Piipaa-piipaa!

 Olen sanonut, että perustan kohta lemmikkieläinhoitolan, sen verran alkaa olla kokemusta omien ja vieraiden eläinten hoidosta. Mutta taidankin perustaa lemmikeille sairaakuljetusfirman.

Tyttären kissa Miina alkoi oksentaa viime lauantaina. Oksensi koko yön, sunnuntaina rauhoittui nukkumaan, ja tilanne näytti menevän ohi. Kunnes se aloitti uudelleen ja oksensi selkeästi verta. Sitten lähdettiinkin päivystykseen.

Lääkäri tutki Miinan, mahassa tuntui jokin kova kohta, joten Miina nukutettiin ja otettiin röntgenkuva. Suolistossa näkyi jotain, joka ilmeisesti oli kovettunutta ulostetta. Miina nesteytettiin, ohjeeksi tuli antaa ulostuslääke Levolacia sekä pahoinvoinnin estolääkettä. Jos tilanne ei rauhoitu, Miina pitää viedä uudelleen lääkäriin.

Tytär laittoi oman päivityksen Instagramiin ja Faceen 

Miina on ihan reppana, kun se ei meinaa toipua nukutuksesta. Se oli taas vuorokauden ihan töttöröö. Tuo kieli jää joka kerran ulos suusta, roikkui siinä sen vuorokauden ajan. 

Lääkäri antoi 1-2- vuorokautta Miinalle aikaa kakata. Eilen tiistaina määräaika täyttyi, eikä Miina kakannut. Söi kyllä, ei oksentanut, leikki ja perseili, mutta ei kakannut. Tänään on siis jo kolmas vuorokausi, valmistauduin taas lähtemään sairaankuljetukseen. Mutta voi tätä ilon päivää, Miina kakkas juuri äskettäin. Nyt kuulemma piereskelee niin että tytär on ihan hätää kärsimässä samassa huushollissa, mutta taitaa olla kuitenkin paranemisen merkki. Suolistossa tapahtuu ja paljon.

                                            ____________________________________

Olin pippaloissa lauantaina kaksospojan kanssa. Meidät oli kaikki kutsuttu Esikoisen ja Miniän tupareihin, mutta toinen veli perheineen lupasi mennä toisen kerran (tuparit olikin ensisijaisesti aikuisten pippalot) ja tytär (se kaksospuolikas) sairastui tietenkin sopivasti ja jäi ripuloimaan kotiin.

Tuparilahja vietiin tietysti. Kuvasta (olisi voinut tietysti rajata nuo sälät pois..) puuttuu karvaisten lemmikkien lahjat: Ålle sai kissanminttulelun, Riekku-terrieri puruluun.

 Ajettiin iltapäivällä Vantaalle, minä olinkin käynyt uudessa kodissa, kun olin muuttoapuna. Nyt näin kodin valmiina, seinät maalattuina, kaapit asennettuina, vessan kalusteet uusittuina. Todella ihana koti!

Vieraina oli nuoria, muutama tuttukin niiltä ajoilta kun mun lapset oli koululaisia, sekä kolme seniorivierasta: minä ja Miniä H:n vanhemmat.  (toinen miniä olkoon Miniä M tästä lähtien).

Syötiin pizzaa, salaatteja, juustoja, marjoja, kahta lajia kääretorttua.. Nam!! 

Kahdeksan maissa illalla jätin nuoret, myös Kaksospojan jatkamaan iltaa. Sanoin heille ankarasti, että olette sitten ihmisiksi ettei tarvitse hävetä! Noin 30 päätä nyökkäsi. Paitsi yksi (tuttu poika) joka kysyi, että et kai luule, että me totellaan. Lähdin autolle ja kuuntelin sitä ilonpitoa, naurunremakkaa, puheensorinaa joka kuului patiolta. Siitä tuli itsellekin iloinen mieli, hauskaa heillä kuulemma oli.

Oltais voitu viedä Ålle samalla kotiin, mutta päätettiin, että se jää vielä yhdeksi yöksi tänne, ettei se reppana stressaannu ihmisistä, metelistä, ja se olisi pitänyt teljetä jonnekin lukkojen taa, ettei se karkaa. Esikoinen ja Miniä H tulivat sunnuntai-iltana hakemaan Ållen kotiin (kun päivällä olin käyttänyt Miinan lääkärissä). Sen silmiä siis hoidettiin täällä yhteistuumin tyttären kanssa, 7 tippaa silmään / silmiin päivässä. Maanantaina oli Ållen silmäkontrolli: silmä on parantunut, ainoastaan kosteutustipat jää hoidoksi.  

Ålle relasi jo kummasti kissanminttupäissään 

 Ja kerjäsi ruokaa tyttäreltä

 

Helteet onneksi väistyivät. Mustikkametsässä kelpasi jo olla.

 Parvekkeen kukat kukoistavat. 

 

Jopa kitukasvuiset, siemenestä kasvatetut mustasilmäsusannat älyävät aloittaa kukkimisen.

 Ja elokuun bujossa lentää keijut

 Tästä on pakko tulla hyvä elokuu!