Ystävä vieraana. Kanakeittoa ja kinkkupiirakkaa

 Tiedättehän, on olemassa ystäviä, jotka ovat elämässä jonkin aikaa, sitten kadotat heidät ja yhteyden. Minä ajattelen, että he ovat ystäviä, jotka vain käväisevät elämässäsi, mutta ovat silti tavalla tai toisella merkityksellisiä. Sitten on ystäviä, jotka ovat elämässä vuosia, vuosikymmeniä. Ja sitten heitä, joihin olet yhteydessä harvemmin, mutta jotka ovat aina siellä olemassa, vaikka et tapaisi vuosiin. Tällaisen ystävän sain vieraaksi, ystävä jo kouluajoilta, lukiosta.

Hän ajeli luokseni keskiviikkona, viipyi yhden yön (olisin pitänyt vaikka viikon) ja lähti eilen, torstaina. Voi että, miten lämmin tunne tulee edelleen sisälleni, kun ajattelenkin ystävääni. Hän oli jo lukioaikana ajatusmaailmaltaan samanlainen, sielunsisar, se on vain syventynyt. Olimme perheittäin tekemisissä, he kyläilivät meillä, me heidän luonaan. Olen yhden heidän lapsensa kummi. Vaikka yhteys ei ole ollut jatkuvaa, olemme kuitenkin eläneet toistemme elämänvaiheet yhdessä, ja tähän ikään mennessä on molemmilla takanaan kaikenlaisia vaiheita, myrskyjä ja vastoinkäymisiäkin - tietysti. Mutta nyt, yli 10 vuoden tauon jälkeen tapasimme nokakkain viimein.  

Varasin hänelle vierashuoneeseen selviytymispaketin 😀

Ja tietenkin Hanni leipoo ja kokkaa vieraalleen.

Syötiin Tuure Kilpeläisen kanakeittoa

Jälkkäriksi britankakkua 

 

Iltapalaksi syötiin kinkkupiirakkaa, jonka ohjeen olen luvannut julkaista. Tämä on nimittäin hyvää. Pellillinen piirakkaa kerralla, loput voi pakastaa, jos jää tähteeksi. Usein ei jää, jos tätä vieraille tarjoaa.

150 gr margariinia

4 dl vehnäjauhoja (mulla gluteenittomia jauhoja)

1/2 tl suolaa

1 dl juustoraastetta

1 dl kylmää vettä

Nypi margariini, vehnäjauhot ja suola. Lisää juustoraaste ja kylmä vesi. Laita taikina jääkaappiin odottamaan.

Täyte:

350 gr kinkkua (käytän palvirouhetta, se on koostumukseltaan parempaa kuin esim suikaleet)

paprika

purjo

Hauduta kasvikset pehmeiksi pannulla. Lisää kinkku ja siirrä pannu levyltä odottamaan

1 prk ranskankermaa

2 dl kevytkermaa

2 munaa

1/2 tl suolaa

3 tl pippurisekoitetta (laitoin valko- ja mustapippuria, sekä hiukan chlilpippuria rouhittuina)

n. 4 dl juustoraastetta

- painele taikina tasaiseksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistele haarukalla ja esipaista 225 asteessa n. 10 minuuttia

- kaada täyte esipaistetun pohjan päälle

 

- lisää täytteen päälle juustoraastetta n. 4 dl

 

 - sekoita ranskankerma-täyte tasaiseksi ja kaada juustoraasteen päälle

 - paista 200 asteessa n. 20 minuuttia

 - syö pois

 Ystävän kanssa istuttiin ja juteltiin, avattiin iloiset ja kipeät, vaikeatkin asiat, puhuttiin ja kuunneltiin, vuoron perään. Tehtiin pieniä lenkkejä, sitten vain olla möllötettiin. Ja ihan ilman alkoholia kielet lauloivat. Ystäväni ei voi sairautensa vuoksi juoda, ja mullahan ei ole mitään hinkua juoda, joten tyydyttiin vichyyn ja kraanaveteen. 

Eilen hän lähti iltapäivällä. Rutistettiin toisemme halaukseen, pitkään halaukseen ja vannottiin, että seuraavaan livetapaamiseen ei mene näin montaa vuotta.

Lupaukset on pidettävä, eikö? 

Leipää ja koirahuveja

 Vai miten se sanonta menikään?

Lähdin lauantaina illalla kavereiden mökille koiravahdiksi. Remu, the Kaunis oli Helsingissä isossa maailmannäyttelyssä, ja me vietettiin Jasun kanssa laatuaikaa sunnuntaipäivä. Saatiin retkeillä kahdestaan metsässä, nukkua päikkärit kenenkään (=Remun) häiritsemättä, leikkiä ja uida. Jasu, joka on huono syömään, palkitsi hoitotädin syömällä kuppinsa tyhjäksi.

Lauantai-iltana Remu pestiin kahdella eri shampoolla, valkoiset osat valkoisen turkin shampoolla. Sitten turkkiin suihkutettiin hoitoaine, se harjattiin ja päälle puettiin silkkitakki, jotta karva asettuu kauniisti ja kiiltää. 

 

Aamulla näyttelyyn lähtijät häipyivät jo kuuden aikaan, me Jasun kanssa käännettiin kylkeä ja jatkettiin unia. 

Ja niinhän siinä kävi, että Remu voitti maailmanvalion tittelin. Koirien maailmanmestari 

 Hoitotäti on ylpeä myös. On se kaunis. Walesinspringereitä oli monesta eri maasta, 60 yhteensä. Kaikki todella valioluokan koiria tietenkin. Mutta yksi voittaja, meidän Remppa.

Minua itseäni ei näyttelyt koskaan kiinnostaneet novascotiannoutaja Manun tai Viivi-westien kanssa. Ei edes sen vertaa, että olisin vaikka kerran käynyt kuulemassa jossain pienessä näyttelyssä, mitä omasta koirasta sanotaan. Mutta ymmärrän, että kun on tuollainen hieno yksilö, sen kanssa jaksaa näyttelyissä kulkea. Ja kasvattaja toivoo sitä myös, saa siitä mainetta omaan kenneliin.

Tänään sain aikaan leipoa tuliaisiksi saamani Kenkäveron leipäainekset leiväksi. 

 

Aineksiin lisättiin vesi, ja taikinaa nostatettiin pakkauksessa olevassa puisessa paistovuoassa. Vähän jänskätti lykätä se uuniin yli tunniksi, mutta hyvin se paistui, eikä vuoka syttynyt palamaan 😀

 

 

Maistoin äsken palan. Hyvää, vähän hapan leipä. 

Samaan uuninlämpöön tein vielä mustikkapiirakan. Tykkään tästä pohjasta: kaurahiutaleita, vain vähän gluteenittomia jauhoja. Rasvaa, sokeria, kananmunaa. Kaikki vain sekoitetaan, ei tarvitse vatkata. Päälle lirutin vähän ranskankerma-kananmuna-sokeri-seosta. Hyvää tuli

 

Tekeillä on ensimmäiset joululahjasukat. Hidasta! Vaikea malli! Ohut lanka! Luulen että jos nämä yleensäkään joskus valmistuu, Miniä H saa nämä jouluna 2026. Ensi jouluna paketista löytyy harmaat perusvillasukat.

Kuka menee valitsemaan tuollaisen mallin ja langan! Joku idiootti, joka kuvittelee osaavansa kutoa. Pah! 

Piipaa-piipaa!

 Olen sanonut, että perustan kohta lemmikkieläinhoitolan, sen verran alkaa olla kokemusta omien ja vieraiden eläinten hoidosta. Mutta taidankin perustaa lemmikeille sairaakuljetusfirman.

Tyttären kissa Miina alkoi oksentaa viime lauantaina. Oksensi koko yön, sunnuntaina rauhoittui nukkumaan, ja tilanne näytti menevän ohi. Kunnes se aloitti uudelleen ja oksensi selkeästi verta. Sitten lähdettiinkin päivystykseen.

Lääkäri tutki Miinan, mahassa tuntui jokin kova kohta, joten Miina nukutettiin ja otettiin röntgenkuva. Suolistossa näkyi jotain, joka ilmeisesti oli kovettunutta ulostetta. Miina nesteytettiin, ohjeeksi tuli antaa ulostuslääke Levolacia sekä pahoinvoinnin estolääkettä. Jos tilanne ei rauhoitu, Miina pitää viedä uudelleen lääkäriin.

Tytär laittoi oman päivityksen Instagramiin ja Faceen 

Miina on ihan reppana, kun se ei meinaa toipua nukutuksesta. Se oli taas vuorokauden ihan töttöröö. Tuo kieli jää joka kerran ulos suusta, roikkui siinä sen vuorokauden ajan. 

Lääkäri antoi 1-2- vuorokautta Miinalle aikaa kakata. Eilen tiistaina määräaika täyttyi, eikä Miina kakannut. Söi kyllä, ei oksentanut, leikki ja perseili, mutta ei kakannut. Tänään on siis jo kolmas vuorokausi, valmistauduin taas lähtemään sairaankuljetukseen. Mutta voi tätä ilon päivää, Miina kakkas juuri äskettäin. Nyt kuulemma piereskelee niin että tytär on ihan hätää kärsimässä samassa huushollissa, mutta taitaa olla kuitenkin paranemisen merkki. Suolistossa tapahtuu ja paljon.

                                            ____________________________________

Olin pippaloissa lauantaina kaksospojan kanssa. Meidät oli kaikki kutsuttu Esikoisen ja Miniän tupareihin, mutta toinen veli perheineen lupasi mennä toisen kerran (tuparit olikin ensisijaisesti aikuisten pippalot) ja tytär (se kaksospuolikas) sairastui tietenkin sopivasti ja jäi ripuloimaan kotiin.

Tuparilahja vietiin tietysti. Kuvasta (olisi voinut tietysti rajata nuo sälät pois..) puuttuu karvaisten lemmikkien lahjat: Ålle sai kissanminttulelun, Riekku-terrieri puruluun.

 Ajettiin iltapäivällä Vantaalle, minä olinkin käynyt uudessa kodissa, kun olin muuttoapuna. Nyt näin kodin valmiina, seinät maalattuina, kaapit asennettuina, vessan kalusteet uusittuina. Todella ihana koti!

Vieraina oli nuoria, muutama tuttukin niiltä ajoilta kun mun lapset oli koululaisia, sekä kolme seniorivierasta: minä ja Miniä H:n vanhemmat.  (toinen miniä olkoon Miniä M tästä lähtien).

Syötiin pizzaa, salaatteja, juustoja, marjoja, kahta lajia kääretorttua.. Nam!! 

Kahdeksan maissa illalla jätin nuoret, myös Kaksospojan jatkamaan iltaa. Sanoin heille ankarasti, että olette sitten ihmisiksi ettei tarvitse hävetä! Noin 30 päätä nyökkäsi. Paitsi yksi (tuttu poika) joka kysyi, että et kai luule, että me totellaan. Lähdin autolle ja kuuntelin sitä ilonpitoa, naurunremakkaa, puheensorinaa joka kuului patiolta. Siitä tuli itsellekin iloinen mieli, hauskaa heillä kuulemma oli.

Oltais voitu viedä Ålle samalla kotiin, mutta päätettiin, että se jää vielä yhdeksi yöksi tänne, ettei se reppana stressaannu ihmisistä, metelistä, ja se olisi pitänyt teljetä jonnekin lukkojen taa, ettei se karkaa. Esikoinen ja Miniä H tulivat sunnuntai-iltana hakemaan Ållen kotiin (kun päivällä olin käyttänyt Miinan lääkärissä). Sen silmiä siis hoidettiin täällä yhteistuumin tyttären kanssa, 7 tippaa silmään / silmiin päivässä. Maanantaina oli Ållen silmäkontrolli: silmä on parantunut, ainoastaan kosteutustipat jää hoidoksi.  

Ålle relasi jo kummasti kissanminttupäissään 

 Ja kerjäsi ruokaa tyttäreltä

 

Helteet onneksi väistyivät. Mustikkametsässä kelpasi jo olla.

 Parvekkeen kukat kukoistavat. 

 

Jopa kitukasvuiset, siemenestä kasvatetut mustasilmäsusannat älyävät aloittaa kukkimisen.

 Ja elokuun bujossa lentää keijut

 Tästä on pakko tulla hyvä elokuu!