perjantai 6. kesäkuuta 2025

Kaverin kivat vikaostokset

 Kiva kun kaverit tekevät vikaostoksia, tai vaikkapa lihovat, eivätkä mahdu enää vaatteisiin. Tosin sattuu näitä molempia mullekin, eipä silti.

Viikko sitten oltiin Imatralla, ja talon emäntä oli koonnut eteiseen yksityisen kirpputorin porukan kahdelle naiselle. Kävi aika kivasti, nimittäin suunnilleen puolet vaatteista oli mulle mieleiset, toinen puoli kaverille. Ei tullut tappelua.

Tässä on huppu. Tosi mukava päällä, ei kiristä, purista, eikä roiku. 


 Toinen vaate oli mulla päällä diskossa. Merkki STI, käyttämätön. Aivan ihana päällä, vuorillinen, kepeä.


 Ja sitten lempimerkkini Masain vaate. 


 Vaatteiden kuvaaminen ei ole mun juttu, mutta piti silti kuvata ja esitellä. Maksoin näistä yhteensä 40€, olisin saanut tinkiä, mutta en tod tinkinyt. Kaikki uudenveroisia, laadukkaita vaatteita. 

Olen ollut vähän kipuisa (onko se sana?) viimeiset kuukaudet, ja pakko kai vääntäytyä lääkäriin. Ärsyttää. Mulla on jatkuvia särkyjä, jopa ihon pinta on hipaisuarka. Väsyttää, hikoilen öisin särkyjeni kanssa, ei huvita liikkua minnekään, mutta paikallaan olo lisää kipuja ja vitutusta. Mullahan on todettu aika paha nivelrikko, sekä osteoporoosi. Kiva kombo kaatuilevalle naiselle 😒 Reumakoe otettiin toissavuonna, ainakin silloin se näytti miinusta. Olen kyllä itse tehnyt diagnoosin: mulla on fibromyalgia. Enää lääkärin tarvitsee vahvistaa potilaan tekemä diagnoosi, helpolla pääsee 😀

Eilen hermostuin itseeni ja kipuihini, ja kävin kävelemässä kirkonkylän keskustassa olevalla harjulla muutaman kilometrin lenkin pitkin polkuja. Kun sain itseni pihalle, pystyin kyllä kävelemään ihan reipasta vauhtia, ainakin omasta mielestäni. Mun sielunmetsä on paksusammaleinen, synkkä kuusimetsä, mutta ei nämä mäntymetsätkään ole hassumpia. 


 

Olen urakoinut pieniä siilisukkia, kudon niitä muutaman parin varastoon, kun multa niitä aina välillä kysellään. Tytär on aiemmin tehnyt mulle logon, jonka laitan siilisukkien mukaan, mutta hän kielsi mua käyttämästä niitä enää, koska ne on hänen mielestään rumia. Pöh, sanon minä, mutta tänään hän näytti tekemänsä uuden siililogon. Tulostan näitä tarrapaperille, liimaan tarran ohuelle kartongille ja laitan sukkien mukaan. Minusta näistä tuli hienoja.



Aamu oli aurinkoinen, söin kesän ensimmäisen kerran aamupalan parvekkeella. Oli villasukat jalassa ja aamutakki päällä, sen verran vilpoisaa oli vielä.


 

 Lopuksi vielä kirja, jota olen lukemassa. Oletteko lukeneet Paula Nivukosken kirjoja? Tässä hänen viimeisin kirjansa, itsenäinen jatko-osa teokselle Kerran valo katoaa. (1922) Tykkään kovasti.


 Huomenna mua tullaan hakemaan aamukymmeneltä päiväretkelle 😊 

 

12 kommenttia:

  1. Huomenta!
    Tykkään kahdesta vaatteesta, mutta siitä ensimmäisestä ehkä en. Tulee mieleen se boa, joka oli kahtena juhannuksena kaulassani. 😅
    Kuinkahan pitkälle minun pitäisi mennä, että pääsisin metsään? Kuten olen kertonut, niin siellä Tätien suunnalla olisi ihania kävelyreittejä, mutta ei niille jaksa siivousten jälkeen.
    Harmillista tuo kipuilusi! Toivottavasti saat siihen apua, KUNHAN menet lääkäriin! (Paraskin puhuja..) A:n askartelemat siili-tarrat ovat söpöjä!
    Antoisaa päiväretkeä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän boa-kammosi 😀 Mulle taas juuri se vaate on mieleisin, koska se tuntuu niin mukavalta päällä - vaatteen tärkein kriteeri. Paita oli mulla yks päivä päällä, kun naapurin rouva tuli vastaan ja kysyi, että MISTÄ olet löytänyt noin ihanan vaatteen, on niin hieno. Vastasin, että kaverin vaatekaapista 😀
      Just odottelen noutajaa, toivottavasti Mäntyharjulla ei sada.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Korjaan, ettei minulla ole boa-kammoa! Enkeli-boa oli ihan kiva 'kärmes' kanneskella, mutta kahdessa vuodessa kartuttamansa kaksi lisäkiloa tuntui hartioilla.

      Poista
    4. Minähän tanssin aikanaan melkein 10 vuotta itämaista tanssia, ja meidän ohjaajalla oli kaksi boaa, Pontus ja Barbara kotieläimenä. Pontus oli joskus meidän kanssa lavalla esiintymässä. Eturivissä istujien ilmeet oli hauskoja seurata, kun meidän Tanja-ope tanssi lähelle eturivin katsojia käärme kaulassa, tai joskus laski sen hetkeksi lattialle. Muistan kun Pontus yritti tulla ennen esiintymistä takahuoneessa koristaan ulos, kurkisti sieltä, ja Tanja sanoi, että et sinä vielä tule, mene koriin takaisin. Se meni 😅 Silitin joskus Pontusta, oli kuin kumisaapasta olisi silittänyt. En sitä inhonnut, mutta en ehkä olisi omaan kotiini huolinut 😄

      Poista
    5. Kosketusta käärmeisiin sinullakin! Miksi muuten et tanssi enää?

      Poista
    6. Alunperin oli pakko luopua kaikista iltaharrastuksista, kun mies lähti ulkomaille töihin ja jäin lasten kanssa yksin. Sitten meidän ohjaaja jäi käärmeineen (😃) äitiyslomalle, ja tilalle tuli meidän ryhmästä yksi nainen, joka ei osannut sen enempää tanssia tai opettaa kuin minäkään. Myöhemmin olisin voinut lapset jo jättääkin keskenään, mutta mieluummin kävin ohjatuissa jumpissa tai pelaamassa sulkapalloa, tanssi vaan jäi. Kolikkovyöt, vaatteet ja kastanjetit annoin pois 10 vuotta myöhemmin, kun olin varma, että tanssiurani oli lopussa 🙂

      Poista
  2. Hyvät, kivat ostokset teit. Tuollaisia mekkoja ja hupparia tarttee aina.
    Kaverikirppis on hyvä idea.
    Ikävä asia nuo jatkuvat kivut. Kun luin alkua ehdin jo tehdä diagnoosin minäkin; fibromyalgia. Mihin niitä lääkäreitä tarvitaan :-). Minulla oli aikoinaan yksi vanhempi naishenkilö hammaspotilaana ja hänen kanssaan oli paljon juttua tuosta taudista. Siihen aikaan ei tautia juurikaan tunnettu eikä mitään pätevää apua ollut saatavilla. Toisin on varmaan nyt eli kannattaa tosiaankin käydä lääkärin pakeilla vaikkei sinne kukaan mielellään menekään. Joskus voi myös yllättyä iloisesti ja saa pätevää ja ammattimaista apua.

    Ei ole mäntymetsän voittanutta !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fibromyalgia taitaa nykyäänkin olla vähän kinkkinen hoidettava, etenkin jos on tällainen jäärä kuin mie, eikö suostu syömään kipulääkkeitä kuin satunnaisesti. Eikä tähän polttelevaan kipuun oikein Burana tepsi. Liikkua pitäisi, ja itse olen huomannut, että vesijumppa on mulle hyvä liikuntalaji. Nyt vaan on kesätauko ohjatussa vesijumpassa. Mun kaverilla on reuma, juttelin hänen oireistaan ja kerroin omistani. Hän sanoi heti: sulla on fibromyalgia. Niin, en siis tarvitse lääkäriä, ainoastaan hoito-ohjeet. Yhden asian olen huomannut: sokeri pahentaa oireita. Paha juttu mulle, terveisin herkkuperse. Ja sauna tuntuu hyvältä, paitsi sen jälkeen kun tulen pois sieltä. Saunan jälkeen alkaa säryt.
      Ja tänään en ole muistanut juurikaan kipuilla, koko päivä ystävien seurassa ja sain muuta ajateltavaa. Voisi asiat olla paljon huonommin!

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Kivat löydöt teit, eikä paha hinta! Minulla on todettu reuman lisäksi fibro ja sen on just tuota ja vielä paljon muuta😔Ja kun kelit vaihtuu niin se tuntuu kropassa. Liike on lääke, kohtuuden rajoissa, eip
    siihen oikein lääkettä ole keksitty, mikä auttaa yhdelle ei käy toiselle, Toivottavasti selviää ja saat diagnoosin. Siitä huolimatta 🌞 viikonloppua.
    ps. nuo siilisukat ovat söpöt, samoin logo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman olen huomannut, melkoinen ilmapuntari olen. Lisäksi kilpirauhanen reagoi säryillä, jos se ei ole tasapainossa, ja joka paikkaa kolottaa koko ajan. Ikä tekee.. Vanheneminen on perseestä, toteamme ystävättäreni kanssa aina, kun päivitämme kuulumisia.
      Mutta hei, tässä iässä voisi olla paljon, paljon pahemmin asiat! Liikkuminen on paljolti kiinni omasta viitsimisestä, jos tarvitsen apua, saan sitä vaikkapa lapsilta, asun itsenäisesti toisessa kerroksessa ja kiipeän rappuset vielä suht notkeasti. Muisti pelaa, eikä kaikkea tarvi muistaakaan. Terveisin Hanni vm-55.
      P.S. koitan silti vääntäytyä lääkäriin, niin vastenmielistä kuin se mulle onkin

      Poista