Ålle perseilee

Oli juhannus 2024. 

Siskoni tulee aina Helsingistä perinteisesti juhannusvieraakseni, kuten tuli viime juhannuksenakin. Myös Ålle Pallopää oli tuotu hoitoon, Ållen isäntäväki, eli esikoinen vaimonsa kanssa olivat festareilla Hollannissa. Siskoni on kissojen ystävä, Ålle on hänet tavannut monta kertaa, mutta ilmeisesti Ålle oli päättänyt perseillä hieman, ja syyksi hän keksi siskon; kamalan pelottava ihminen, pitää väistellä ja vähän jopa murista ohi hiippaillessaan. Siis pelkkää näytöstä, jota emme olleet huomaavinamme. 

Juhannusaattona syötiin hyvin

juotiin vähän viiniä, kahvia ja konjakkia. Käytiin lähikippolan terassilla, saunottiin.. oikein rattoisa juhannus siihen saakka.

Juhannuspäivänä syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, Ålle oli saanut ruokansa jo aiemmin. Sitten jossain vaiheessa päivällä sisko alkoi ihmetellä, missä on kissa, sitä ei ole näkynyt koko päivänä. Sinällään siinä ei ole mitään uutta; Ålle nukkuu milloin sängyllä, milloin sängyn alla, vaatehuoneen lattialla hyllyn alla, joskus kirjahyllyssä. Alettiin kuitenkin etsiä sitä, kun se ei vastannut mun huhuiluihin, kuten yleensä. 

Mitä kauemmin etsittiin sen hämmentyneemmäksi muututtiin. Kissaa ei löytynyt mistään. Kontattiin sänkyjen ja huonekalujen alustat, pengoin kaikki vaatehuoneen hyllyt, ylimmätkin joihin se ei periaatteessa pääse mitenkään. Etenkin kun se on kissa joka ei hyppää. Daa! Katsoin saunan kiukaan alle, naulakon hyllylle, jopa uuniin 😆

Parin tunnin kuluttua hälytin tyttären apuvoimiksi, hän on kissakuiskaaja, joka saa helposti arankin kissan tulemaan piilostaan. Kaikkein kamalinta oli ilmoittaa pojalle, että Ållea ei löydy. Poika sanoi, että se tulee aina kun kilkuttaa lusikalla ruokakupin reunaan. Ei tullut. Ravistin myös sen herkkumuropussia. Sama tulos. Poika kysyi, olisiko se voinut hypätä ikkunasta. Olisi periaatteessa 😭 

Keittiön ikkuna oli auki. Se aukeaa ylhäältä alaspäin, yläreunaan jää juuri kissanmentävä rako, mutta pöytä oli täynnä tavaraa, ja tuoli laitettu niin, ettei kissan olisi pitänyt päästä loikkaamaan ulos. Näytti siltä että olin väärässä. 

Tytär soitti paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, meille luvattiin loukku. Tytär soitti myös Etsijäkoiraliittoon ja sai ohjeet, miten tehdään hajujäljet loukkua kohti: sukkahousuihin tonnikalaa ja sitten vedellään joka puolelta metsästä ja pihasta hajujäljet viritettyyn loukkuun. Laitoin paikalliseen facen karkurit-ryhmään ilmoituksen ja ilmoitin naapureille mitä on tapahtunut. Laitoin myös ilmoituksen meidän roskiskatoksen seinään: soittaa saa vaikka yöllä. Olo oli hirveä, huono omatunto: miten voin olla niin huolimaton!! Ja rehellisesti sanottuna, olisin voinut juhannuspäivän istua parvekkeella siemailemassa valkoviiniä. Nyt piti olla ajokunnossa, hakea loukkua ja tonnikalaa ja valmistautua ehkä eläinlääkärireissuun. Katsoin jo valmiiksi senkin, missä on päivystäjä: Iitissä, hornan persiissä.

Alkoi olla jo ilta, jatkoimme edelleen etsimistä sisällä ja ulkona. Tytär käveli ympäri metsiä hiestä märkänä vetämässä tonnikalajälkiä, loukku oli viritetty. 

Olin keittiössä kun tytär tuli sisälle, rakko kantapäässä, pää märkänä. Samassa kuulin ison äänen: MIAUUUUUU!!!! Luulin että Ålle oli tullut ulkona tyttären luo, mutta ei: se istui unisen näköisenä makuuhuoneen ovella ja karjui: RUOKAAA!!! Tytär sanoi pari rumaa sanaa ja ryntäsi viinipänikän luo täyttämään lasinsa 😀

Täysi arvoitus oli, minne se oli itsensä tunkenut ja miksi se ei tullut, kun ruokakuppi kilisi. 

Se sai ruokansa, vaikka teki mieli nakata se pihalle kainaloista ja käskeä menemään itse hajujälkien perässä syömään Shebaa loukusta. 

No, pääasiassa olo oli helpottunut. Ja Ålle oli olevinaan täysin tietämätön aiheuttamastaan huolesta. Olisi puuttunut, että seuraavaksi päiväksi luvattu etsijäkoira olisi tullut, ottanut hajujäljen ja ohjannut meidät makuuhuoneeseen. Sen verran noloa, että ilmoitin facen ryhmään ainoastaan, että kissa on löytynyt. En kertonut mistä. 

Seuraavana yönä se nukkui ihan tyytyväisenä sängyssä, maha täynnä ruokaa, naureskeli viiksiinsä aiheuttamaansa huolta ja paniikkia. Uskokaa vaan, se teki sen tahallaan.