotin värikoodien merkitykset 😏
Listaan myös mm ruokavinkit, tehdyt käsityöt ja luetut kirjat. En siis kuuntele kirjoja, luen ihan kirjana. Olen hidas lukija, mutta koko ajan on kirja kesken. Tavoitteena oli vähintään 24 kirjaa viime vuonna, en ihan yltänyt siihen.
Tälle vuodelle tein erilaisen sivun. Osaanhan mie piirtää 😄
Merkkaan myös vuoden liikunnan ja tulee myös samanlainen pikselitaulukko siitä, millainen mun päivä oli.
Ja uutena puhelimen ruutuaika. Siis olen järkyttynyt, kun illalla katson, paljonko olen ollut puhelimella päivän aikana. Esimerkkinä eilen: tein ruokaa, leivoin, kävin asioilla ja jäteasemalla, kuskasin lapsenlasta harrastukseen ja takaisin, kudoin. Illansuussa katsoin, että ihan kohtuullinen ruutuaika, koska olin välillä vain vilkaissut puhelinta. Sitten illalla viestittelin jonkin verran, luin uutisia, mutta lähinnä puhelin oli (muka) pöydällä. Kun menin nukkumaan, lukema oli yli 7 tuntia!
Yksi bujokirja kestää mulla aika tavalla tasan vuoden. Sitten se pullistelee kovin, mutta koskaan ei ole revennyt.
Tammikuun eka kokonainen viikko näyttää tältä. Tyttäreltä saadut tarrat otin vihdoin käyttöön.
Tämän viikon sivusta tykkään itse. Tosin enää se ei ole yhtä siisti, kun on täynnä merkintöjä
Sitten mulla on listat ruokamenoista, sekä vaatemenoista. Yhden vaatteen kerkisin jo ostaakin. Kirpparilta Skilan musta takki hintaan 12€
Mustasta takista huonossa valaistuksessa huonosti räpsäisty kuva, mutta voin vakuuttaa että hieno on takki. Uudenveroinen mun mielestä.
Nyt voin sitäpaitsi laittaa tyttären joululahjasukistakin kuvan. Kissanaiselle kissasukat. Kissakuvio on Lumi Karmitsan malli
Loppukevennyksenä kuva nuorimman pojan Pepe-kissasta, joka seuraa isäntäänsä joka paikkaan. Osaa avata ovet, joten tässä hän tunkee pojan perässä vessaan.
No laitetaan vielä loppukevennyksen loppukevennys, kun kuva osui tulemaan vastaan. Hanni oli muuttamassa väliaikaisesti mökille myytyään asuntonsa, ja pojan varastossa oli tilaa osalle tavaroista. Sitten Hanni kantoi varastoon joulukuustaan, ja kaatui polulle. Poika ei suinkaan ensimmäisenä kysynyt, sattuiko, vaan kaivoi nopeasti puhelimen esiin ja otti kuvan.
Kukahan tuonkin pojan on kasvattanut.
Voi Hanni-ihanainen! ♥
VastaaPoistaÄrsyttää toi kommentointijuttu, mutta mennään näillä mitä on, kunhan joskus korjaantuu. Kauniita sivuja teet bujoosi, arvostan!
Jippii, Voice alkaa tänään!! ♫♪.
Viikonloppua!
Ps. Ihanat nuo Karmitsan kissasukat!
PoistaKokeilen, joko vastaaminen puhelimella onnistuu...
PoistaJee, meni oikeaan kohtaan, eli vastaanpa siis: tuo bujo on mulle höttöpäälle paitsi tarpeellinen, niin myös hauskaa tekemistä. Ja yhden asian ainakin olen oppinut: jos jokin viiva ei mene ihan suoraan, en välitä, tai jos tulee suttua, tai kirjoitan maantai tai helmkuu, en korjaile. Pedantti oppii suurpiirteisyyttä.
PoistaMinä en seuraa Voicea, enkä muitakaan vastaavia ohjelmia, koska tarvitsen kuullakseni kuulokkeet, ja sitten korvat soi ja huutaa sen jälkeen. Olen Voicea joskus muutaman jakson katsonut viime vuonna, ja huomasin ärsyyntyväni suunnattomasti yhdestä tuomarista 😆 Ai niin,muutama vuosi sitten katsoin jaksot, jossa oli pojan tyttöystävän sisko mukana ja pääsi jatkoon. Sitten kun hän tippui, loppui mun mielenkiinto.
Mukavaa tapaamista sulle ja Liskikselle ❤️
Juku sinulla on kyllä niiin huikea taito🥰
VastaaPoistaOsaat sommitella nuo kalenterin sivusi kyllä niin
näyttäviksi ja muutenkin tuo arjen asioiden "lokerointi" jota
on huippu kiva seurata jälkikäteen värikoodien mukaan.
Musta ei olisi tuohon. Onneks meillä jokaisella on se joku super taito jolla vahvistetaan toisiamme❤️
Niin ihanat kisu sukatkin🐈⬛ ja nuo kuvat ja ilmeet kissastakin, kun avaa oven.
Auts tuo lentokuva🤦♀️ noita lentelyitä olen harrastanut myös, onneks kukaan ei ole kuvaa ehtinyt ottaa🤣
Lupsakkaa viikonloppua sinne!
Kiitos, samoin sulle! Ja vastaaminen onnistuu taas, mikäs tässä on kirjoitellessa.
PoistaJos joku niin minä olen kaatuillut ja pudonnut portaissa. Sen verran kaatuillut, että nyt on tullut vähän kammokin siihen. Mulla todettiin osteoporoosi pari vuotta sitten, ja sen jälkeen oon ruvennut köpöttelemään talvella pikkuisin töpö-askelin, etten vain kaadu ja murra lonkkaa. Nastakengät on must.
Saatan minä siltikin kaatua, mulla on jotenkin henkselit ristissä aivojen ja jalkojen välillä 😀
Hauska ja hyödyllinenkin idea "värittää" kukin päivä. Monta mustaa kohtaa en onneksi löytänyt :-).
VastaaPoistaOlet kyllä erityisen hyvä sommittelemaan , ideoimaan ja askartelemaan. Arvostan siksikin kun ei itsestä ole tuollaiseen hommaan. Vältän mahdollisimman pitkälle liimaa ja leikkaamista :-).
Meidän Arttu tulee joka aamu minun perässäni vessaan ja ilmeisesti varmistaa että unenpöpperössä osun pöntölle :-). Ei koskaan päivällä, illalla tai jos käyn yöllä.Se kuuluu sen aamurutiiniin ja siitä sitten kurvataan kahvinkeittoon.Siitä se päivä lähtee käyntiin.
Kyllä ne kuvat pitää ottaa juuri silloin kun jotain tapahtuu...auttamaan ehtii myöhemminkin :-))).
Piti ihan tarkistaa, mikä musta ruutu tuo on lokakuussa. Jokin mun suttu, oli päiväkirjan mukaan ihan tavallinen arkipäivä. Noita ideoita sommitteluun pöllin pinterestistä jos omat ideat loppuu. Lisäksi mulla on jo yhdeksäs vuosi menossa viiden vuoden päiväkirjaa, illalla kirjoitan lyhyen kuvauksen päivästä. Siinä saa, etenkin viime aikoina on saanut todeta, että jos päivästä kirjoitan, mitä olen syönyt ja että kävin lenkillä ja kaupassa, oli hyvä päivä, eikä tapahtunut mitään pahaa.
PoistaEläimille on aikataulut ja rutiinit tärkeitä. Arttu varmistaa, että aamupissit menee pönttöön, ja sitten saa ruokaa.
Pepen isäntä muuten on Arttu 🙂
Pitää korjata: kymmenes vuosi viiden vuoden päiväkirjaa menossa.
PoistaMinä taasen unohdin tyystin mainita että ihastelin kovasti noita kissasukkia.Ja erityisesti tuota tasaista kaunista työn jälkeä. Minä kun tuskailen parhaillaan unikko-sukkien kanssa jotka lupasin tehdä vaikka entuudestaan tiesin että en tykkää niitä kutoa.Oli niin kauniisti pyydetty :-).
VastaaPoistaJa ei kai kaupastakaan löytyisi sinulle sopivampaa takkia. LÖYTÖ !
Kissasukkien kuvio oli yllättävän kiva kutoa, ei edes nyppinyt sen parin kutominen. Alkuperäisessä ohjeessa oli koko sukka kuvioneuletta, minä oikaisin ja tein vain varteen kirjoneuleen.
PoistaOlen tehnyt yhdet unikkosukat, miniä toivoi niitä, ja voin melkein sanoa, että niitä en enää tee ikinä 😄
Tuo takki on jännää ainetta, voisi olla sadetakki. Täytyy testata keväällä vesisateella, miten käy.
Tuollaiseen Bujoon minäkin rakastuisin... Superihania yksityiskohtia...
VastaaPoistaIhanaa kun kuvaat iloksemme ja niin hauskaa ja mielnkiintoista "tilastoida" erilaisia asioita - vaikken itse osaakaan... niihin olisi hauskaa palata ja vertaillakin, mutta... jää tekemäti. No, blogi sentään "mun päiväkirja".
Niin hieno takkilöytö ja sukat, mut paras kuva on tuo viimeinen ja kysymys; "Kuka tuon pojan on kasvattanut?"... hih... meillä kävisi ja on käynytkin juuri noin.
Etenkin näin entisenä yksinhuoltajana useinkin käy mielessä, että kukahan nämä kasvatti.. olen sen kysymyksen esittänyt usein heillekin, ja he mulle 😃
PoistaMulla on ollut päiväkirja 9-vuotiaasta, listoja ja muistitauluja käytössä, ihan omat metodit oppia jne. Mulla on todettu aikanaan Kelan kuntoutustutkimusten testeissä hahmotus- ja keskittymishäiriö, eli vaikka se ei ollut tiedossa, olen jo lapsena kehittänyt keinoni. Jälkeenpäin olen taputtanut sitä pikku-Hannia selkään ja kehunut, että hyvin klaarattu.
Käyn aina samalla kirppiksellä, mun keskittyminen ei riitä pitkiin kirpparikierroksiin 😄 Aina jotain löytyy, viimeksi olisi ollut yksi ihana kukkamekkokin, mutta mulla on vanhoja mekkoja kolme, jätin ostamatta.
Nämä sun bujojutut ovat aina niin inspiroivia! Nytkin mietin (taas), että joku tuollainen väripläjäys olisi omaankin saatava, mutta lopulta päädyinkin alkuvuodesta sitten "karkittomuus"-sivuun. Karkki, joku muu makupala, karkiton -päivä. Joku muu ei ole jogurtti, rahka, hedelmät tai marjat, mutta esim. jäätelö, pulla, keksi... Katsotaan miten paljon muuta kuin vihreää tässä on vuoden päästä... Väriä kyllä TULEE! =P
VastaaPoistaTuli mieliteko päästä kirpparillekin! Jostain syystä. =) Hieno löytö!
Ja miten IHANAT kissasukat! Vau! <3 Eikä Pepe-kisukaan kauneudessaan sukille kalpene!
Jostain aikanaan luin, että nykyään läheiset tunnetaan siitä, miten reagoivat siihen, kun joku kaatuminen tapahtuu: vieraat auttavat heti ylös, läheiset ottavat kuvan ennenkuin auttavat. =D
Jokunen vuosi sitten kaaduin keskellä kävelykatua, kun olin liikkeellä tyttären ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa. Päätin vetää esityksen loppuun saakka, heitin itseni selälleen ja pyysin heitä asettumaan vertaistukena makaamaan mun viereen. Eivät totelleet, käskivät nousta ylös ja nopeasti sittenkin 😀 Huonosti kasvatettu!
PoistaKun aloitin bujon, olin varma että innostus kestää pari viikkoa. Aloitin vuonna 2018, on mennyt vähän enemmän kuin kaksi viikkoa. Nyt täytyy miettiä, millaisen helmikuun bujon tekisin, kohta levitän tarvikkeet. Läheskään aina ei tule omaan silmään natsaavia, mutta sanon aina, että omapa on bujoni. Nyt hirvittää tuo ruutuaikaruudukko. Kohta kadun, että päätin sitä ruveta seuraamaan, olisinpa tehnyt vaikka herkkuruudukon 😅
Jassoo.
VastaaPoistaTäällä sitä on jaariteltu jo vuos putkeen ja mulle kerrottiin vasta pari päivää sitten asiasta. Hmhpf.
Kaipa se on pöyhittävä Liskolandiankin luolansuu kulkupelpoiseksi, kun toi yks, tiedät kyllä, vakavasti komensi.
Paluu historiaan siis. NaM.
No tervehdys Liskis! Juu, tästä on tarkoituksella pidetty vähän matalaa profiilia, en esimerkiksi jaa linkkiä postauksiini Facessa. Edes omat läheiset siskoa ja tytärtä lukuunottamatta eivät tästä tiedä, helpompi kirjoittaa vaikeistakin aiheista. Vaikeat menneisyyden asiat ovat täällä olleet vähän jäähyllä, mutta jatkan sitten kun voin kirjoittaa ilman flash backeja, meinasi tulla päälle vanhat traumat.
PoistaMutta kivaa on kirjoittaa taas, suosittelen.
Kai maar munkin on kömmittävä avaamaan luolani <3
PoistaIhaNaiset!! ♥♥
PoistaIhana tuo sinun bujo - voi kun minunkin kärsivällisyyteni riittäisi noiden tekemiseen. Vaikka lahjaksi, jos en itse käyttäisi, olen niin jumiutunut puhelimen kalenterin käyttäjäksi - jäänne vuosien takaa työstä, kun kaikki palaverikutsut yms. päivittyi automaattisesti läppärin + puhelimen kalentereihin.
VastaaPoistaJa ihanat kissasukat! Tekisipä mieli rapsuttaa korvan takaa - sekä sukkien kissoja että oven raosta kurkistavaa Pepeä!
Bujossa on mulla kaikki asiat, osittain turhaakin kuten tuo pikselitaulukko. Mutta kun aikaa on, niin voisi sen turhemminkin käyttää. On mulla puhelimen kalenterissakin merkintöjä, mutta esimerkiksi kun mun puhelin hajosi, olin tosi tyytyväinen että kalenteri oli bujossa.
PoistaÅlle the Pallopää tulee varmaankin ensi viikolla hoitoon. Kivaa!
Minusta tuo bujo on ihana ja olisi kiva tehdä itsellekin tuollainen. Tiedän, että kun pääsisin vauhtiin, niin saisin varmaan jotain aikaiseksi, mutta... Laiskuus ja tilan puute - niihin kaikki aina kaatuu 😂
PoistaÅlle the Pallopää 🥰☺️ Ihana!