Eilen oltiin tyttären kanssa ensin konsertissa, ja vielä samassa rakennuksessa olleessa Kouvolan taideseuran kevätnäyttelyssä.
Olen siis entinen musiikin ammattilainen, kuulovammainen. Vamman takia on usein haasteellista kuunnella musiikkia, etenkin livenä: ilman kuulolaitteita en pärjää, laitteet korvissa taas äänet usein vääristyvät, särkyvät, volyymin säädöstä huolimatta muuttuvat kakofoniaksi. Sen vuoksi hyvin monesti säästän itseäni, enkä mene tilaisuuksiin.
Tiesin, että tämä konsertti ei ehkä sovellu mun soppakorvilleni, mutta koska mun rakkain ystäväpariskunta laulaa tässä kuorossa, päätin kokeilla. Tytär lähti mukaan, mikä ilahdutti senkin vuoksi, että pitkän sairastamisjakson jälkeen hän oli jo tarpeeksi hyvässä kunnossa lähteäkseen seurakseni. Muistin konsertin alkamisajan väärin, em tarkistanut sitä ja oltiin tuntia etuajassa. No, saatiin hyvin aika kulumaan, eikä myöhästytty.
Kyseessä oli siis Kouvolan Laulun ja Ahvion soittokunnan yhteiskonsertti. Kuorolaulu ei ole ongelma korvilleni, mutta puhallinorkesteri patarumpuineen enemmän. Orkesteri oli vielä edessä, kuoro takana, joten balanssi oli mun kuulolle vähän huono. Pienensin laitteiden volyymiä, siten pystyin kuitenkin konsertissa istumaan. Elokuvasävellykset sovituksina oli kyllä taitavaa musisointia.
Tällä lavalla olen useat kerrat itsekin esiintynyt, oletan että flyygelikin on sama. Enää se ei tuo isoja tunteita esiin, aika on parantanut haavoja näiltä osin.
Kun konsertti väliaikoineen oli ohi, kävime vielä Kouvolan Taideseuran näyttelyssä. Kuvia hienoista tauluista ei ole montaa, tai olisi mutta valoheijastukset näkyivät kuvissa häiritseviltä, joten en julkaise niitä
Anteeksi, taiteilijat, kuvat eivät tee oikeutta todellakaan. Taideteoksia oli paljon, todella monta sellaista, jotka huolisin itselleni.
Ja sain värittää bujon vuosibingooni uuden ruudun
Livemusiikille peukut! 👍 Aika mahtavaa, että voit edes osittain nauttia sellaisesta! Itseäni hieman puristi ajatellessani flyygeliä ja Sinua. ♥ Saanen mainita/mainostaa tässä, että soittotaitosi on 'periytynyt' tyttärellesi? Ihanaa, että olitte tuolla yhdessä! ♥ Soittaako pojistasi kukaan mitään?
VastaaPoistaAi, miksi olen tähän aikaan hereillä? Nukuin jo kyllä, mutta alitajunta herätti "täyttämään työkkärilapun", jotta saan rahaa torstaina. Siksi.
Huomasin tolpan päällä liskon! Aprillipäivää! 😁
Kiitos samoin hyvää aprillipäivää. Mua onnistuttiin jo aprillaamaan 😃
VastaaPoistaNeljästä lapsestani tytär soittaa pianoa, hänen kaksoisveljensä bassoa, toiseksi vanhimmalla on sähköpiano, olen kuullut mm hänen sävellyksensä, mutta kyseessä on se lapsi, joka ei halua olla koskaan esillä, joten hänen lahjakkuuttaan ei moni tiedä. Esikoisen rumpujen soittoa oletkin kuullut aikanaan Apollossa bändikisoissa, harrastus jatkuu edelleen, vaikka ammattia siitä ei koskaan tullut. Parempi niin.
♫♪♪. 😃
PoistaKaksi kulttuurikärpästä yhdellä iskulla ! On aina hyvä kun tulee lähdettyä ja vaikka kaikki ei ihan miellyttäiskään niin kokemuksia kaikki.
VastaaPoistaTuo konserteissa istuminen vaatii minulta nykyään korvatulpat korviin; samoin kuin elokuvissakin. Kävimme vuosikausia Tampereen kaupunginorkesterin konserteissa kausikortilla eikä silloin tullut mieleenkään laittaa korvatulppia korviin. No olin nuorempi ja Tampere-talossa kyllä hyvä akustiikka. Viimeksi olen käynyt siellä muutama vuosi sitten Jethro Tullin konsertissa ja tulpat oli todellakin tarpeen. Voin vain kuvitella miten haastellista on kuulolaitteiden kanssa. Mutta hienoa, että kuitenkin menit !
Huomaan sen kerran kun käyn jossain taidenäyttelyssä miten erilainen fiilis on eri päivinä ja kiinnittää huomiota erilaisiin asioihin. Joku teos puhuttelee aiheeltaan, tunnelmaltaan, väreiltään ja toiset taas ohittaa pelkällä vilkaisulla.
Kyllä oli kulttuuria kerrakseen !
Minähän en ole enää sen jälkeen käynyt orkesterien konserteissa, kun jouduin jättämään työni. En kuule soittimia oikeassa suhteessa, ja kun teokset osasi suunnilleen ulkoa, oli kamalaa, kun esimerkiksi viuluja ei kuullut normaalisti. Kun jouduin jättämään työni, olin Meilahden potilaana. Kun sain kuulla, että lääkäri suosittelee työkyvyttömyyseläkettä, tieto sai minut suunnilleen romahtamaan. Lääkäri soitti mulle saman tien akuuttiajan sairaalan prykiatrille. Se oli kaiken kaikkiaan hyvä käynti, ja se viisas nainen sanoi, että hän on vuosien myötä huomannut, että on helpompi jättää soittaminen kokonaan, koska et kuitenkaan pysty sitä tekemään ja siitä nauttimaan kuten ennen. Sama koski musiikin kuuntelua konserteissa. Hyvin vähän käyn edelleenkin. Korvatulpat ei kuulovammaisella ole oikein toimivat :D
PoistaToisaalta olen päättänyt, että mikäli mahdollista, en anna vammani rajoittaa elämääni niiltä osin mitä haluan tehdä. Kerron vammastani kyllä, kaikille reilumpaa. Ja olen kiitollinen siitä, että en ole kuuroutunut, eikä edes kuulo enää ole vuosiin heikentynyt. Ja näen esimerkiksi taideteokset, pystyn vielä nauttimaan vaikka mistä.
Viime viikkoisen reissun jälkeen osaan ehkä jollain tavalla kuvittelemaan millaista sulla on konserteissa.
VastaaPoistaMulla on sinun kuulovammaasi verrattuna ennemminkin kyse kuulonalenemasta.
Näin kotioloissa Mursun kanssa kahden pärjään ilman kuulokojeitakin, käytän niitä kyllä, mutta aamupäivällä kun tinnitus ei ole niin paha, voisin olla ilmankin.
Meidän suku on kovaäänistä ja kun olin tädin luona ja ystäväni kävi siellä kylässä, oli pakko pistää volumea pienemmälle, ei kerta kaikkiaan pystynyt heidän kahden kilpalaulantaa kuuntelemaan 😄
Heitä kuunnellessa tulin miettineeksi, että ei taida enää olla minusta konserteissa tms. kävijäksi: ääni ja valot, siinä vasta oiva yhdistelmä.
Totta, konsertit ja kaikki kovat äänet voivat saada aikaan melkoisen kakofonian. Usein kotona olen ilman kojeita, tosin mulla myön tinnitus sitten voimistuu, mutta olen sitä kuunnellut 40 vuotta ja tavallaan aivot eivät rekisteröi sitä herkästi enää. Voi kuvitella sun kärsivän yhdistelmästä ääni ja valot, itsekään en pidä kirkkaista, saati vilkkuvista valoista migreenin pelosta. Onneksi on vielä paljon sellaista, josta voidaan nauttia ❤️
PoistaMulla tinnitus on pahentunut vuosien mittaan, mutta oikeastaan sen huomasin oikein kunnolla, kun olin Riesan takia viimeisen kerran sairaalassa (tutkimuksia lukuun ottamatta) 12 vuotta sitten. Hoitaja tuli huoneeseen ja oikaisi oloa kysyessään reippaalla otteella peittoani - ja samalla tipahti kello seinältä. Vaan kellon tikityspä jatkui edelleen, vaikka kello hävisi.
PoistaMutta olet oikeassa, onneksi konsertit eivät ole ainoa ilo elämässä ❣️- vaikka niitä kaipaakin.