Bujoa ja muuta sälää

 Kommentteihin ei sitten pääse vastaamaan, katsotaan kuinka kauan menee, ennenkuin homma korjaantuu.

Bujo, bullet journal on mulle elintärkeä. Ilman sitä oon aika kädetön. Ja sen parissa saan käyttää luovuutta tarvitsematta osata oikein mitään. En osaa piirtää, tai kai sitä mallista osaa jotain, mutta en tykkää piirtää, mutta osaan repiä paperia, liimata tarroja ja teippejä, sekä sommitella sivuja. Lisäksi tykkään listata asioita, ja vaikka käytän myös puhelimen kalenteria, se on toissijainen. Itse tehty kalenteri / muistikirja on paras (sanoisin parhautta, jollen inhoaisi sitä sanaa). 

Viime vuoden kalenteriin tein värikoodeilla merkinnän joka päivälle: millainen päivä oli. Joku sanoo näitä mielialamerkinnöiksi, mulla se ei varsinaisesti ole sitä, vaan merkkaan värillä, millainen päivä oli. Enkä tee tällä pikselitaulukolla mitään, en ikinä jälkeenpäin katso, että millainen päivä oli vaikkapa 21.7.2025. Tämä on vaan hauskan näköinen valmiina. Piilotin värikoodien merkitykset 😏 

 Listaan myös mm ruokavinkit, tehdyt käsityöt ja luetut kirjat. En siis kuuntele kirjoja, luen ihan kirjana. Olen hidas lukija, mutta koko ajan on kirja kesken. Tavoitteena oli vähintään 24 kirjaa viime vuonna, en ihan yltänyt siihen.

 Tälle vuodelle tein erilaisen sivun. Osaanhan mie piirtää 😄

 Merkkaan myös vuoden liikunnan ja tulee myös samanlainen pikselitaulukko siitä, millainen mun päivä oli.

Ja uutena puhelimen ruutuaika. Siis olen järkyttynyt, kun illalla katson, paljonko olen ollut puhelimella päivän aikana. Esimerkkinä eilen: tein ruokaa, leivoin, kävin asioilla ja jäteasemalla, kuskasin lapsenlasta harrastukseen ja takaisin, kudoin. Illansuussa katsoin, että ihan kohtuullinen ruutuaika, koska olin välillä vain vilkaissut puhelinta. Sitten illalla viestittelin jonkin verran, luin uutisia, mutta lähinnä puhelin oli (muka) pöydällä. Kun menin nukkumaan, lukema oli yli 7 tuntia! 

Toivon ettei tämä ole yhtä oranssia palkkia koko vuosi. Teen siis suunnilleen kaiken puhelimella, tietokoneella en ole useinkaan.

Yksi bujokirja kestää mulla aika tavalla tasan vuoden. Sitten se pullistelee kovin, mutta koskaan ei ole revennyt.

 

Tammikuun eka kokonainen viikko näyttää tältä. Tyttäreltä saadut tarrat otin vihdoin käyttöön.

 Tämän viikon sivusta tykkään itse. Tosin enää se ei ole yhtä siisti, kun on täynnä merkintöjä

 Sitten mulla on listat ruokamenoista, sekä vaatemenoista. Yhden vaatteen kerkisin jo ostaakin. Kirpparilta Skilan musta takki hintaan 12€

 Mustasta takista huonossa valaistuksessa huonosti räpsäisty kuva, mutta voin vakuuttaa että hieno on takki. Uudenveroinen mun mielestä. 

Nyt voin sitäpaitsi laittaa tyttären joululahjasukistakin kuvan. Kissanaiselle kissasukat. Kissakuvio on Lumi Karmitsan malli

Loppukevennyksenä kuva nuorimman pojan Pepe-kissasta, joka seuraa isäntäänsä joka paikkaan. Osaa avata ovet, joten tässä hän tunkee pojan perässä vessaan. 

 

No laitetaan vielä loppukevennyksen loppukevennys, kun kuva osui tulemaan vastaan. Hanni oli muuttamassa väliaikaisesti mökille myytyään asuntonsa, ja pojan varastossa oli tilaa osalle tavaroista. Sitten Hanni kantoi varastoon joulukuustaan, ja kaatui polulle. Poika ei suinkaan ensimmäisenä kysynyt, sattuiko, vaan kaivoi nopeasti puhelimen esiin ja otti kuvan.

 Kukahan tuonkin pojan on kasvattanut.

..vai ootko ees hengissä?

 Selitys otsikkoon vähän tuonnempana.

Onpa ollut melkoiset kuukaudet, onnettomuudet, vastoinkäymiset, sairastumiset jne seuranneet toinen toistaan. Kuin jokin kirous liikkuisi yllämme. Nyt kun viimeinenkin vastoinkäyminen tapahtui reilu viikko sitten, päätin että nyt suunta muuttuu. Saa nähdä, toimiiko ajatuksen voima ja positiivinen ajattelu, muutakaan en enää keksi. Itseä suoraan ei asiat koske, mutta läheisiä kyllä, joten minäkin valvon, ahdistun ja itkeskelen täällä. Asioita en voi sen enempää avata, mutta perseestä on ollut kaikki.

Palataanpa taaksepäin, jouluun. Tällä viikolla tajusin, että joulusta on vasta kolme viikkoa, tuntuu että aikaa olisi kulunut enemmän.

Meillä on tapana kerääntyä tänne mun luo vähän eri kokoonpanoilla aattona, joulupäivänä, sekä tapaninpäivänä, jolloin syödään tähteet. Olin kokannut jouluruoat, leiponut tortut ja muut joulumakeat, suklaata hamstrannut vähän liikaakin. Haettiin tyttären ja lapsenlapsen kanssa kuusi varastosta ja koristeltiin se. 

 Jouluaattona tulivat nuorimmat lapset, kaksoset puurolle ja jouluaterialle. Muiden piti tulla joulupäivänä, kaksospoikaa lukuunottamatta, hän oli töissä. Aattona sitten kuultiin, että pojan perhe lapsia myöten olivat sairastuneet influenssaan. Myös tytär vähän yski, mutta ei sen kummempia oireita. Haettiin kaiken varalta influenssa- ja koronatestit, jospa tauti oli itämässä lapsenlapsella, kun hän oli täällä. Testit näyttivät miinusta. 

Joulupäivänä tulivat sentään esikoinen ja miniä syömään. Tiesivät, että yksi täällä yskii, mutta hän pysyttelee poissa ruokapöydästä  ja välttelee meidän seuraa. Vietettiin ihan kiva päivä, herkuteltiin ja syötiin itsemme ähkyyn.

Illalla minulle nousi kuume, samoin tyttärelle. Haettiin tyttären kissa tänne, sairastetaan sitten yhdessä, on rattoisampaa. Miina viihtyi hyvin, täällä oli kaikkea kiinnostavaa puuhaa..

 

Miinalle löytyi yhdestä joululahjasta sopiva pahvilaatikkokin. Mitä pienempi laatikko, sen parempi, tuumii Miina.

 Tauti ei ollut kova, mutta vointi perseestä. Yskä oli niin kova, että itkin ja yskin, ajattelin että mulla on katkennut kylkiluu, sattui niin paljon! Itse asiassa yskin vähän vieläkin, vaikka tauti on selätetty muuten.

Välipäivinä Miina ja tytär lähtivät kotiin, Ålle tuli tilalle. Esikoinan ja miniä olivat lähdössä minilomalle joululoman kunniaksi, ja Ålle tuotiin hoitoon. 

 Ålle rakastaa mun lankoja 😀 Pöllii multa keriä mielellään.

Kun poika oli kipannut Ållen tänne ja palasi Vantaalle, hän löysi vaimon kuumessa sängyn pohjalta. Ilmeisesti onnistuttiin sittenkin tartuttamaan. Onneksi he saivat lykättyä lomaansa ja Ålle oli täällä sitten loppiaiseen saakka. 

Että sellainen joulu, norovirus jäi vielä puuttumaan.

Ai niin, otsikolle selitys. Muutama päivä joulun jälkeen kaksospoika, joka tiesi mun olleen sairaana,  laittoi mulle illansuussa viestin:

"Voinko tulla käymään iltateellä?"

En kai ihan heti vastannut, kun  vähän ajan päästä tuli toinen viesti:

"Vai ootko perkele edes hengissä?"

😅 

Olin jo hengissä ja toivotin tervetulleeksi iltateelle.