Bujoa ja vanhoja päiväkirjoja

 Sadepäivä. Rankkasadepäivä. Rankka sadepäivä. 

Villapaita päällä, villasukat jalassa, äsken huomasin, että patteritkin on lämpimät. 

Tyhjäkäyntiä havaittavissa. Tein yhden bujosivun valmiiksi..

 

..sekä selailin vanhoja päiväkirjojani. Voi sentään, 9-vuotiasta pikku-Hannia ja hänen ensimmäistä päiväkirjaansa, johon on niin tosissaan kirjoittanut. Tai 14-vuotiasta Hannia, joka oli aina ihastunut johonkin poikaan. Pojat taisivat olla hyvin tietämättömiä siitä, että olivat ihastukseni kohteina. 

Olin täyttänyt marraskuussa 9, kun sain ensimmäisen päiväkirjani joululahjaksi. Olin siis kolmannella luokalla kansakoulussa, pienessä kyläkoulussa, jossa oli kuusi luokkaa, kaksi opettajaa. 

 

Olen kirjoittanut aika paljon asioita meidän kotielämästä. Aika ihania katsauksia, mitä juuri nyt tällä hetkellä tapahtuu: isä on töissä, äiti kuorii perunoita, mummu (joka oli meillä talvisin usein monta viikkoa) istuu keinussa kutomassa. Pikkusisko leikkii nukella, isosisko on lähtenyt kaverin luo. 

Ihan ensimmäisille sivuille on pitänyt kirjoittaa Eräs Tapaus. Sain elämäni ensimmäisen rakkauskirjeen Kari H:lta, joka oli minuun pihkassa kaikki ne viisi vuotta, jotka oltiin samassa koulussa. Kari H istui aina vieressäni, mutta en ollut kovin kiinnostunut hänestä 😃 Ensimmäisen pusunkin sain Karilta. Hän houkutteli minut välitunnin leikeissä samaan piiloon, opettajan maakellarin taa, ja sitten moiskautti pusun. Olin aika hämmentynyt kyllä, ujo kun olin.

 Karilla on sen verran erikoinen sukunimi, että saa säilyttää anonyymiteettinsä toistaiseksi 😀 Olen tavannut Karin eroni jälkeen, hän muutti vanhempieni naapuriin. Kari oli myös eronnut, ja me tavattiin useamman kerran 2000-luvun alkupuolella. Muisti sen pussauksen kyllä myös. 

Olen myös kirjoittanut isosta yllätyksestä: voitin kansakoulujen 100-vuotisjuhlien kirjoituskilpailuissa lääninkisan ensimmäisen palkinnon. Sain kunniakirjan ja 20 markkaa rahapalkintoa. Kirjoitus lähetettiin valtakunnan kilpailuun, mutta toivomaani kymppitonnin palkintoa ei herunut.

 

 Taisin olla 10, kun sain "enimmäisen" palkinnon. 

Kari H ei aiheuttanut minussa romanttisia tunteita, sen sijaan toinen luokan Kari vei jalat alta. Sen vuoksi hänen nimensäkin piti kirjoittaa päiväkirjaan ISOILLA KIRJAIMILLA

 Kari nimitti itseään isäni tulevaksi vävypojaksi, se oli mun mielestä niin upeasti sanottu! 

Tapasin Karin pari vuotta sitten, nähtiin siis ensimmäisen kerran sitten vuoden 1967, jolloin minä lähdin yhteiskouluun naapurikuntaan.

 Tämä kuva on julkaistu ihan virallisessa julkaisussa, joten uskallan sen tänne laittaa. Ollaan kaikki saman pikkukoulun kasvatteja. Minä punaisessa mekossa, isä-Erkin vävypoika mun takana.

Ei me miksikään oltu muututtu sitten  vuoden 1965. Minä olen eturivissä kolmas vasemmalta, Kari M takarivissä kolmas oikealta. Ja Kari H, joka rakkauskirjeen lähetti, on takarivissä toinen vasemmalta. 

 Tämä pieni koulu oli hyvin, hyvin romantiikkaa täynnä. Jokaisella oli yksi tai useampi, josta tykkäsi, ja jos kaveri tykkäsi samasta pojasta, ei se mitään haitannut. Ihan sopuisasti tykättiin samasta, tai toinen vaihtoi mielitiettyä. 

No nyt tämä lähti rönsyämään. Täytyy varmaan jatkaa toisena sadepäivänä vanhojen muistelua. 

                                            ----------------------------------------------------------- 

Keräsin pinoon viiden viimeisen vuoden bujot. Ne tahtoo kummasti lähteä pullistelemaan.

 Stansta kyseli joskus blogissaan apuja mulle bujon vuosibingoon. Eli ideoita, mitä mun bingo voisi sisältää. Tulikin kivoja ehdotuksia, nappasin jokaiselta ehdottajalta yhden jutun bingooni, osa on mun omia ideoita. Nyt bingo näyttää tältä. Seuraavana on varmaan vuorossa tuo pullopostin lähettäminen. Kukahan sen muuten ehdotti? Pöllö ??

 

 Muutama kinkkinen jäljellä.. 

Palaan teiniajan päiväkirjaan ja teinikalentereihin toisen kerran.

Olkaa ihmisiksi siellä!