Harmautta

 Elän vähän haastavia aikoja, olen vetäytynyt kuoreeni, oireilen henkisesti ja fyysisesti, vaikka taustalla häärää optimisti-Hanni kuiskimassa, että ennenkin on asiat selvinneet. Pahinta ehkä on silloin, kun ei oikein itse voi muuta kuin seurata sivusta ja olla taustalla tukena. Sen teenkin.

Tämän päivän sään ja lämpötilan näyttää tietokoneen ruutu. Harmaata, pilvistä, sataa.

 Minähän tykkään syksystä, etenkin marraskuusta. Kun aamusta iltaan on lempeä hämäryys, metsässä luonto on kyyristynyt odottamaan pakkasta ja lunta, ilma kostean helppoa hengittää. Mutta jos joulukuussa sama jatkuu, etenkin kun sataa vettä, alkaa Hanni hermostua, vaikka ei olisi ylimääräisiä huoliakaan. 

Lenkillekään ei huvita lähteä kastumaan. Tosin toissapäivänä tein yli viiden kilometrin lenkin kastumatta, kyllä se piristi. Jossain mielessä kauniit ja levolliset sävyt lenkillä ottamissani kuvissa.

Paksusammaleinen kuusimetsä on mun sielunmetsäni, muulloinkin kuin synkkinä aikoina.

Joulua alan valmistella. Lapsenlapsi pyysi säärystimiä joululahjaksi, väritoiveina pinkki tai violetti. Tein makkaramalliset, voi sitten vetää pitkiksi tai pitää makkaralla. Rusetit on merkkinä siitä, kumpi reuna tulee ylöspäin 😊
 

Mun neuleisiin tulee aina takuu, korjaan jos ei ole sopivan kokoiset. Paitsi näihin 

Miniän toinen sukka on aina vaan kesken. Kudon ja kudon, eikä se edisty yhtään! Hitainta on tuo silmukoiden jäljittely ja ruusuja on yhdeksän 😑

Ja mustalle pohjalle silmukkajäljittely on hermoja raastavaa, kun niitä silmukoita ei näe.

 

Ja oma lukunsa on ohje. Harmaalle pohjalle tehdyt ohuet mustat viivat eivät erotu kunnolla, ja virheitä en tod halua tehdä! (no on siellä niitä pari..). Vaikea myös merkata, millä rivillä menen. Ensin käytin keltaisia post it-lappuja kolme rinnakkain, mutta eihän ne pysyneet. Eilen sain idean. Mun vanha jumppakuminauha ei enää palvele alkuperäisessä tarkoituksessaan, on hapertunut, mutta leikkasin siitä suikaleen ja se muotoutuu ohjesivulle ja pysyy paikallaan. 

 Jätkät (= kolme poikaani) saavat tänä vuonna kuplasukat. Yhdet on vähän vielä kesken, esikoisen sukat, joissa on musta-viininpunainen väritys. Keskimmäinen saa siniset ja nuorin poika tällaiset jämälankasukat.

 Ja pikkuruisin lapsenlapsi saa kuplasukat, kun iskälläkin on 

 Tyttären sukkia ei voi julkaista, jos se pikkupossu sattuu kurkkaamaan tänne. Hienot ne on, sen voin sanoa. 

Kauheaa valitusta ja juputusta tänään. Mutta halusin jotain kirjoittaa, tästä tuli nyt tällainen.

Joulun valmistelun aloitan tällä viikolla leipomalla tortut, sekä kaupan valmistaikinasta, että itsetehdystä rahkavoitaikinasta gluteenittomana. Teen myös piparit, ne teen pelkästään gluteenittomasta itsetehdystä taikinasta, koska ne on parempia kuin kaupan valmiista taikinasta tehdyt, ja niitä ei mene paljoa. Ässäpiparit on must. Mun lapsuuskodissa oli aina ässäpipareita, niitä teen ainakin normiversiona. 

Siitä se lähtee, ja saan muuta ajateltavaa.