RiemuYliOppilas vm 1975

 Niin se 50 vuotta hujahti.

 

 50 vuotta sitten pääsin ylioppilaaksi, ja eilen olisi vanhassa lukiossani juhlittu paitsi uusia, myös meitä riemuylioppilaita. Minä en mennyt juhlimaan; järjestäjät ymmärsivät hyvin, miksi en halunnut mukaan. Kuulovammani olisi saanut tilaisuudesta vähintään kiusallisen, ehkä jopa ahdistavan. Koululla oli ensin kahvitus, riemuylioppilaat lakitettiin uudelleen juhlassa, ja sen jälkeen oli yhteinen ruokailu ravintolassa. Etenkin yhteisessä kahvitus- tai ruokailutilanteessa en olisi pärjännyt. Meteli, puheensorina, taustameteli. En olisi kyennyt osallistumaan keskusteluihin mitenkään. Tänään kuulin ystävältä, että siellä oli normaalikuloisellakin ongelmia, joten ei mulla olisi ollut mitään asiaa sinne.

Mutta sensijaan lähdin bilettämään vielä meluisampaan paikkaan 😄

Meillä on ystäväporukka, kokoonpano vähän vaihtelee, mutta meidän "neliapila" on pysynyt samana 1980-luvun lopulta saakka. Aivan korvaamatonta on saada olla osa tätä hiukan hullua, mutta tärkeää porukkaa. 

Ajoin lauantaina ystävien mökille ja jätin autoni sinne. Mukaan lähtivät myös heidän koiransa Jasu ja Remu, joita hoidan aika usein. Tosin sen jälkeen, kun ystäväni hankkivat matkailuauton, minua ei ole valitettavasti tarvittu niin usein: koirat pakataan reissuun mukaan. 

Olihan se aika messevää matkustaa asuntoauton kyydissä. Kuski ja apukuski veivät meidät turvallisesti perille, Imatralle, sen yhden Neliapilan lehdykän luo. 

Perillä odotti ruoka, ihanaa uunissa haudutettua kanaa ja riisiä. Ei kuvaa, ei ehtinyt kuvailla 😏

Minä olin luvannut hoitaa kahvitarjottavan. Leivoin mutakakun, ja vietiin se mukanamme. Ei kuvaa, ei ehtinyt kuvailla 😏 

Istuttiin rupattelemassa, juotiin virvokkeita, pelattiin korttia, jolloin jouduin taas sanomaan, etten muista sääntöjä. Mulle huudettiin, että ei VOI OLLA TOTTA, ettet vieläkään muista sääntöjä! Sitten pelattiin, mie voitin, ja mulle huudettiin. Hulluja!  

Reissun päätarkoitus oli mennä Imatran Valtionhotellin kellariravintolan 60-luvun diskoon. Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin, jotta ehdimme käydä lähibaarissa, joka oli juuri sellainen kippola, jollainen on kai joka kaupunginosassa. 

 Baarissa tuli puheeksi riemuylioppilasjuhlat, ja luin wa-ryhmästä, että heidät oli heitetty ulos jo toisesta ravintolasta. Joten tuo ukkeli yllä olevassa kuvassa  päätti, ettei täällä olla sen huonompia, ja hän heitti minut omakätisesti ulos baarista.

 

Sitten hypättiin taksiin suuntana Valtionhotelli. Voi että oli hauska ilta! Tanssittiin niin, että tukka oli ihan hiestä märkä, eikä menoa haitannut yhtään.

 

Emmekä unohtaneet torjua nestehukkaa tietenkään!

 Mulla on huono viinapää, ja saan helposti infernaalisen krapulan, joten jossain vaiheessa iltaa aloin kaataa lonkeroa muiden laseihin. Riitti sitä omaankin päähän, juu.

 Aamulla heräsin kuuden aikaan, kolmen tunnin unien jälkeen, eikä olo ollut kovin hääppöinen. En saanut enää unta, mutta kun muut heräsivät, ja sain kahvia ja aamupalaa, olo helpotti vähitellen.

Mutta oli se pienen krapulan arvoinen reissu, älyttömän kiva reissu!

Iltapäivällä kotiuduin. Nyt yritän sinnitellä hereillä, jotta saan illalla nukuttua, ja toivon mukaan aamuun asti.