Keväällä 2002 mieheni jäi jälleen kerran kiinni naisesta. Mies oli muuttanut kahdeksi vuodeksi Indonesiaan töihin, lupasi lähtiessään tulla takaisin muuttuneena miehenä, opetella raittiutta, uskollisuutta ja elämänsä hallintaa. Mikään niistä ei toteutunut, mies ei palannut Suomeen.
Se kevät oli kamala! Oli kerrottava lapsille, oli järjestettävä ylioppilasjuhlat vanhimmalle pojalle, valmisteltava huoltajuusasiat, asuminen, ositus.. en jälkeenpäin edes tiedä, miten hoidin kaikki. Mutta hoidin. Yksin.
Kun lapset lähtivät kouluun, lähdin koiran kanssa metsään. Metsä oli ainoa paikka, jossa pystyin olemaan. Huusin välillä suoraa huutoa, vaelsin poluilla ja kallioilla, etsin lohtua ja voimaa metsästä. Löysinkin.
Koira, novascotiannoutaja Manu oli silloin 3-vuotias, uskollinen metsäkaverini, lohduttaja. Kuljimme tuntikausia metsissä, kunnes oli aika palata tekemään lapsille välipalaa ja ruokaa.
Siihen aikaan löysin terapiapaikkani, Karhulanjärven rannalla olevan kiven, jossa istuin pitkät ajat. Itkin, Manu tarkkaili minua, nojasi jalkaan ja välillä nuolaisi kyyneleet poskiltani. Paikka on syrjässä, siellä ei ole koskaan ollut muita, vaikka olen sen kevään jälkeen käynyt rannalla useasti.
Tänään kävin kivellä istumassa ensimmäisen kerran tänä keväänä. Siinä paikassa vaan on jotain maagista ja rauhoittavaa. Mökkejä ei ole sillä rannalla ollenkaan.
Kävellessä katselin metsää ja mietin, joko on aika toteuttaa bingoruudukon yksi merkintä: makaa sammaleessa. Tuon mäen takana olisi oivallinen paikka toteuttaa suunnitelma, mutta päätin, että en kiipeä tuonne, on liian märkää ja kylmää.
Rantaan on isolta tieltä pari kilometriä, ajan alkumatkan autolla. Siellä se pilkottaa, minun rantani
Tuuli oli kaatanut viime käynnin jälkeen monta puuta, osa vähän vaarallisesti.
Tämä on aina tarkastettava, ennallaan on, kaunis luonnon asetelma. Kesällä siinä kukkii vanamot.
Ranta on vielä paljas, kunnes lehdet tulevat kunnolla puihin. Laineiden ääni on niin rauhoittava, ääni puuttuu valitettavasti kuvasta.
Siinä on terapiakiveni, oikeastaan kaksikin, mutta oikeanpuoleisella istun ja rauha leviää sisälleni. Kaikki on hyvin nyt.
Huomenta!
VastaaPoistaRauhan aistii kuvienkin välityksellä! Olen puolestasi onnellinen, että olet löytänyt kivesi/paikkasi täysin itsellesi! ♥
Juon vielä toisen mukillisen kahvia ennen riehumista. Aamurauha pitää olla. Tosin kävin jo suihkussa ja vein jättikirjan lavalle. Aurinko nousee.
Ihanaa, herkullista ja rakkauden täyteistä äitienpäivää! 🌻
On tuo aika ollut raskasta ja kovaa! TIEDÄN, että olet vahva pärjääjä! ♥ Ja sulla on ihanat lapset!
PoistaLapset oli syy nousta aamuisin ylös, sekä alkaa järjestää meidän elämäämme niin että lapset selviäisivät mahdollisimman pienillä vammoilla. Eihän sitä kokonaan voinut estää, etenkin kun isä lähti livohkaan, siinäkin tapahtui kaikenlaista.. Mutta toisaalta se varmisti päätöksen, joka oli ainoa mahdollinen. Onneksi oli lapset, luonto, omat tukijoukot. Ja Manu.
PoistaOnneksi löysit metsän,kiven, järven, luonnon ja koirasi oli kaverina. Ja niiden avulla sitten jaksoit olla äiti lapsillesi ja yrittää selvitä kaikista arjen asioista. Kova on ollut tuo polku kuljettavaksi.
VastaaPoistaVälillä hämmästelen sanontaa, että ihmiselle annetaan vain juuri sen verran kuin kukin jaksaa kantaa. Mutta välillä tuntuu ettei siinä ole mitään rajaa. Toisille annetaan ihan liian raskasta taakkaa.Niinkuin Sinulle. Mutta sisua ja tahtoa Sinulla on kuitenkin riittänyt selvitä eteenpäin.
Veden äärellä olo tuo minullekin aina seesteisen olon. Onko se sitten sitä että ymmärtää oman pienuutensa tässä maailman kaikkeudessa vai antaako se vain uutta perspektiiviä asioihin.....
Hyvää Äitienpäivää Hanni !
, lapset ja lapsenlapset lähtivät juuri. Pienin oli oppinut konttaamaan ja nousemaan tukea vasten pystyyn pääsiäisen jälkeen. Piti vahtia ihan uudella tavalla 🙂
PoistaMinä oikeastaan ajattelen, että minun taakkani ei ollut ollenkaan pahin mahdollinen. Sain pitää lapset, ja vaikka olin yksinhuoltaja 24/7, en ole koskaan kokenut uhrautuneeni. Meistä tuli tiivis tiimi, ja rehellisesti sanottuna oli helpotuskin, että se mies jäi ulkomaille. Jos hän olisi ottanut lapset joka toinen viikonloppu, en olisi voinut olla varma, saavatko he ruokaa, tai jätetäänkö heidän keskenään, kun isä häipyy baariin. Kaikkea kun sattui silloin jo, kun olimme naimisissa. Näin sen piti mennä. Ja kyllä metsä ja luonto on mahtavia hoitajia. Olen niin kiitollinen, että saan asua täällä lähellä luontoa ja vettä.
Hyvää äitienpäivän iltaa sulle!
Jaahas, eka sana jäi puuttumaan.. siinä piti olla Kiitos
PoistaKuvien kautta välittyy seesteinen rauha,ehkä paikka ollut ko kauan joku maaginen paikka? 🌞päivääsi ja viikkoosi💖
VastaaPoistaLuulen myös, että rannalla henkivä tunnelma on siellä syystä. Ja ihana, ettei siellä käy muut. Olen suunnitellut, että kesällä käyn uimassa tuolla retkelläni, saa nähdä toteutuuko suunnitelma.
PoistaJa kiitos, sinulle myös hyvää viikkoa. Säät alkaa lämmetä täällä ainakin 😊