Kiireet loppui

 Viime viikon tiistaina tein edellisen postauksen. Touhuilin silloin kaikkea koko päivän, vaikka olo tuntui jotenkin puolikuntoiselta, tuntui oikeastaan jo edellisenä päivänä. Kun maanantaina piti lähteä vesijumppaan, olin niin väsynyt, että palasin kaksi kertaa sohvalle, toisen kerran torkahdin siihen istuvilleni 😃 Pakotin itseni ylös sohvalta ja vesijumppaan. Jälkeenpäin mietin, mahdoinko tartuttaa yhden altaallisen jumppaajia, höyrysaunassa viimeistään, tai pukuhuoneessa, kun oltiin vieri vieressä siellä. No, eipä näille mitään voi. 

Keskiviikkona olo oli kurja, niinpä päätin käydä kaupassa hakemassa koronatestin, koska seuraavana päivänä oli aika rokotuksiin, korona- ja influenssarokotukset. Ostin jonkin oudon testin, jonka ohjeen teksti oli niin pienellä präntätty ja kuvat epäselvät, että tein lopulta koko testin päin persettä. Lopulta lorautin (en tiputtanut) nestettä siihen kaukaloon, siihen tuli kaksi viivaa, toinen himmeä.En uskonut tulosta.

 Sitkeästi päätin, ettei mulla koronaa ole, mutta katotaan nyt varulta. Hain toisen testin. Viivat näkyivät melkein saman tien. Ei muuta kuin perumaan rokotusaika.

Ei ollut pahin versio koronasta, tämä oli mun kolmas kerta. Mutta suunnilleen kaikki oireet kävin läpi. Tällä kertaa ei mennyt maku- ja hajuaisti, ruokahalu kyllä. Söin puuroa vähän, sekä jogurttia, muuta en saanut alas. 

 Perjantai oli viimeinen kuumeilupäivä. Sunnuntaina ajoin autoa sen verran, että hain tyttären tänne, hän kokkasi avuksi ruokaa. Maanantaina kävin yksin kaupassa, sen jälkeen kyllä makasin huolella, voimat oli pois, mutta selvisin ja laitoin huilaamisen jälkeen jo uuniin ruoankin. Eilen kävin kirjastossa, tosin siitä tuli vähän pikavisiitti, kun tuli huono olo. Mutta tänään olen leiponut sämpylöitä, ja nyt on makaronilaatikot uunissa. Olo on melkein normaali. Julistaudun terveeksi ja koronan selätetyksi.

Peskää käsiänne!

Jaksoin sen verran kutoa, että sain viimein luurankosukan valmiiksi, toiseen resorin kudottua. Lisäksi aloitin toisen miniän joululahjatoivetta, tosin sanoin että voi olla että kohta laitan hänelle viestiä, että kysypä jokin toinen. Hän nimittäin pyytää tekemään solmupannan Marimekon Unikko-kuosilla 😑 Luotto anopin käsityötaitoihin on suuri. 

 

 

Loppulisäys, joka ei liity oikeastaan mihinkään. Koronapäissäni kuuntelin Lidlin RAIVOSTUTTAVAN MAINOKSEN musiikkia: "Jestas sentään mitkä hinnat.." Mainos tuli vähän väliä ja jäi soimaan päähäni.

En voinut teininäkään sietää tuota Markku Aron renkutusta, etenkin kun pojat hoilasivat sitä tissejä tuijottaen: Jestas sentään mitkä rinnat, täytyy antaa täydet pinnat..

Saatana!

Siinä kuumeessa maatessani tuli mieleen, että olisiko samanlaista hittiä syntynyt, jos vaikkapa Lea Laven olisi laulanut: jestas sentään mitkä pallit! Tai jotain vielä rasvaisempaa.

Eipä tässä muuta, menen ottamaan makaronilaatikot uunista.

Niin. Peskää käsiänne! 

Vähän ollut haipakkaa

 ..tai sitten ei, mutta olen tullut sen verran vanhaksi, että kaikki käy hitaammin, eikä oikeastaan saa juuri mitään aikaan, vaikka niin kuvittelee. Mutta laiskasti olen ainakin blogia päivittänyt. Korjaamme laiminlyönnin.

Kaikenlaista tässä on tapahtunut. Nuorin poika muutti maalle, vuokralle vanhaan omakotitaloon, pois kaupungin keskustasta. Sopii hänelle tämä asumismuoto, etenkin kun saa puuhata leivinuunin, puuhellan, takan ja puukiukaan kanssa, tehdä vähän remonttia vuokraisännän luvalla. Talon yläkerrassa on pojan ja kavereiden bändin treenikämppä, siellä saavat soittaa vuokraisännän luvalla. Kuuntelijoina kai lähinnä viereisen laitumen hevoset.

Muutossa minusta ei ollut muuta apua kuin loppusiivouksissa lähtöpäässä. Olen puoliammattilainen muuttosiivooja, se on aina mun tehtävä. Tykkään siitä, siivota tyhjää kämppää, tyhjää kylppäriä, tyhjiä kaappeja. En tosin tehnyt sitä yksin, poika auttoi ja jouduin toteamaan, että poika siivosi tarkemmin kuin minä. Missä vaiheessa se näinpäin kääntyi?

Pari viikkoa sitten vietettiin läksiäisiä. Haikeaa, mutta toisaalta olen iloinen ystävien puolesta, pääsevät seikkailemaan matkailuautollaan Euroopan halki Espanjaan ja sieltä palaavat vasta huhtikuussa. Mun hoitokoirat Jasu ja Remu lähtivät mukaan, mua ei enää tarvita koirahoitajaksi 😢  Onneksi mut on pestattu yhdeksi mökkitalkkariksi, eli käyn tarkistamassa, että heidän mökillään, jossa he käytännössä asuvat, on kaikki kunnossa. 

Läksiäisissä mökillä meitä oli koolla 9 lähipiirin ystävää. Vein isäntäparille tuliaiset matkalle mukaan otettavaksi.

Kuivamuonaa, koirille herkkuja, ilmanraikastin, koska he tulevat kaikki piereksimään pienessä asuntoautossa. Suklaata, jääkaappimagneetti ja kahvia. 

 

 

Oli kyllä kivaa, ainahan meillä.. Ekat vieraat oli paikalla jo aamulla, meidän rosvopaistiasiantuntija saapui vaimoineen tekemään rosvopaistille nuotion, illalla oli valmista. Oli muuten hyvää. Päivällä oli keittolounas, kahvin kanssa juustokakkua, virvokkeita sitten runsain mitoin pitkin päivää 😏

Kuvia on paljonkin, mutta en viitsi julkaista kysymättä lupaa. Tämän voin julkaista- Meillä oli nuotiolla tietovisa, ja savu välillä haittasi keskittymistä ja näkyvyyttä.

Rosvopaistista tuli muuten mahtavaa, kolmea eri lihaa ja kuopassa kypsennettyjä juureksia. Nuotiota poltettiin ensin pitkään. Koiratkin tykkäs.

 

 

Ja tietenkin voitin parini kanssa tietovisan. Ja ai-van mah-ta-va pal-kin-to!!

 Illalla kävi niin nolosti, että minä joka hillun aina viimeisimpien joukossa bileissa, nukahdin jo ennen puoltayötä. Eipä ollut aamulla huono olo, kun pomppasin pystyyn kahdeksalta.

 Viime viikon keskiviikkona he lähtivät matkaan. Ihania kuvia on tullut matkan varrella meidän wa-ryhmään. Päästään kaikki vähän mukaan reissuun.

Maanantaina tytär aloitti opinnot. Hän pääsi vuosi sitten opiskelemaan lähihoitajaksi, mutta sairastui niin että opintoja piti siirtää. Pääsykokeisiinkin piti mennä uudelleen, mutta pääsihän hän sinne taas. Koska meillä on perheessä kolmasluokkalainen, joka on koulutarvikkeiden erikoisasiantuntija, lähdimme kolmestaan koulutarvikeostoksille viime viikolla. Käytiin vielä mäkkärissä syömässä roskaruokaa, ja sitten tultiin mummulaan tarkastelemaan, millaisia ostoksia tehtiin. Ei ole ainakaan  välineistä kiinni, jollei opinnot suju! 

Tytär ei ole vielä ihan terve, kilpirauhasarvot paukkuu välillä hurjia lukemia, mutta parempaan suuntaan menossa ja lääkärien valvonnassa. Lopun hän hoitaa kovalla sisulla. 

Vähän käsitöitäkin olen tehnyt. Kaverin ystävän vauvalle tein talvella tossut, ja nyt tuli hätäviesti: toinen tossu oli kadonnut, ja multa kysyttiin, voisinko millään tehdä uuden, murhe on suuri kadonneesta tossusta. Piti tehdä molemmat uusiksi, koska en ollut varma, mitä lankaa ja millaisia silmukkalukuja olin käyttänyt. Tein vähän reilumman kokoiset tossut.

 

Olen parempi kutomaan kuin kuvaamaan 😀

Tyttären ystävän perheeseen syntyy vauva ihan näinä aikoina. Sain tilauksen kutoa isälle, äidille, kahdelle isosiskolle ja vauvalle siilisukat. Tulevan isän ilme kuulemma oli näkemisen arvoinen. Kun hän kaivoi sukkia pari kerrallaan pussista, ilme muuttui aina vaan aurinkoisemmaksi. Kun viimeisenä pussista löytyi pikkuruiset siilit, oli isän naama yhtä leveää hymyä.  

 Nyt menen kokeilmaan, miten onnistun kokkaamaan myskikurpitsaa. Mun elämäni eka myskikurpitsa. Sain sen halki ja paahdoin uunissa. Nyt menen kokeilemaan, saisiko siitä tehtyä linssi-kurpitsakeittoa.