Kesäretkeilyä

 Olin muuttoapuna aiemmin tänä vuonna 88-vuotiaalle ystävälleni, joka halusi muuttaa pois palvelutalosta, koska siellä asuu pelkkiä vanhoja ihmisiä. Hän kysyi silloin, haluaisinko kiitokseksi avusta lähteä Taidekeskus Salmelan näyttelyyn ja avajaiskonserttiin, hän tarjoaa. Mullehan on musiikin kuuntelu vähän haastavaa, mutta päättelin, että Kaartin soittokunta, solistinaan koloratuurisopraano Marika Hölttä ulkoilmanäyttämöllä sopii kuulovammaisellekin, entiselle musiikin ammattilaiselle. Näin kävi, sain nauttia konsertista siinä kuin muutkin. 

 

Ajoimme siis Mäntyharjuun. Kuskina toimi ystäväni lapsenlapsi, minä sain istua takapenkillä ja vain nauttia maisemista..

 

Lähdimme liikkeelle jo kymmenen aikaan aamulla, koska halusimme käydä näyttelyssä ennenkuin sinne tulee paljon ihmisiä. Siellä oli kyllä vähän ruuhkaa, mutta mahduimme hyvin joukkoon. Kuvia en ottanut, mutta napsin joitain kuvia Salmelan esitteestä. Näytteillä oli todella laaja ja kattava valikoima taiteilijoita.

 

Reidar Särestöniemen tauluja näin ensimmäisen kerran näyttelyssä. Särestöniemen taiteeseen voi tutustua myös Valkealan Vuohijärven kylän luonto- ja taidekeskuksessa. Tuomas Hoikkala omistaa Salmelan lisäksi myös sen, entisen (ja ehkä nykyisenkin??) kotikylänsä entisen kirkon, johon keskus on rakennettu. 

Ystäväni napsi kuvia, pöllin pari Särestöniemi-kuvaa

 

 Ja kriittinen taidearvostelija Hanni näköjään kuvattiin myös 😄

 Minä hurmaannuin täysin näihin Mi Kuopan pronssiveistoksiin. Olisin voinut jäädä niitä katselemaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 

 Myös Kia Taegenin tauluista pidin erityisesti. Näyttely oli laaja, kahdessa kerroksessa 

 Näyttelyn jälkeen siirryttiin odottamaan konsertin alkua. Kutsuvieraita oli paljon, koska lauantaina oli Salmelan viralliset kesän  avajaiset. Tunnistin puolustusministeri Antti Häkkäsen, muu vierasjoukko näytti taiteellisilta, mutta en tunnistanut ketään Noloa.

Konsertti oli kivan letkeä ja monipuolinen. Marika Hölttä aivan upea tulkitsija ja monipuolinen sopraano, jolta taipui niin klassinen musiikki kuin argentiinalainen tangokin.

 

 Konsertin jälkeen olisi ollut nälkä, mutta Mäntyharjun keskustassa ei ollut lauantaina enää mikään paikka auki. Olisin tarjonnut, mutta ei sitten. Pieni huoli oli ystävästäni, jolla on diabetes, ja hän on hyvin huoleton syömisten kanssa. Osti hän yhden suklaapatukan, jonka avulla nosti verensokeriaan. Daa!! Mutta yksi kauppa oli auki, halpakauppa, sekatavaratalo, josta ostin vahingossa kesämekon made in India, hintaan 16.90€. Nyt on vaatekaappi täydennetty moneksi vuodeksi eteenpäin.

 

Mäntyharjulta lähdimme kotiinpäin, ja tullessa poikkesimme ystäväni tyttären ihanalle mökille, 1930-luvun mummonmökkiin Vuohijärvelle. Olen siellä vieraillut muutaman kerran aiemminkin, ja aina tekisi mieli jäädä sinne. Pienen lammen rannalla, täydellinen idylli. Ei kuvia yksityisyyden suojelemiseksi 😊

Saimme aivan ihania lohileipiä ja raparperipiirakkaa jäätelön kera. Ruoankin hän olisi tarjonnut, mutta luultiin, että me syödään Mäntyharjulla, joten oltiin ilmoitettu, että kahvi riittää.

Kotona olin seitsemältä illalla, sydän täynnä kiitollisuutta ja hyviä elämyksiä.

Lopuksi kerron yhden tarinan Salmelan johtaja Tuomas Hoikkalasta. 

Hän oli mun kollega aikanaan musiikkiopistossa, saksofonistien tuntiopettaja, päätyönään hän soitti varuskuntasoittokunnassa. Kertakaikkiaan komea, kiharatukkainen, hurmaava nuorimies (siis mun ikäinen, olin itsekin hurmaava ja nuori 😅), komea ilmestys etenkin sotilaspuvussa. Täydellinen herrasmies.

Musiikkiopistolla ei silloin ollut säestäjän vakanssia, joten me talon pianistit hoidimme kurssitutkintojen, matineoiden, konserttien säestykset. Ilmaiseksi, ylimääräisenä työnä ja säestettäviä oli paljon. Homma ei mennyt ollenkaan tasan. Kun vaikkapa joku viulisti tuli nuottipinkan kanssa opettajainhuoneeseen ja loi kysyviä silmäyksiä pianisteihin, kaikki lähtivät kiireisen näköisinä ulos, paitsi yksi Hanni jäi siihen seisomaan: joo, kyllä mie voi ottaa... Eli mulla oli hirveä työmäärä, osalla ei ainuttakaan säestettävää 😐

Mutta kun Tuomas tuli sen nuottipinkan kanssa, käveli suoraan mun luo, ja kysyi voisitko taas säestää, kukaan naispuolinen pianisti ei liuennut paikalta, vaan jäivät tapittamaan Tuomasta. Kun Tuomas oli lähtenyt, alkoi kuulua narinaa: miksi se AINA pyytää sua?? Olisi täällä muitakin pianisteja!!

                                                                           😅