Hannin vauhdikas syntymä

 Tosi hauska sattuma edellisen postauksen aiheesta poiki: Päivien ilot   (osasinko just linkittää ekan kerran?) asuu mun syntymäpaikkakunnalla.

Siitä sitten poiki tämän postauksen aihe, alustuksena pari kuvaa ja selostusta.

Olen syntynyt marraskuussa 1955 Vilppulassa, Pohjois-Hämeessä. Isäni oli töissä rautateillä, asuimme siis monien  muiden rautatieläisten tavoin VR:n asunnoissa. Kaikilla perheillä oli kaksi kamaria ja keittiö, ulkorakennuksissa ulkovessat, varastot ja liiterit. Sauna oli yhteinen, siellä pestiin myös pyykit. Elämä oli äitini kertoman mukaan oikein sopuisaa, autettiin toinen toisia ja elettiin yhdessä ilot ja murheet. 

Vilppulan asema oli se "iso" pääasema. Löytyi pari kuvaakin vanhempieni vanhasta albumista. Päivien ilot onkohan asema vielä saman näköinen ja pystyssä? Kaunis rakennus, kuten vanhat asemat usein ovat. Toisessa kuvassa on henkilökuntaa, kumpikaan ei taida olla isäni.

 Kuvat ovat 1950-luvulta.

Me asuimme pienemmällä Koivion asemalla. Siihen aikaan asemia ja seisakkeita oli paljon, Koivion asemalle taisi olla matkaa vajaa 10 kilometriä. Isä oli pääasiassa täällä töissä. 

Minä siis synnyin kotona, ilmeisesti tässä kamarissa

 Ihanan sumuisia kuvia..

Isä löysi naapurista itselleen soittokaverinkin. Muistaakseni isä-Erkki ja naapurin hanuristi- Jorma tekivät soittokeikkojakin jossain vaiheessa.

 Sain siskolta aika tuoreen kuvan. Hän oli käynyt lapsenlapsensa kanssa kesäretkellä entisellä syntymäseudulla. Sisko muistaa paremmin Koivion, hän on mua 8 vuotta vanhempi, ja ehti käydä kouluakin Koiviolla. Minä oli kolme ja puoli, kun muutimme seuraavalle asemalle, eli muistikuvat on vähän hatarat.

Minun kummini asuivat tuolla kauimmaisessa päädyssä, kaksi ikkunaa oli heidän keittiön ja kamarin ikkunat. Meidän koti oli seuraava, kaksi seuraavaa ikkunaa. 

Entinen kotirappu, siskon lapsenlapsi portailla. Mulla muuten on äitini taskuun aikanaan vahingossa jäänyt avain, joka varmaan avaisi tuon oven vieläkin, jollei lukkoja ole uusittu 😊 

 Minä saman rappusen edessä muutamaa vuotta aiemmin. Rusetti päässä tietysti!

 Mulla asui naapurissa kaveri Jukka, joka kyytsäsi mua aina pyörän kyydissä. Meitä kuulemma nimitettiin pärinäpojaksi ja surinasussuksi. Jukan muistankin Koiviolta. 

 

 

Tuo talo on kunnostettu paikallisen metsästysseuran toimesta, eli pystyssä ja hyvässä kunnossa ilmeisesti.

                                                        --------------------------------------- 

Sitten se tarina, joka mulle on kerrottu syntymästäni:

Mun lapsuusperhettäni oli kohdannut tragedia ennen mun syntymääni. Perheen esikoinen, sekä elossa olevan siskoni jälkeen syntynyt veli kuolivat vauvoina. Minä synnyin vuosi veljen kuoleman jälkeen, keskelle surua.  

Äiti siis oli synnyttänyt kolme kertaa, synnytykset oli olleet pitkiä ja vaikeita. Kun äitini tuli neljännen kerran raskaaksi, hän sai ensimmäisen kerran synnytysvalmennusta. Opetettiin hengitystekniikkaa ja rentoutumista.

Lauantaina 19.11.1955 iltapäivällä äiti alkoi tuntea, että supistukset alkaa. Kätilön oli määrä tulla kotiimme sitten kun hänelle soitetaan, ja puhelu meni Koivion asemalta Vilppulan asemalle, jossa oli lähin lankapuhelin, sieltä soitettiin kätilölle tieto. Ei ollut kännyköitä, ei.

Kun supistukset alkoivat, äitini tunsi kohta, että tämä lapsi ei taidakaan viivytellä, ilmeisesti osasyynä oikea hengitys, jolla äiti joudutti hommaa, Lopulta alkoikin selvitä, että saattaa tulla kiire. Tiet olivat huonossa kunnossa, kätilölle piti ensin saada tieto mutkan kautta, kätilön piti saada taksi ja sillä tulla paikalle. Isä teki laskelmat ja homma meni vähän toisin kuin oli suunniteltu.

Isä soitti asemalta Vilppulaan, josta soitettiin kätilölle. Kätilö pakkasi pikavauhtia kassinsa ja saapui asemalle. Isä hyppäsi resiinan selkään ja lykki vauhdilla itsensä kätilöä noutamaan. Vilppulassa kätilö hyppäsi resiinan kyytiin ja isä veivasi minkä resiinasta irti sai. Ja jotta homma ei olisi mennyt helpoimman kautta, resiina piti siirtää kesken matkan ratapenkalle, isä onneksi oli tarkistanut, milloin on tavarajuna kulussa, ja piti väistää. Sitten jatkettiin matkaa, äiti odotti hieman tuskissaan jo.

Sitten minä synnyin. Kätilö oli kuulemma hihkaissut: tämähän tulee kuin kelkalla! Äitini sanoi aina, että se vauhdikas syntyminen oli enne: mullahan on vauhtia, vaarallisia tilanteita, kaatumisia ja portaista tippumisia sitten tapahtunut runsain mitoin. 😵 

Isäni hoiti siis hienosti homman kotiin. Jollei muisteta, mitä tapahtui, kun olin tullut maailmaan. Kätilö huikkasi isälle, että nyt tarvittaisiin pesuvettä (vauvan pesemiseen).

Isä ilmestyi ovelle kädessään juuriharja, ja pesuvati, jossa oli kylmää vettä.